Seikkailuköyhää talven alkua saapuu piristämään Westwoodin Malcolm's Revenge, kolmas osa fantasiamaa Kyrandian tarinasta. Pääosassa on välillä patsaan rooliakin kokeillut hovinarri Malcolm, ja tarjolla on huumorilla höystettyä, hiiriohjattua seikkailua.
Niille, jotka eivät Kyrandia-sarjaa tunne, pieni tiivistelmä: Malcolm oli aikoinaan Kyrandian kuningas Williamin hovinarri, jota kuninkaan kuoleman jälkeen hallitsijaksi noussut paha Kallak syytti kuninkaan ja kuningattaren murhista. Vankilassa viruessaan Malcolm alkoi hautoa kostoa koko Kyrandialle.
Ykkösosassa tuleva kuningas Brandon jähmetti pahaksi muuttuneen Malcolmin kiveksi. Kakkososassa eli Hand of Fatessa seikkailtiin alkemisti Zanthiana eikä Malcolmia näkynyt lainkaan, mutta nyt Malcolm herää jälleen ja panee Kyrandian järjestykseen.
Osa osalta
Kyrandia 3: Malcolm's Revenge jakautuu Hand Of Faten tapaan eri osioihin omine ongelmineen ja tavaroineen. Seikkailu ei tällä kertaa ole täysin lineaarinen, eli kaikkia ongelmia ei tarvitse ratkaista tietyssä järjestyksessä, jotta pääsisi eteenpäin. Esimerkiksi ensimmäisen osion voi ratkaista monella eri tavalla, eikä läheskään kaikkeen tarvitse kiinnittää huomiota. Ja viimeiseen osioonkin on kaksi eri lopetusta, riippuen siitä, haluaako pelaaja Malcolmin olevan hyvä vai paha.
Malcolm's Revenge ei myöskään ole pelkkää esineitten manipulointia, vaan osa ongelmien ratkaisuista perustuu Malcolmin mielialaan. Tätä säädellään mittarista, jonka voi vaihtaa kiltistä normaalin kautta valehtelevaan. Mittarilla on ratkaiseva merkitys monessa ongelmassa, ja lopussa se sitäpaitsi hajoaa ja pelaaja joutuu valitsemaan joko hyvän tai pahan moodin. Ilkeänä hän pärjäilee paremmin Kyrandian miehittäneiden merirosvojen kanssa, mutta kilttinä ongelmat ovat hieman helpompia.
Malcolm voi myös kuolla, mutta Westwoodin tapaan kiltisti: hän saa aina toisen mahdollisuuden tai sitten henkivakuutus pelastaa hänet. Sitä paitsi Malcolm kuolee omaa typeryyttään: kuka käskee kiusaamaan tappajaoravaa?
Kyrandia, here I come!
Seikkailu alkaa Malcolmin herätessä henkiin Kyrandiassa. Kotikylä on kuitenkin muuttunut: lelutehdas on suljettu, palatsin ovi on tiukasti lukossa, Malcolmin oma asunto on täynnä pölyä ja lattian alla asuu ties mitä ötököitä.
Vanhana vallankaappaajana Malcolm ei suinkaan ole toivottu vieras Kyrandiassa: kuningas Brandon käskee hänen poistua välittömästi tai muuten on edessä matka tyrmään lautasliinakonetta käyttämään. Tyrmästä on monta eri tapaa päästä pois, eikä sinne sitä paitsi ole pakko itseään tunkea.
Laivalla matka jatkuu viidakkoon, joka taas on se pakollinen, ärsyttävä sokkelo-osio, jottei kartoittamisen jalo taito pääse unohtumaan. Tarkoitus on löytää luita, jotka annetaan koiravartijalle. Niitä piilottaessaan tämä kaivaa esiin jalokiviä, jotka ovat avain seuraavaan osioon, Maailmojen loppuun.
Maailmojen loppu on suuri vesiputous, joka pitää päästä laskeutumaan. Malcolm saa matkaansa kolme kolikkoa, joilla kannattaa ostaa henkivakuutus (takaa kuolemattomuuden) ja seuraavaan tasoon pääsyn mahdollistavia apuvälineitä.
Yrityksen ja erehdyksen kautta Malcolm lopulta pääsee vesiputouksen alas ja päätyy Limboon, kalojen hallitsemaan maailmaan. Nyt Westwoodin pojilla heittää jo pahasti, sillä paikan kiusa on vähän väliä ristinollamatsia haluava kalakuningatar. Tämän kokemuksen jälkeen et enää halua nähdäkään ristinollaa...
Limbo on muutenkin osuus, joka todella on limbo ja pudottaa Kyrandia 3:n pisteitä rankasti. Ristinollamatsien lisäksi ohjelmassa on työlästä rahankeräystä, ja muutenkin ongelmat eivät ole niinkään kiinni älykkyydestä vaan siitä, että jaksaa kulkea edestakaisin. Limbo-osuus on Westwoodin perisynteihin kuuluvaa pelin pitkittämistä, mistä ovat hyvänä esimerkkinä Hand of Faten Hanoin tornit -osuus ja Lands of Loren loputtoman pitkät tylsät luolastot, joissa ei tapahdu mitään ja joista ei löydy mitään.
Mikäli pinna kestää, Limbosta jatketaan takaisin Kyrandiaan, jonka merirosvot ovat valloittaneet Malcolmin poissaollessa ja muuttaneet koko kansan hiiriksi. Nyt koko Kyrandian kohtalo on Malcolmin käsissä.
Kyllä pojat piirtää osaavat
Kyrandia 3 on tehty kokonaisuudessaan 3D-Studiolla eli se käyttää renderöityä grafiikkaa. Renderöityä tai ei, grafiikan Westwood totisesti osaa tehdä. Malcolm ja muut hahmot ovat tuplasti isompia kuin aikaisemmin, maisemat ovat jälleen kerran upeita, ja väritkään eivät ole niin räikeitä kuin Hand of Fatessa.
Myös animaatio on toteutettu hyvin, joskin upeita lähianimaatioita ei Kyrandia kolmessa Pegasus-kohtausta lukuunottamatta kuitenkaan ole. Itse jäin kaipaamaan esimerkiksi lähikuvaa Malcolmista, kun hän lentää tykin suusta, tai huikeaa lähianimaatiota vesiliukumäestä.
Tavallaan Kyrandia 3 on nykyaikaista grafiikkaa lukuunottamatta kuitenkin vanhanaikainen. Ruutu ei vieri mihinkään suuntaan, siitä yksinkertaisesti kävellään ulos seuraavaan kuvaan.
Ja rokki soi
Westwoodin rytmiryhmä eli kaverukset Mudra, Klepacki ja Okahara ovat taas pistäneet parastaan musiikissa, joka vaihtuu tapahtuminen ja paikan mukaan. Ääniefektit ovat osittain todella hauskat, mutta eivät mitenkään järisyttävät. Koska kyseessä on vain ja ainoastaan CD-ROM-peli, hahmot tietysti puhuvat. Näyttelijät ovatkin tehneet varsin hyvää työtä, esimerkiksi kalakuningatar puhuu suorastaan herkullisen karhealla äänellä.
Westwoodilla on taas ollut muutamia varsin loistaviakin ideoita: mukana on studioyleisö, joka nauraa ja taputtaa Malcolmin tyhmille vitseille, aina megahohotuksesta vaivaantuneeseen naurahteluun. Huumoripuolella jaksavat huvittaa myös Malcomit kuittaamat järjettömät pisteet eri suorituksista: hilpeä hovinarrimme palkitaan muun muassa Tarzan- ja Maija Poppas -pisteillä.
Kyrandia 3 on edellisten osien tapaan sulavan hiiriohjattava: napautus vain ja kaikki hoituu, niin puhumiset, kävelemiset kuin esineiden manipuloinnitkin. Inventaario on tällä kertaa piilotettu ruudun alareunaan, josta se liukuu esiin hiiren avulla ja on jopa tarpeeksi iso.
Malcolmin kävelynopeuden voi säätää, tekstityksen voi valita joko päälle tai pois englanniksi, saksaksi ja ranskaksi (puhe on aina englantia), tekstin saa häviämään napautuksella ja jopa puheäänen voi määritellä heliumiksi eli "Tiku ja Taku" -ääniksi. Myös studioyleisöä voi joko kuunnella tai olla kuuntelematta.
Neljän megan koneessani sekä ääni että animaatio välillä nykivät ja paukkuivat, mutta arvostelu onkin tehty Westwoodin lähettämästä beta-versiosta, jota ei ole vielä optimoitu. Toivottavasti peliä itseään viritetään vähän muutenkin.
Ei kunnon seikkailupeliä haluavan kannata Kyrandia 3:sta paeta, sillä yleensä ottaen Malcom's Revenge on sekä hauska että haastava seikkailupeli. Ehkäpä annoin Kyrandia kolmosesta liiankin negatiivisen kuvan, mutta kun olen hiukan pettynyt siihen. Odotin, että entisten osien helmasynneistä olisi päästy eroon ja parannettu hyviä puolia, mutta jotenkin tuntuu kuin Kyrandia-tiimillä eli Rick Gushilla ja Michaeleilla Legg ja Grayford tuppaisivat paukut loppumaan. Olisikohan jo aika jättää Kyrandia nukkumaan Ruususen unta?
85
