Kohellettuaan läpi terveysvaaroja sisältävän kylpylän Larry luuli vihdoin löytäneensä unelmiensa naisen. Shamara häipyy kuitenkin pian paikalta ja jättää Larryn kahlituksi sänkyyn. Mutta hei, eihän elämä kuitenkaan NIIN kamalaa ole? Ainakin lämpöä riittää palavan sängyn loimussa...
Polyesteriään rakastava Larry on tuhlannut aikaansa etsien elämänsä naista, mutta aina ne tuntuvat karkaavan hänen altaan. Viimeisimmän epäonnistumisensa jälkeen Larry kaipaa lomaa. Mikä olisikaan parempi lomapaikka Larryn kaltaiselle naistenmiehelle kuin Karibiaa kiertelevä loistolaiva täynnä kauniita yksinäisiä naisia? Jo P.M.S. Bouncyn kapteeni Thygh on oiva pakkaus...
Onni potkiikin Larrya: laivan miesmatkustajille järjestetään kisa, jonka voittaja saa asustaa koko risteilyn kapteenin hytissä. Pelkkä ajatuskin moisesta saa Larryn hikoilemaan. Hänen on yksinkertaisesti pakko voittaa, eikä hän pelkää käyttää likaisia keinoja päämääränsä saavuttamiseen.
Vanha suola ei vaihteeksi janota
Larry on vuosien mittaan kohdannut mitä moninaisempia haasteita, joten täysin uudenlaisen juonen kirjoittaminen alkaa varmaan pikkuhiljaa tuottaa ongelmia. Laivallakin hän on ollut jo kerran Larry II:ssa, jolloin hän tosin viipyi risteilyaluksella vain hetken.
Siinä missä sarjan pari viimeistä osaa ovat olleet lähes kokonaan vanhan lämmittelyä, uusin Larry onnistuu yllättämään positiivisesti. Käsikirjoittaja Al Lowe on saanut uusia ideoita, ja vanhojakin juttuja lämmitellään ennen näkemättömällä tyylillä. Huumori kukkii täydellä teholla. Tuloksena on tähän mennessä toiseksi paras Larry-seikkailu, joka jää jälkeen vain sarjan voittamattomasta kakkososasta.
Osasyyllisenä hyvään tunnelmaan on varmasti se, että Larry saa jälleen keskittyä olennaiseen. Parissa aikaisemmassa osassa mukana häärineestä Polyester Pattystä ei ole tietoakaan, ja Larry voi vapaasti juosta haluamiensa naisten perässä. Sitä paitsi Pattyn läsnäolo teki Larryn elämästä jotenkin liian onnellista. Oikea Larry on syntynyt häviämään, eikä moiseen kuvioon sovi häntä rehellisesti rakastava nainen.
Parserin paluu
Al Lowe jatkaa omaa yksityistä kapinaansa Sierran käyttiksen yksinkertaistumista vastaan. Edellisen osan virheistä viisastuneena tämänkertainen täysin uusittu käyttöliittymä ei vie lainkaan tilaa ruudulta. Hiiri tunnistaa hotspotit kuin mikä tahansa moderni seikkailukäyttis, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin.
Toimintakohdetta hiiren vasemmalla napilla klikkaamalla ruudulle ilmestyy valikko. Käytettävät esineet voi valita listasta, ja valikossa on valmiiksi pari ilmiselvintä verbiä. Systeemin nerokkuus on listalta viimeisenä löytyvässä pienessä yksityiskohdassa: parserissa! Parseri palauttaa peliin siitä kauan poissa olleen ulottuvuuden, joka pakottaa pelaajan välillä oikeasti ajattelemaan pelkän hiirellä klikkailun sijasta. Uuskirjoitustaidottomien lohdutukseksi systeemiin ei tarvitse kirjoittaa kuin pelkkiä verbejä. Tästä yksinkertaistuksesta huolimatta parseri on kuin lahja taivaalta.
Peli muistaa jo kerran kirjoitetut verbit ja pitää niistä omaa listaa, joka kasvaa pelin edetessä. Näin ei tarvitse kirjoittaa samaa verbiä enää uudestaan, vaan sen voi valita hiirellä valikosta. Systeemi on nerokas yhdistelmä parserin ja hiiren käyttöä.
Parserista on iloa myös keskusteluissa, jotka toimivat pääosin perinteisellä monivalinnalla. Sen avulla pelaaja voi heitellä ilmaan listasta puuttuvia aiheita.
Risteilyaluksella liikkuminen sujuu valitsemalla haluttu kohde kartalta, jonka voi poimia esiin hiiren oikealla napilla esiin tulevasta valikosta. Samasta valikosta pääsee käsiksi myös Larryn inventaarioon. Systeemin ansiosta pelin ongelmat ovat onnistuneita, eikä kaikkia juttuja tarvitse ratkaista edes samassa järjestyksessä. Pääosa pulmista ratkeaa mukavalla määrällä aivotyötä, eikä pelissä ole kuin yksi jämähtämiseen helposti johtava pikkutarkkaa klikkailua vaativa kohta. Ja ensimmäistä kertaa Sierran pelissä sankari ei voi kuolla!
Saumatonta toteutusta
Larryn hahmoon kuuluu, että hänelle ei koskaan loppujen lopuksi käy hyvin, mutta kaksi laivalta löytyvistä valloituksista päättyy todella turhauttavasti. Tämä onkin ehkä pelin ainoa valittamisen aihe, sillä ei ole kiva nähdä monta tuntia vaivaa vain huomatakseen, että mitään ei loppujen lopuksi tapahtunutkaan. Jos Larrylle edes kävisi huonosti, mutta kun kyseisissä kohdissa ei yksinkertaisesti tapahdu yhtään mitään. Onneksi pelin muuten loistava meininki kompensoi nämä kohdat nopeasti unholaan.
Larry 7 on tähän mennessä ehkä paljastavin Larry-peli. Mitään erityistä ei näytetä, mutta rajalla keikutaan parikin kertaa. Sarjakuvamainen taide saa koko pelimaailman, naisista puhumattakaan, näyttämään kauniilta. Huumoria on myös taustoissa, jotka ovat täynnä aiheeseen sopivia symboleja.
Myös animaatio on huippuluokkaa, ja jopa hahmojen puhe on huulisynkattu erinomaisesti. Sierran viimeaikaisten pelien huonoin puoli on ollut surkea äänimaailma, mutta Larry 7 rikkoo perinteitä tässäkin osastossa onnistuneesti. Taustalla soi koko ajan letkeää kuvan tapahtumiin reagoivaa jatsia, ja pelissä on mukana myös pari pätkää Larrylle sopivista 70-luvun discohiteistä. Onpa pelissä tähän asti paras sovitus tutusta Larry-teemasta. Sokerina pohjalla hahmojen ääninäyttelijät ovat ylittäneet itsensä, ja puhe lisää peliin täysin uudenlaisen huumorin asteen. Jo pelkkä Larryn tapa esitellä itsensä on hulvaton.
Kokonaisuutena Larry 7 on ehdottomasti paras Sierran peli moneen vuoteen. Pelin innovatiivinen käyttis tekee pelaamisesta nautittavan helppoa, ja Al Lowekin on pitkästä aikaa vääntänyt uusia ja hauskoja vitsejä. Kun seikkailussa on erinomaiset ongelmat ja kauniita naisia, ei peliltä voi paljoa enempää vaatia. I'm in love.
94
