Hilpeällä 1200-luvulla katolinen kirkko julisti dualistisen uskonnäkemyksen omaavan kristillisen lahkon jäsenet, kataarit, kerettiläisiksi ja ryhtyi järjestelmällisesti vainoamaan heitä. Kataari nimeltä Jean Raymond pakeni vainoajiaan hylättyyn kirkkoon. Tämä on hänen tarinansa.
L’Abbaye des Morts harppaa kauas muinaisten kotitietokoneiden aikaan, jolloin spritet olivat yksivärisiä ja yksi peliruutu vastasi yhtä pelihuonetta. L’Abbaye hämää ensin luulemaan itseään tasohyppelyksi, vaikka tiukan pompiskelun sijaan pääosaan nousee isohkon kirkon epälineaarinen tutkiminen ja oikean pelireitin selvittäminen.
Vaikkei sitä kuvista uskoisi, kataariseikkailu on yllättävän tunnelmallista ja osin jopa traagista kamaa. Sen kummemmin spoilaamatta voi kertoa, että etenkin lopetus on tämän kokoluokan peliksi suorastaan hämmentävän ajatuksia herättävä. Tunnelman vastapainoksi tarjolla on myös onnistuneita puzzleja, joita joutuu kunnon antiikkipelin tavoin oikeasti miettimään.
Jos tietää mitä tekee, L’Abbaye des Mortsin läpäisee vaikka vartissa, mutta ensimmäisellä pelikerralla Jean Raymondia ohjatessa vierähtää helposti tunti. Se on hyvin käytetty tunti, vaikkei olisi koskaan Spectrumiin koskenutkaan.
70
