Peter Jacksonin elokuviin pohjautuva EA Gamesin Battle for Middle-Earth (Pelit 12/04, 84 pistettä) oli yllätys. Se olisi voinut olla kylmä rahastuspeli, sen sijaan pelistä näkyy tekemisen ilo. Enkä puhu nyt vain pelkästä nätistä grafiikasta ja elokuvista lainatusta vaikuttavasta äänimaailmasta.
Perusasiat ovat kunnossa, eli yksikköjä ohjataan joukkueina ja niiden kokonaismäärä on rajoitettu komentopisteillä. Elokuva on poikkeuksellisen kekseliäästi väännetty toimintanaksuformaattiin, ja peli myös pysyy elokuvan rajoissa. Omia höpöhöpöyksiköitä ei näy. Peli pursuaa nokkelia yksityiskohtia ja kokonaisuutena Battle for Middle Earthia on hauska pelata. Vain joukkojen moraali puuttuu, vaikka se on näkyvästi elokuvissa esillä.
Moninpeli toimii teknisesti hyvin ja peliseuraa löytää nopeasti. Moninpelinä en osaa Battlesta sanoa mitään älykästä, sillä inhoan toimintanaksuja moninpelinä. Rakennus- ja tuotantoketjun optimointi ei vastaa käsitystäni huvista. Eikä jatkuva turpiinottaminen.
Joulukuun Pelit-lehdessä minun oli pakko tiputtaa pelin pisteitä käytännössä mahdottoman Helmin taistelun takia, jossa omien tekoäly teki kaiken väärin. Epävirallisten lähteiden mukaan Eurooppaan jaetussa arvosteluversiossa oli tekoäly viimeistelemättä. Eihän sitä täällä arvostelijat huomanneet, sillä se näkyi vasta Helmin syvänteen taistelussa, jonne pääsyyn vaaditaan tuntikausien pelaaminen.
Kuten toivoin, ryppy silitettiin. Ei tekoäly kummoista ole, mutta nyt se ei sekoa Ämyrilinnassa. Jousimiehet näyttävät ampuvan lähestyviä tikkaita itsekseen, ja jos örkit saavat tikkaat paikoilleen, ne osataan tuhota muurilta eikä lähdetä taistelemaan tietä läpi örkkiarmeijan. Mahdoton on nyt paitsi mahdollista, myös toistaiseksi paras yksittäinen kenttä.
Ilomielin kohotan Battle for Middle-Earthin pisteet oikealle tasolle. Se on Warhammer 40K: Dawn of Warin kanssa genrensä parasta aatelia.
90
