Kuten Nietzsche sen aikoinaan sanoi: jos katsot syvyyteen, varo, ettei takaisin katso tulen ja varjon ruhtinas.
Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvissa ja J.R.R. Tolkienin kirjoissa esiintyvä Moria on kenties ikonisin fantasiamaailmojen luolasto. Se on synnyttänyt suuren osan fantasiakirjallisuudessa ja -peleissä käytettävistä kliseistä. Rohkeat seikkailijat, ahneet kääpiöt, pohjattomat kuilut, raivoisat örkkilaumat ja muinainen pahuus kuuluvat kaikki Morian peruskalustoon.
Lord of the Rings Online: Mines of Moria sijoittuu ajallisesti Sormuksen saattueen eli Fellowship of the Ringin loppupuolelle, jolloin Frodo, Aragorn ja muut saattueen jäpikät rötväävät Lothlorienin haltiametsässä. Kuten nettiroolipelin ensimmäinen osa Shadows of Angmar, myös Moria seuraa eräänlaista salattua historiaa, jossa pelaajat toimivat ikään kuin kulisseissa, mutta silti osana Tolkienin maailman suurta tarinaa. Sormuksen saattueen jalanjäljissä Morian syvyyksiin saapuvat kääpiöt, jotka yrittävät ottaa hiisien, örkkien ja vielä kammottavampien otusten valtaamat synkät luolaholvit takaisin hallintaansa.
Alueellisesti Mines of Moria kattaa siis Morian kaivokset ja niiden itäpuoleisen Hämypuron laakson. Lórienin haltioiden luokse ei valitettavasti vielä pääse, mikä on vähän harmillista, sillä haltioiden ilmava arkkitehtuuri olisi ollut miellyttävää vaihtelua maan onkaloille. Kutkuttavan jännittävästi Rhovanionin kartalla voi jo nähdä Rohanin, Synkmetsän ja Mordorin Sauronin silmineen. Turbine onkin ilmoittanut pelialueen laajenevan jatkossa Rohaniin päin ja siitä suunnilleen kirjojen tahdissa aina Mordoriin asti.
Ei rouvan tarvi pelätä kun alan louhia
Lähes yksinomaan maan alle sijoittuva laajennus komeista maisemistaan tunnettuun nettiropeen saattaa ideana kuulostaa höhlältä, mutta Turbine on onnistunut odottamattoman hyvin. Morian kääpiökaivantojen taivasta kurottelevat holvikaaret, kristallimuodostelmien valaisemat kaivoskäytävät ja pohjattoman tuntuiset rotkot vangitsevat Tolkienin kuvaileman muinaisen ajan maanalaisen kuningaskunnan olemuksen täydellisesti. Morian kaivokset ovat melko varmasti videopelihistorian komeimmat luolastot, eivätkä kuvaruutukaappaukset todellakaan tee niille oikeutta.
Itse Moria sisältää kymmenkunta isompaa tai pienempää aluetta, jotka jakautuvat kolmeen eri ”kerrokseen”. Hieman hämäävästi kerrosten välillä kuitenkin liikutaan teknisistä syistä pohjois–etelä-suuntaisesti, ei varsinaisesti ylös ja alas, mutta kun tämän pienen erikoisuuden hahmottaa, on luolaston rakenne selkeä. Vaikka äkkiseltään kuvittelisi, että samanlaista se maanalainen luolasto on joka puolella, Morian alueissa on vaihtelua aina veden valtaamista kellareista liekehtiviin syvyyksiin ja Zirakzigilin lumiselle huipulle asti.
Tekemistä Moriassa riittää, sillä tehtäviä ja tehtäväsarjoja kaivoksesta löytyy kymmenittäin. Niiden rakenne on hyvä, sillä eri alueiden tehtävät liittyvät usein toisiinsa ja muodostavat pidempiä juonikaaria. Muutenkin tehtäväsuunnittelu on onnistunutta, ja vaikka mukana luonnollisesti on vähän tympeitä tappo- ja keräilytehtäviä, nirhattavien otusten määrä pysyy aisoissa, eivätkä tehtävät pääse venymään mauttoman pitkiksi ja ankeiksi. Shadows of Angmarista tuttuja suuren tarinan Epic-tehtäviä on Moriassa kuuden kirjan verran.
Monissa juonen tai historian kannalta olennaisissa tehtävissä hyödynnetään Shadows of Angmarin ilmaispäivityksissä esiteltyä session play -systeemiä, jossa loikataan hetkellisesti (yleensä yhden tehtävän ajaksi) jonkun ei-pelaajahahmon pöksyihin ja pelataan tätä kuin omaa hahmoa. Jo aiemmin session playn avulla on päästy muun muassa angmarilaisen kiduttajan ja voimakkaan haltiaruhtinaan rooliin, Moriassa puolestaan käydään läpi esimerkiksi Durin VI:n ja balrogin kohtaaminen kääpiökuninkaan palvelijana pelaten. Systeemi on edelleen ihan hiton hauska ja mahdollistaa juurikin merkittävien tapahtumien ja kammottavimpien vihollisten kohtaamisen ilman, että pelaajan oma hahmo nostetaan ansaitsemattoman tärkeään rooliin.
Professori Vlad Keihästäjä
Koska suurin osa Morian uudesta sisällöstä sijoittuu tason 50 tuolle puolen, uusille pelaajille eniten iloa tuovat kaksi uutta hahmoluokkaa. Ihmisille, haltioille ja hobiteille sallittu warden on keskiraskasta haarniskaa ja keihäitä käyttävä väistelevä tankki, jonka erikoisominaisuus on aktivoida jännittäviä vimmahyökkäyksiä ketjuttamalla tavallisia iskuja. Pelimekaanisesti tämä toimii niin, että aina 2–5 hyökkäyksen jälkeen voi tehdä gambit-hyökkäyksen, joka riippuu siitä, minkä tyyppisten iskujen jälkeen sen tekee. Erilaisia gambiitteja on runsaasti ja ne tekevät wardenista varsin monipuolisen hahmoluokan.
Rune-keeper puolestaan on kääpiöiden ja haltioiden yksinoikeusluokka. Riimu-ukkeli hyödyntää muinaista tietämystä kielestä ja sanoista (siis selvä kielitieteilijä) ja joko pystyy viiltävällä ivallaan polttamaan vihollisiaan tai lempeillä sanoilla nostamaan toveriensa moraalia (siis parantamaan). Erikoisuutena rune-keeperillä on attunement-mittari, joka taistelun aikana heiluu vahingon ja parantamisen välillä riippuen siitä, millaisia riimusanoja käyttää. Vahingollisiin sanoihin turvautuva saa bonusta vahinkoon ja lempeitä jaaritteleva parantamiseen. Mittari palautuu neutraaliin asemaan muutamassa sekunnissa taistelun jälkeen, joten suurin vaikutus tällä on pidemmissä ryhmätaisteluissa.
Uusista hahmoluokista rune-keeper on saanut osakseen paljon kritiikkiä nettifoorumeilla, sillä luokan kyvyt muistuttavat kieltämättä aika paljon tulta ja ukonvasamaa heittelevää D&D-velhoa, jollaisia Tolkienin maailmasta ei tunnetusti pitäisi löytyä. Lingvistikko-taustaselitys on kuitenkin sinänsä ihan pätevä, ja roolipelaajat ovat jo keksineet lukuisia tapoja sovittaa sanaseppojen kyvyt Keski-Maahan.
Legenda taikamiekasta
Tasokatto nousee Morian myötä kymmenellä tasolla 60:een, mutta tämä ei suinkaan ole ainoa uusi hahmonkehitysulottuvuus. Kääpiökaivantojen kätköistä paljastuu nimittäin legendaarisia esineitä, jotka keräävät kokemusta ja tasoja samalla tavalla kuin itse hahmot. Legendaariset aseet ovat hahmoluokkakohtaisia ja niillä kaikilla on satunnaisesti arvottu joukko erikoisominaisuuksia, jotka yleensä parantavat jotain olemassaolevia taitoja esimerkiksi nostamalla niiden vahinkoa tai pienentämällä käytettyjen taitojen cooldown-aikoja. Esineen tasonnousujen yhteydessä voi päättää, minkä bonusten tehostamiseen kokemuspisteitä käyttää, joten legendääriesineistä voi muokata omaan pelityyliinsä sopivia.
Kokemuspisteillä ostettavien bonusten lisäksi esineisiin voi pultata kiinni titteleitä ja reliikkejä, jotka antavat pysyviä bonuksia. Kullakin hahmolla voi olla käytössään korkeintaan kuusi esinettä kerrallaan, mutta parempia löydettyään vanhat voi kierrättää, jolloin osa niiden kokemuksesta ja reliikeistä palautuu uusiokäyttöön. Systeemi muistuttaa jonkun verran kaikille tutun Diablo II:n taika-aseiden parantelua ja toimii nettiropemuodossa erittäin hyvin. Vaikka hahmonsa saisikin vetäistyä tasokattoon nopeasti, kehittyvät esineet takaavat sen, että tekeminen ei todellakaan lopu vielä siihen. Ainahan jostain saattaa löytyä entistä paremmilla ominaisuuksilla varustettu ase.
Tasoilla 51–60 saatavien uusien taitojen lisäksi hahmoluokat ovat muuttuneet sen verran, että vanhat class trait -ominaisuudet on järjestelty uudelleen ”buildeiksi”, joita on kolme erilaista per hahmoluokka. Näistä jokainen tukee jotain kyseisen hahmoluokan vahvuutta, eli esimerkiksi lore-master voi ikään kuin erikoistua joko lemmikkien kanssa vehtaamiseen, vahingon tekemiseen tai vihollisia heikentävillä debuffeilla kikkailuun. Traittibuildit eivät tee hahmosta käyttökelvotonta muissa rooleissa, vaan lähinnä parantavat valittua linjausta. Lisäksi buildien välillä vaihteleminen on vapaata (pientä rahallista korvausta vastaan), joten vaikkapa champion voi soolona törttöillessään käyttää berserker-buildia ja ryhmään liittyessään käydä nopeasti vaihtamassa tyylikseen martial championin.
Käsityöammateissa aukeaa kuudes Supreme-niminen taso, jonka hallitsemiseen vaaditaan tokikin melko paljon aikaa, vaivaa ja materiaaleja, mutta kovimmat käsintehdyt aseet ovat sitten sen arvoisia. Lisäbonuksena käsityömestarit voivat takoa uusia legendaarisia esineitä. Varsinaisena uutuutena käsityömaailmaan ovat ilmestyneet killat, jotka tarjoavat jäsenilleen entistä parempia reseptejä ja tavaroita, jahka hahmollaan on saanut haalittua tarpeeksi reputation-pisteitä tekemällä killan kaipaamia esineitä. Kukin hahmo voi kuulua vain yhteen kiltaan kerrallaan, joten esimerkiksi historioitsijahahmo joutuu tekemään valinnan lukutoukkien ja miekkaseppojen killan välillä.
Vielä jotain pientä
Grafiikaltaan ja muulta tekniseltä toteutukseltaan Lord of the Rings Online on Morian jälkeenkin jotakuinkin samaa kamaa kuin aiemmin. Ilmeisesti erikoistehosteissa ja muussa on pientä parannusta, mutta ainakaan täysillä asetuksilla ero ei ollut suuren suuri. Perusversiota hieman näyttävämmän DirectX 10 -grafiikan tukea on viimeisen vuoden aikana viilattu parempaan kuntoon, tosin valitettavasti omalla koneellani DX10:n käyttö johtaa ajoittaiseen kaatuiluun, joten tämä puoli tekniikasta kaipaisi vielä lisäsäätöä.
Jos Mines of Morian kohdalla jostain täytyy nillittää niin suurin epäkohta lienee se, että alle tason 50 hahmoille Moria ei tarjoa uusien hahmoluokkien ja trait-systeemin parannusten lisäksi oikeastaan mitään ihmeellistä. Nyyppäalueet ja tehtävät ovat käytännössä entisellään, ja kun legendaarisista aseistakin pääsee nauttimaan vasta Morian portit avattuaan, on lisurin anti muille kuin Angmarin veteraaneille vähän köyhää. Lisäksi käyttöliittymä on joiltain osin edelleen hieman kankea, erityisesti turhien rojujen myyminen kauppiaille on aina yhtä ärsyttävää.
Nettiroolipelien arvosteleminen on siinä mielessä epäkiitollista puuhaa, että harvoin hyväkään arvostelu siirtää pelaajia massoittain yhdestä pelistä johonkin toiseen. Yksi tykkää äidistä, toinen lähikaupan kassatytöstä ja mieltymykset samankaltaisten pelien kesken ovat pitkälti makuasioita. Tässä vaiheessa pitäisi kuitenkin hitaammillekin olla harvinaisen selvää, että omassa lajityypissään Lord of the Rings Online on harvinaisen laadukasta työtä. Kuten kiltatoveri taannoin mainitsi, World of Warcraftiin verrattuna tämä on enemmän fiilistelypeli, ja allekirjoitan näkemyksen täysin. Siinä vaiheessa kyse todellakin on fiiliksestä parhaimmillaan, kun seisoo Khazad-Dûmin sillalla ja tuijottaa alas pimeyteen pelin mainion taustamusiikin kuoron kuiskiessa korvaan: ”Ash nazg durbatulûk...”
93
