Legions of Ashworld

legionsofashworld.com/index.php

Jugilus

PC

Testikone: i5, 8Gt RAM, 2Gt Radeon R7 240

Versio: Myynti

Hinta: 14,99€ (Steam), Mac- ja linux-yhteensopiva

Moninpeli: Ei

Ikäraja:

[caption id="attachment_18025" align="aligncenter" width="640"] Sankarit ja armeijat saavat kokemusta voitetuista matseista.[/caption]

 

Tuhkamaailman lordit

Kenraalin tehtävä ei ole miettiä, miten vihollinen voitetaan, vaan missä se voitetaan.

Pari vuotta sitten edesmennyt legendaarinen Mike Singleton muistetaan useista 80-luvun hiteistään. Sittemmin Singleton iski kirveensä enimmäkseen kiveen, mutta minulle hän on ikuisesti hienon The Lords of Midnightin tekijä. Strategiapeli julkaistiin vuonna 1984 ZX Spectrumille. Midnightin omaperäinen ensimmäisen persoonan esitystapa ja hahmovetoisuus olivat aikaansa edellä.

Jugiluksen kehittämä Legions of Ashworld seuraa tarkkaan The Lords of Midnightin askelmerkkejä. Maisemien tyyli on toista kuin Singletonin päivinä, mutta muuten meininki tuntuu hyvällä tavalla tutulta.

The Lords of Midnight muistetaan aikanaan huikeasta visuaalisesta esitystavasta, joka piirtää ruudulle kolmiulotteisen näköisen maiseman litteistä piirroselementeistä. Pelimaailma itsessään oli 2D-kenttä. Ashfordin tunnelmallisen taustamusiikin terästämät tyylikkään sarjakuvamaiset, ruskealla sävytetyt maisemat ovat jotain samantapaista, mitä tein broidini kanssa kesken jääneeseen Midnight-klooniimme noina kultaisina Amiga-päivinä.

 

Ratsuväki on raakaa

Legions of Ashworld on fantasiastrategiaa, joka kiteytyy pääasiassa ratsuväen, jalkaväen ja voimakkaiden, satoja vihollisia yksinään lanaavien velhojen elkeisiin.  Valmiita skenaarioita on tosin toistaiseksi vain yksi ja kun se on lyöty, se on siinä.

Kahdeksaan pääilmansuuntaan liikkuvia armeijoita johtaa nimetty sankari. Velhot seikkailevat yksin, mutta voivat lyöttäytyä komentajien mukaan. Omat joukot marssivat päivällä, jonka jälkeen viholliset liikkuvat yöllä. Taisteluissa ratkaisee sijoittuminen, ennakointi ja taas sijoittuminen, koska kilpimuuritason nujakointiin ei puututa. Jos kahakka hiipuu ennen yötä, joukot pystyvät vetäytymään tai hyökkäämään uudestaan.

Etelän ihmisten kuningaskuntien vastustaja on atumanien asuttama Arathin imperiumi, jota johtaa kahjo kuningas Karabak. Ihmisiä muistuttavien atumanien imperiumi voittaa, jos kaikki etelän komentajat kuolevat tai Nurian pääkaupunki Sunglade vallataan. Ihmiset voittavat, jos Karabak kuolee tai pohjoinen Stonezad vallataan. Joukkoja on alussa vain kourallinen, joten kamujen värvääminen on tärkein osa puolustuksen organisointia. Armeijojen liikkumista rajoittavat eniten vuoret ja joet, joiden läpi ratsuväki ei pääse.

Atumanit eivät seuraile ihmisten joukkoja mitenkään hanakasti, vaan hivuttautuvat mieluiten paria pääväylää pitkin Sungladea kohti. Vastustajat ryhmittyvät isompiin porukoihin ja yrittävät ohittaa kookkaat armeijat, mikä riittää kiperään pelivastukseen. Aloitin mediumilla ja turpiin tuli tasaisen varmaan tahtiin. Kokemus opettaa, joten kevensin vaikeustasoa ja lähetin seuraavalla kierroksella alkuporukan velhot heti takalinjoille värväyspuuhiin ja suoraan pikkuvaltioiden kunkkujen puheille. Vaikeustaso näyttää vaikuttavan lähinnä vihollisten määrään.

[caption id="attachment_18026" align="aligncenter" width="367"] Maailman reunamilla ei vaella pelkkiä villieläimiä.[/caption]

 

Infoähky

Legions of Ashworldilla ja The Lords of Midnightilla on luonnollisesti eroja, mutta ei mitään suuren suurta. Itse en jauhanut Keskiyön lordeja vakavalla otteella, mutta konsultoin peliin syvemmin tutustunutta veljeäni.

Ashfordissa on meriä ja jokia, kaupungeissa on kauppoja, joista ostetaan ominaisuuksia buustaavia esineitä. Joukot tarvitsevat sapuskaa, jota metsästetään itse tai tuotetaan kaupungeissa. Ilman muonaa tai parantavaa velhoa eteneminen ja taisteluteho hyytyvät nopeasti. Linnoitukset rakentavat tarvittaessa valtaustorneja, jotka heikentävät kaupunkien puolustusetua. Kaupungit tarjoavat palkkasotureita ja usean komentajan liikuttelun voi ryhmittää yhden hepun alle. Kaikenlaista pääosin toimivaa pikkulisuketta.

Teknisesti Legions of Ashworld on esikuvaansa sievempi, mutta niin tällä ikäerolla pitääkin olla. Mutta lore on kuivakkaa ja persoonatonta, jos sen asettaa samalle viivalle värikkäiden The Lords of Midnight -muistikuvien rinnalle. Kyllä Tuhkamaailmassakin on sitä sun tätä, mutta ei jo nimeltään vaikuttavia henkilöitä kuten Keskiyön noitakuningas Doomdark tai kuuprinssi Luxor. Vähän kuin vertaisi Tolkienia Piers Anthonyyn: fantasiafani lukee molempia, mutta...

No, minä arvostan pelisysteemejä oheishöystöä enemmän ja systeemi toimi jo 30 vuotta sitten.  Suurimmaksi ongelmaksi nousee tarkka ja tietyssä mielessä pikkukartan takia pelillisesti tarpeeton maailmankarttaruutu, joka näyttää liian yksityiskohtaista tietoa: symbolit paljastavat havaittujen vihollisten tarkat sijainnit, etäisyydet ja sotilaiden määrän. Suurpiirteisyys ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi, sillä tarkan kartan äärellä meni puolet peliajasta, kun mietin siirrot siellä valmiiksi.

Käyttöliittymässäkin on hiomista, kuten epäselvät ikonit ja rivikaupalla numeerista datahöttöä, mutta kartan rinnalla ne tuntuvat sivuseikoilta. Ihmettelin sitäkin, miksi kaupungit ovat samannäköisiä, vaikka muistia nykyään piisaa?

The Lords of Midnight oli enemmän kuin osiensa summa ja siksi sitä oli vaikea kopioida. Vaikka Legions of Ashworld ei siihen osu ja sitä upota, tällaiselle kevytstrategialle on kokoelmissani aina tilaa ja tilausta.

 

Petri Heikkinen

 

77 + Pelit suosittelee

Liian tarkan kartan kiusaamaa kevyttä fantasiastrategiaa legendaarisen The Lords of Midnightin tyyliin.