Aikoinaan Sierran ja LucasArtsin lähes suvereenisti hallitsemalle graafisten seikkailupelien areenalle on alkanut tulla yhä enemmän ja enemmän yrittäjiä.
Kehitystiimi Westwood, joka tunnetaan etenkin Eye of Beholdereista ja monista muista roolipeleistä, on loikannut Virginin suojiin. Loikkaamisen makuun päästyään Westwood on loikannut myös graafisten seikkailupelien tekoon ja debyytti onkin suorastaan vaikuttava.
Kuivaa historiaa
Kyrandian ajanlaskun alussa Luonto lahjoitti ihmisille Kyragemin, mystisen jalokiven joka auttoi ihmisiä kokoamaan maagiset voimansa vaikuttavimmiksi. Alusta alkaen Kyragemin suojelu jäi kuninkaallisen perheen nakiksi.
Sitten taustajuonien kirjoittaja taas kasvattaa palkkioitaan, kunnes pääsemme lähemmäs Kyrandian nykyisyyttä. Hovinarri Malcom päätti pistää röhinäksi, tappoi sekä kuninkaan että kuningattaren ja varasti Kyragemin. Päämaagi Kallak, kuningattaren isä, kuitenkin reagoi ripeästi ja loi alaisineen maagisen sinetin, joka vangitsi Malcolmin linnaan ilman poispääsyä.
Valitettavasti kuitenkin Kyragem jäi yhtälailla tavoittamattomiin, ja maagien voimat alkavat hiipua. Vuosi vuodelta sinetin pystyssä pitäminen vaatii enemmän ja enemmän yritystä, kunnes välttämätön tapahtuu: Malcolm pääsee irti. Julma narri paitsi kosauttaa oravan myös kivettää Kallakin.
Kallakin pojanpoika Brandon (joka ei tiedä olevansa myös kruununprinssi), saa tehtäväkseen pelastaa Kyrandian.
Vain nappia painamalla
Kyrandian käyttäjäliityntä on ilmiselvästi Beholder-vaikutteinen ja tekee uuden ennätyksen yksinkertaisuudessa. Kaikki nimittäin tehdään hiirellä, vain yhden napin painalluksella ja ilman minkään näköistä valikkoa.
Ihmisen napsauttaminen käynnistää yleensä keskustelun. Brandonin repliikkejä ei kuitenkaan voi valita, vaan ne on ennaltamäärätty. Mikäli kohde sattuu antamaan vinkkejä, kannattaa pistää pännä paperille, sillä toista kertaa niitä ei tipu. Keskusteluja ei voi ohittaa eikä pahemmin nopeuttaa, mikä välillä vähän kyllästyttää.
Tavaran klikkaaminen yleensä poimii sen. Brandon voi kantaa mukanaan vain 8_10 tavaraa, joten ylimääräiset täytyy yleensä jättää jonnekin jemmaan. Tavaroita käytetään nappaamalla se hiirellä ja naksauttamalla käytön kohteen päällä.
Mikäli objektia ei voi poimia (vaasi, kanto) niin hiirennnappula toimii KATSO-optiona. Jos esimerkiksi kanto sisältää sateenkaarijalokiven, se "löytyy" (köh! köh!).
Ja lisäksi Brandon saa pelin alkumetreillä amuletin, johon ilmestyy pelin kuluessa neljä taikaa. Sen käyttöä tuskin kannattanee kommentoida.
Yksinkertaisella käyttöliitynnällä on tietysti haittapuolensa: irtovinkkejä ei hevin löydy. Kunnon KATSO-optio hiiren toisessa nappulassa olisi sopinut kuin kultakolikko kaivoon. Siis kuin kultakolikko kaivoon.
Upeaa grafiikkaa
Legend of Kyrandian ei ainakaan graafisesti tarvitse hävetä minkään kilpailijansa rinnalla: sekä taustagrafiikka että varsinkin runsas animointi ovat esimerkillisiä. Jotenkin jopa tuntuu, että animointi on ollut ykkösprioriteetilla peliä tehtäessä.
Steriilihkö keskiaikaisvaikutteinen musiikki vaihtelee jossain määrin tilanteen mukaan, mutta kuuluu kuitenkin sarjaan "siellä taustalla se elämöi". Ääniefektejä kuitenkin on normaalia runsaammin ja jopa normaalia paremmin toteutettunakin. Kummatkin saa luonnollisesti hiljaiseksi.
Valittamista ei löydy kuin tekstistä: vaikka sitä saakin nopeutettua ja hiirellä kuitattua, nopea lukija joutuu kuitenkin vähän väliä kitumaan.
Westwood ei kuitenkaan ole uskaltanut kulkea omia polkujaan muussa suunnittelussa, joten seikkailupelifanien ei tarvitse pelätä. Pelistä löytyy jopa erittäin King's Quest V:n aavikko-osuutta muistuttava, mutta onneksi helpompi luolasokkelo-osuus. Kyrandia ei muutenkaan saa pisteitä turhasta omaperäisyydestä. Teksti on sellaista tuttua pikkuhuvittavaa, sankari urhea ja jalo (mitä nyt kitisee ja ruikuttaa koko ajan), ja paha on paha niin narri kuin onkin. Kliseiden keräilyä harrastava saa runsaan saaliin.
Ongelmat eivät ainakaan toistaiseksi ole olleet tappavan vaikeita (Birthstone tuotti vaivaa, onneksi ensi kivi löytyi sitten helposti kuin vesi purosta, vink vink), muutamaa lukuunottamatta. Vinkkejä kun peli ei jakele mitenkään avokätisesti, mutta tavalla tai toisella olen keplotellut itseni hyvin lähelle loppua.
Jo Kyrandialla Westwood nousee varteenotettavaksi nimeksi seikkailupelitalojen ykkösluokkaan, ja jos seuraavasta pelistä löytyy enemmän omaperäisyyttä, voi kylmä hiki alkaa virrata tietyissä firmoissa. Maistuva soppa, ikään kuin padassa olisi ollut sekä kukka että jalokivi (tämä on vinkki).
90
