L.A. Noiren tekijätiimi ehti potkaista tyhjää ennen kuin Rockstar julkaisi etsiväseikkailusta täydellisen version myös pc:lle.
On harmi, että australialaisen Team Bondin ura loppui hämärissä merkeissä melko pian vuosia työstetyn L.A. Noiren ilmestymisen jälkeen. Elokuvaa ja peliä sekoittava seikkailu on monella tapaa jotain sellaista, mitä pääsee kokemaan vain harvoin. Toiminnan sijasta pääpaino on tarinalla ja etsivän jokapäiväisellä arjella, jossa hyvät hoksottimet ja ihmistenlukutaito tulevat tarpeeseen.
Pintapuolisesti L.A. Noire vaikuttaa kirotulta interaktiiviselta elokuvalta, jossa vain teeskennellään pelaamista. Onneksi totuus on paljon monipuolisempi. Kokonaisuus yhdistelee avointa maailmaa ja teräviä juonivetoisia tehtäviä, mutta täysin vapaata hiekkalaatikkoleikkiä L.A. Noirelta ei pidä odottaa. Avoin, autoiltava kaupunki on mukana vain tunnelman ja ajankuvan takia samaan tapaan kuin Mafia II:ssa. Sellaisena se toimii erinomaisesti ja 1940-luvun lopun Los Angeles herää eloon käsinkosketeltavasti. Oli kyseessä sitten huippukauttaan elävä keskustan teatterikatu tai jatsiklubin hämyinen takahuone, yksityiskohtiin on panostettu.
Kaikki samassa paketissa
Pc-versio on lisänimeltään The Complete Edition, jonka mukaisesti pakettiin kuuluvat kaikki aikaisemmin ilmestyneet DLC-lisät. Yhteensä lisätehtäviä on viisi ja ne asettuvat niin huomaamattomasti tarinan keskelle, että asiasta tietämätön ei erota niitä peruspelin materiaalista. Laajennukset pidentävät L.A. Noiren jo muutenkin varsin reilua kestoa muutamilla tunneilla, joten tekemistä varmasti riittää. Complete Editionin saa myös konsoleille, jos joku konsolipelaaja ei vielä ole aikaisempaa julkaisua ehtinyt hankkia.
Teknisesti pc-käännös on virheetöntä työtä. Ulosanti näyttää suurin piirtein samalta kuin konsoleilla, mitä nyt muutamia tekstuureita on hiukan päivitetty tarkemmiksi. L.A. Noiren vahvuus ei silti koskaan ollutkaan grafiikassa, vaan enemmän onnistuneessa designissa ja tyylitajussa. Kasvoanimaatiot ovat huikean eläviä ja herättävät hahmot eloon upeasti.
Pädille alun perin suunniteltu käyttöliittymä kääntyy näppäimistölle ja hiirelle tavalla, josta Bethesda saisi ottaa oppia. Mielivaltaisten nappularäpellyksien sijaan kontrollit ovat koko ajan loogisen luonnolliset, eikä valintojen kanssa tarvitse hapuilla. Suurimman osan toiminnoista voi hoitaa sekä hiirellä että näppäimistöllä tarpeen ja halun mukaan. Edes autoilu digitaalisen jyrkällä näppiksellä ei töki. Käyttöliittymää ei hetken päästä edes huomaa, eli se on hyvin tehty.
Jännitystä joulupyhiksi
Jos L.A. Noire ei ole vielä tuttu, kannattaa Complete Editioniin tarttua hanakasti. Ytimenä toimiva todistusaineiston tutkiminen ja ihmisten kuulustelu tarjoavat mukavasti valtavirrasta poikkeavan pelikokemuksen. Näyttelijöiden kasvot on skannattu digitaaliseen Los Angelesiin niin yksityiskohtaisesti, että ensimmäistä kertaa pelihistoriassa esittäjien henkilöllisyyttä ei tarvitse arvailla. Rooleista on hauska bongailla tuttuja naamoja.
Kuulustelut saattavat aluksi tuntua liioiteltujen ilmeiden takia liian helpoilta, mutta pian tahallinen ylinäyttely vähenee ja kovempien ammattirikollisten pokerinaaman lukeminen ei olekaan enää lastenleikkiä. Välillä mokaaminen turhauttaa, mutta se on vain osa pelin vahvuutta: epäonnistumisen takia syytön mies saattaa joutua sähkötuoliin, joten sen pitääkin tuntua pahalta.
L.A. Noire on kokemisen arvoinen pala pelihistoriaa. Toivottavasti Team Bondin kehittämää työtä jatketaan jossain muodossa, vaikka tekijäfirma puskee jo koiranputkea.
90
