Kirjasarjana ja lähes koko perheen elokuvana Lemony Snicket's A Series of Unfortunate Events on tyylikäs ja omaperäinen, eikä aliarvioi kohderyhmäänsä. Pelistä ei voi sanoa samaa.
Lähtökohta suorastaan kerjää peliä. Kolmesta Baudelairen sisaruksesta nuorin, vasta vauvaikäinen Sunny, pitää kaiken mahdollisen pureskelusta, teinipoika Klaus lukee valtavasti ja muistaa kaiken ulkoa, hänen isosiskonsa Violet on nerokas keksijä. Tuskin tarvittiin monta ideapalaveria, kun joku keksi tehdä elokuvan maisemiin sijoittuvan 3D-tasohyppelyn ja toiminnallisen kevytseikkailun, jossa päähenkilöt käyttävät erikoiskykyjään vuorotellen.
Idea on yhtä omaperäinen kuin käynnistää trilleri murhalla, mutta omaperäisyyttä ei voi syödä, eikä se tee osakkeenomistajia onnelliseksi. Samaa kohderyhmää kosiskelevat Harry Potter -pelit myyvät samalla kaavalla miljoonia.
Heittämällä läpipelattu
Kaikki on tehty niin yksinkertaiseksi, että se tuntuu loukkaukselta aikuispelaajaa kohtaan. Peli on elokuvaa lapsellisempi ja sopii vaikka kuinka pienille pilteille. Pari kertaa kuolin omaa huolimattomuuttani. On turha yrittää liikaa, kun seikkailua voi jatkaa lähes samasta paikasta vaikka kuinka monta kertaa.
Käytössä ovat vain suuntanäppäimet ja hiiri. Hiiren vasen toimintanappi valitsee oikean tempun automaattisesti. Oikealla napilla hypätään. Tasohyppelyosuudet antavat paljon anteeksi, eikä onnistuminen ole kiinni milleistä. Enemmän kuitenkin kerätään tavaroita ja tutkitaan paikkoja.
Peruskaava tulee pian tutuksi. Lapset kohtaavat ongelman. Sen selvittämiseen tarvitaan 3-4 tavaraa, jotka täytyy etsiä. Ahtaissa paikoissa tarvitaan Sunnyn apua. Kun kamat on löydetty, Violet rakentaa niistä tarvittavan keksinnön. Muutamaa minuuttia myöhemmin sama toistuu uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Taisteluissa viskotaan vihollisia viattomasti esimerkiksi kasviksilla, mädillä kananmunilla ja mehiläisillä. Vaikeusaste on matseissakin lastentarhatasoa. Koko peli on yksi pitkä läpijuoksu, jonka ajatteleminen keskeytti kaksi kertaa noin kahden minuutin ajaksi. Silloinkin kyse oli vain siitä, että hyperaktiivisessa kahvihumalassani en heti nähnyt varjoisaan paikkaan sijoitettua vipua tai nappia.
Pelillä on hetkensä varsinkin, jos elokuva on tuttu. Vaikka grafiikka ei häikäise laadullaan, visuaalinen ilme luo juuri oikeanlaisen tunnelman. Lemony Snicketiä tulee helposti kuvanneeksi sanalla fantasia, vaikka sitä se ei ole. Kyse on äärimmäisen tyylitellystä realismista.
Ohjekirjan mukaan Jim Carrey esittää myös pelissä näyttelijä/kreivi Olafia. Leffassa hän on paljon hauskempi. Baudelairen lapsista kaksi vanhinta ovat elokuvasta tuttuja, vauva Sunny ei ole. Kertojaäänenä rainassa toimineen Jude Law'n on pelissä korvannut hyvää työtä tekevä Tim Curry. Hämmentävää.
Lemony Snicket's A Series of Unfortunate Events on kevyt ja harmiton välipala nuorille satunnaispelaajille. Jostakin on jokaisen pakko aloittaa. Tämä peli sopii siihen - ja oikeastaan vain siihen.
65
