Suomessa vihdoinkin debytoinut tv-sarja Walking Dead synnyttää taas himon eläviin kuolleisiin, ja mikäpä sen sammuttaisi paremmin kuin Left 4 Deadit? Ne ovat kimppamoninpelien aatelia, joiden viralliset kampanjat on jo kulutettu puhki. Netistä voi kalastaa lisää pelattavaa.
Valven neljän hengen zombiräiskinnät on kuin tehty fanituotettuja kampanjoita varten. Kunnianhimoisemmat tekijät valittelevat edelleen teknisistä hankaluuksista, mutta lopputuloksien laadussa moinen ei näy. Osa fanikampanjoista on tasoltaan jopa Valven alkuperäisiä parempia.
Modeja jaetaan osoitteessa www.l4maps.com. Asentaminen on yleensä vaivatonta, .vpk-muodossa oleva tiedosto kopioidaan pelikansiossa olevaan addons-kansioon. Tarkka osoite on /steam/steamapps/common/left 4 dead/left4dead/addons, kakkosen tapauksessa ykkösen nimi korvataan Left 4 Dead 2:lla.
Dead Before Dawn
Hyvän zombiräiskinnän ja -elokuvan yhteenliittymä ei voi olla kuin vielä parempaa viihdettä, eikö? Ehkä ei kuitenkaan. Alkujaan Half-Life 2-modina elämänsä aloittaneen Dead Before Dawnin kantava idea on loistavasta Dawn of the Dead -leffan uusversiosta lainattu miljöö. Crossroadsin ostoskeskuksessa seikkailu kuulostaa kieltämättä ideatasolla hienolta, mutta kunnianhimo on tekijöiden taitoja isompi.
Dead Before Dawn on parhaimmillaan silloin, kun ympäristöt ovat selvästi leffasta tunnistettavia. Valitettavasti tätä vahvuutta käytetään hyödyksi hämmästyttävän vähän, sillä suurin osa tapahtumista sijoittuu jonnekin ihan muualle. Ostarille päästään vasta kolmannessa kentässä, jossa sitten pyöritään liian kauan geneerisissä takahuoneissa elokuvalavasteiden sijasta. Mukaan olisi tarvittu enemmän yksityiskohtia, nyt vaatii melkoista mielikuvitusmatkailua, jos haluaa kuvitella seikkailevansa samoissa ympyröissä kuin Ana ja kumppanit.
Linkiksi elokuvan ja pelin väliin on suunniteltu leffan punaniskainen turvallisuuspäällikkö, joka huutelee radion kautta ohjeita selviytyjille. Sinänsä hyvä idea, mutta ääninäyttelijäksi on jostain kaivettu ärsyttävääkin ärsyttävämpi kitisijä, jonka kuunteleminen kirjaimellisesti sattuu päästä. Teknisesti kampanja on kömpelö ja tekoälykaverit esimerkiksi jumittavat yhtenään paikoilleen.
Valopilkku on viimeinen kenttä, joka on tunnelmaltaan ja tasoltaan kuin eri tekijöiltä. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu se, että finaaliin on todella pitkä matka ja uusintayritykset alkavat helposti turhauttaa.
Dead Before Dawn on idealtaan hieno, mutta toteutukseltaan keskinkertainen tekele. Saatavilla ykköselle ja kakkoselle, eroa versioiden välillä ei pahemmin ole.
**
I Hate Mountains
Francisin kaikesta valittavasta asenteesta nimensä saanut I Hate Mountains on Dead Before Dawnin tavoin ollut pitkään työn alla. Kantava idea on peruspeliä vähemmän urbaani ympäristö ja muutamien nokkelien omien ideoiden kanssa kikkailu. Tekijät muun muassa keksivät Left 4 Dead 2:ssa esitellyn jatkuvan paniikkikohtauksen ennen Valvea, ja tekivät sen hienommin.
Metsässä haahuilu voi Leftiksessä helposti hyytyä hankalaksi säätämiseksi, mutta I Hate Mountainsissa ei tarvitse eksyä. Oikeaan suuntaan ohjaillaan sopivasti ja rytmitys toimii hyvin: korpea vuorotellaan pienten asutuskeskusten, teiden ja tunneleiden kanssa. Jatkuva paniikkikohtaus on kampanjan huippuhetki, kun selviytyjät ensin kutsuvat apua korkean talon tornista ja sitten kiiruhtavat alas zombien syöksyessä jatkuvasti niskaan joka puolelta. Talossa on riittävästi suojaisia nurkkia, jotta eteneminen ei mene liian vaikeaksi edes kovemmilla vaikeusasteilla. Ulospääsyn jälkeen oikeaa reittiä olisi tosin voitu vinkata selvemmin, nyt pihalle kuolee aika varmasti ensimmäisellä yrityksellä.
Finaali rannalla on hajoavine seinineen onnistunut, vaikka paikalle on matkaa vähän turhan paljon. Kylässä on riittävästi sopivia piiloutumiskoloja ja avointa tilaa sekä horden että tankkien kanssa selviytymistä varten. I Hate Mountains on perushyvä kampanja, jota pelaa mielikseen, mutta siitä puuttuvat loistavuuteen nostavat yksityiskohdat ja tunnelma. Saatavilla ykköselle ja kakkoselle, joista ykkösen versio on teknisesti valmiimpi ja suositeltavampi vaihtoehto.
***
Heaven Can Wait II
Heaven Can Wait II on L4D2-käännös ykköselle aikanaan tehdystä samannimisestä laatukampanjasta. Modi ansaitsee edelleen paikkansa fanikampanjoiden kärkipäässä, vaikka kakkosversion pääosassa seikkailevatkin uudet vähemmän karismaattiset selviytyjät. Ratkaisuun on ilmeisesti päädytty siksi, että kakkosen Passing-DLC ei ollut vielä käännöstä tehtäessä ilmestynyt ja tuonut mukanaan alkuperäisiä sankareita. Kyllä, jutun juliste on ykkösversiosta, koska kakkosesta ei ole kunnollista julistetta tehty.
Kampanja alkaa vauhdilla pudonneen lentokoneen raadosta ja selviytyjät suunnistavat maaseudun halki kohti kaupunkia. Tiheän metsän halki samoaminen on kokonaisuuden heikoin osuus, mutta laatu pomppaa takaisin omalle tasolleen heti urbaanimmassa ympäristössä. Ykkösversion huikean jännittävä huippukohta pimeässä parkkihallissa on vähän turhauttavasti muutettu jatkuvaksi paniikkijuoksuksi, joka on korkeammilla vaikeustasoilla todella haastava. Silti osuus ei ole menettänyt kokonaan tehoaan, hidas eteneminen on vain korvattu täysin päinvastaisella adrenaliinikuohulla.
Finaalin tunnelma on ykkösversiota tiukempi, kiitos L4D2:n tulvakampanjasta lainatun upean kaatosateen. Pauhaava sade yltyy välillä niin, että näkyvyys putoaa pariin metriin ja horde ilmestyy iholle viime hetkellä. Pitkä ja monivaiheinen loppu vaatii expertillä pari yritystä, mutta kokonaisuus on vaivan arvoinen. Heaven Can Wait toimii hienosti myös L4D2:ssa ja käännöksessä on nähty vaivaa tavallista pikasiirtoa enemmän.
****
Blood Tracks
Nimensä mukaisesti raiteita seuraava Blood Tracks on lyhyehkö, kolmen kentän pituinen kampanja, joka panostaa määrän sijasta laatuun. Upea maailmanlopun tunnelma on pienten audiovisuaalisten kikkojen ansiosta todella mahtava. Synkän pilvinen taivas ja pölyä ja lehtiä ilmaan puhalteleva tuuli ovat yhdistelmä, jotka nostavat ihon välittömästi kananlihalle. Fiilistelyssä auttaa myös kohdalleen säädetty kuvan kirkkaus, joka tuntuu juuri siltä, että kohta sataa ja kovaa. Asiaa ei silti ole liioiteltu ja kaikesta saa riittävän hyvin selvää.
Ensimmäisen kentän lopussa oleva jatkuva paniikkiosuus on pahassa paikassa ja aiheuttaa helposti turhautumista kovemmilla vaikeustasoilla. Muuten tasot ovat juuri sopivan pituisia. Tekijä on sanonut lisäävänsä alkuun yhden uuden kentän, itse pidän Blood Tracksista enemmän tällaisena napakkana tunnelmapaukkuna. Tasojen design on nappiinsa onnistunut, sillä avoimemmissa metsäosuuksissakaan ei tarvita mitään suuntaa osoittelevia nuolia. Sankarit vain osaavat automaattisesti kulkea oikeaan suuntaan, kiitos loogisen, mutta tuputtamattoman kenttärakenteen. Näin avoimia kenttiä pitää suunnitella.
Vain L4D2:lle saatavissa oleva kampanja käyttää kakkosen uusia kikkoja hyvin hyödykseen. Mukana on lähitaisteluaseita, fosforiammuksia ja muita hienouksia. Alkuperäisillä selviytyjillä on hyvää läppää ja tekoäly toimii moitteettomasti. Finaali on jännittävä ja junavaunuun juokseminen pitkin siltaa on siisti viimeinen silaus tankin kuolatessa aivan kannoilla. Blood Tracks on komea, vaihteleva ja sopivan pituinen laatukampanja.
*****
One 4 Nine
Hassusti nimetty One 4 Nine ei kuulosta kovin lupaavalta: selviytyjät suunnistavat sotilastukikohtaan, joka on rakennettu muinaisen sivilisaation tutkimattoman haudan päälle. B-leffajuoni ei kuitenkaan haittaa menoa ja kampanjan tunnelma on kohdillaan. Aavikon keskellä sijaitsevassa tutkimuskeskuksessa on lisäksi sopivat Black Mesa -fiilikset, mutta yhteydet jätetään viisaasti oman mielikuvituksen tasolle.
Suurin osa taistelusta tapahtuu sisätiloissa, mutta betonitunnelit eivät ole koskaan näyttäneet näin hyviltä. Valaisua ja lattialle kohonnutta vettä käytetään upeasti niin, että ympäristöön ei missään vaiheessa pääse kyllästymään. Ahtaampia tiloja ja isompia alueita rytmitetään onnistuneesti. Kentät eivät myöskään ole liian pitkiä, joten myös expertit pääsevät kampanjan läpi yhdessä illassa ilman suurempia tuskia. Aseita ja muita varusteita on tiputeltu mukaan sopivin väliajoin.
Finaali on tyyliltään jotain ihan muuta kuin mihin on yleensä totuttu. Kirjaimellisesti tuolta jostain oleva musta monoliitti on aika höhlä idea, mutta loppu toimii siitä huolimatta. Matkan varrella jatkuvasti niskaan pöllähtelevät pienet minihordet ovat nekin hauska idea ja pitävät selviytyjät sopivasti varpaillaan. Koskaan ei tiedä, onko hordesta varoittavan äänitehosteen jälkeen niskaan tulossa iso lössi vai vain pieni ryhmä zombeja. One 4 Nine on saatavilla vain L4D2:lle, mutta ihmiskunnan raunioista tähtiin kurottavat ykkösen alkuperäiset sankarit.
*****
