Välillä ihmetyttää, kun muuten hyvässä pelissä on ronsun mentävä aukko, joka pahimmillaan tuhoaa lupaavan pelin. Niin huonosti ei Lords of Magicille käy, mutta joku Impressionsista ansaitsisi mennä nukkumaan kalojen kanssa.
Sierran jo ajat sitten ostama Impressions on sitkeästi yrittänyt päästä Iso-Britannian SSI:ksi, toistaiseksi aika heikolla menestyksellä. Mutta linnanherran leikkiminen Lords of Realms II:ssa otettiin hyvin vastaan, ja niinpä Lords of Magic kuppaa samaa suonta fantasiakoristellulla sarvella.
Fantasiaa lienee sekin, että Sierra tai sen siipien suojassa olevat pelifirmat tekisivät pelin loppuun ennen julkaisua. Euroopassa julkaistu 1.02 sentään on valovuosia edellä ykkösversiota, mutta vaatii ehdottomasti päivityksen sekin. Todella jämäkkä megapatsi 1.04 on tulossa lähiaikoina, lupaa Impressions.
Lords of Realmissa pelin pääpahis on demoni, joka tasapäistää, tylsyttää ja samankaltaistaa pelejä, mutta jota silti palvotaan Ainoana Vaihtoehtona. Kyllä, demoni Tosiaika se taas on popsimassa tietokoneen järkeä, onneksi rajoitetusti.
Urakissa turahtaa
Urakin maa on saanut elää vakioksi muodostuneen tuhat vuotta rauhassa, kunnes velho Balkoth päättää manata esiin kuoleman jumalan. Seuraa paljon itkua ja hammasten kiristystä. Balkothia ja kuoleman uskontoa vastaan nousevat Urakin loput seitsemän uskontoa: elämä, kaaos, järjestys, maa, ilma, tuli ja vesi. Yhteisen rintaman asemasta uskonnot tappelevat keskenäänkin, niin kuin tämän alan yrittäjillä tapana on.
Lordin pääkampanjan kartta on aina sama (pelissä on onneksi karttaeditori), ja eri osanottajat on ripoteltu sinne tasaisesti. Jokaisella on oma pääkaupunki, ja sen vieressä uskonnon suurtemppeli, joista jokainen on pelin alussa Pahan vallassa. Pääkaupungin vieressä on parakki, varkaiden kilta ja taikurien torni, joista voi värvätä joukkoja. Lisäksi maastossa on vielä kyliä, joiden yhteyteen voi rakentaa parakkeja, sekä erilaisia torneja ja asumuksia, joista voi löytää roinaa ja sankareita.
Lords of Magicistä tulee mieleen Simtexin melkein-klassikko Master of Magic. Peli soljuu vuoropohjaisesti, mutta jopa tietokonevastustajien vuorot kestävät oudon kauan vieläpä P200:lla. Ihmisvastustajia vastaa Lords of Magic taitaa vaatia koneen viereen eväskorin ja puhdetöitä.
Pelaaja aloittaa sankarinoviisina pikku armeijan kanssa, ja ensimmäinen tavoite on vapauttaa suurtemppeli. Ennen sitä ei voi edes palkata vakinaista armeijaa, vaan joutuu tulemaan toimeen palkkasotureilla. Onneksi ensimmäisen temppelin vapautus ei ole kovin vaativa toimenpide. Jos vapauttaa naapurin päätemppelin, hyvällä tuurilla tämä liittyy pelaajaan.
Taloutta ja tiplomatiaa
Urakin talous pyörii kullan, oluen ja kristallien varassa. Näitä tuottavat kultakaivos, panimo ja kristallikaivos, sekä pääkaupungissa työntekijät sopivissa rakennuksissa. Resursseja tarvitaan joukkojen palkkaamiseen ja ylläpitoon.
Suurtemppelin valtauksen jälkeen kiitolliset asukkaat pykäävät pelaajalle linnoituksen ja tämä voi nauttia hallitsijan eduista. Ainakin talous kohenee. Pääkaupungin tori tuottaa rahaa, temppeli parantaa joukkoja, poistaa kirouksia ja tuottaa kristalleja, kapakista saa kaljaa ja magistraatti lisää mainetta.
Pelaajan maineen houkuttelemana kerran viikossa pääkaupunkeihin tupsahtaa kannattajia, sellaiset 4_8 per pääkaupunki ja mahdolliset bonukset. Näistä värvätään sekä duunarit kaupunkeihin että sotilaat armeijoihin. Kaupunkeja saa päivitettyä, jolloin niiden puolustus on teoriassa helpompaa ja niihin ilmestyy lisää työpaikkoja.
Yksinkertainen talous toimii, mutta varsinkin diplomatia, tai pikemminkin kaupankäynti, on puutteellista. Se rajoittuu alkeelliseen yksiköiden, rakennusten ja loitsujen vaihtokauppaan, tyyliin "Anna minulle nuo kaksi kääpiötä, saat hevoismiähen". Kaipa lahjoja antamalla voisi pitää naapurin kaverina, mutta miksi vaivautua?
Taikurintornin kirjastoon saa maageja tutkimaan hitaasti aika mielikuvituksetonta taikavalikoimaa. Ottaen huomioon, että pelin nimi on Magian Herrat, ei taikuuden osuus pelin voittamisessa ole lainkaan niin tärkeää kuin ohjekirja vihjailee. Yksi syy on se, että tutkiminen kestää ikuisuuden. Käytännössä en silti magiaa pahemmin tarvinnut, Balkoth nitistyy paljon yksinkertaisemminkin. Ennen kuin mahtiloitsuihin pääsee käsiksi, Balkoth on jo historiaa.
Örkkejä turpiin
Hallitsija ilman armeijaa on entinen hallitsija. Armeijan voi rakentaa joko omista kannattajista tai palkkasotureista. Kannattajien rekrytointi maksaa ensin paljon, mutta ylläpitokustannukset ovat pienet. Palkkikset taas maksavat vähän, mutta vuorokohtainen ylläpito on kallista. Koska palkkis ei syö kannattajia, ovat palkkasoturit tärkeitä kautta pelin. Kun talous on kunnossa, voi palkkasotureita palkata neljännesgiljoonan ja aalto aallon jälkeen vyöryttää hyökkääjän niskaan.
Maksimikokoiseen armeijaan saa kolme johtajaa ja yhdeksän kolmimiehistä sotilasyksikköä. Vain johtajille voi antaa taikaesineitä avuksi. Joukot saavat taisteluissa kokemusta, sitä enemmän mitä vaarallisempaa vihollista vastaan on taisteltu. Oma lordi (tai joku johtaja) täytyy pistää tappelemaan niin paljon kuin mahdollista, sillä kun tämän sitten kokeneena nakkaa parakkiin, uudet joukot saavat perinnöksi merkittävän määrän kokemusta. Harjoitusvastustajista on pulaa: neutraaleja pelaajia näkyy aika vähän, ja helpot luolastotkin loppuvat kesken.
Kokemuksella on valtava merkitys. Tason 3 ötiäiset vetävät tason 1 moposia turpaan ilman että niille tulee edes hiki. Hiljainen hivuttaminenkin on vaikeaa, sillä jos sotilaista yksikin jää henkiin, aika parantaa haavat ja se palaa ruotuun. Varsinkin Balkoth ratsastaa ympäri Urakia kovien poikien seurassa.
Tosi aikaa
Mythosta (X-COMit) ja Bullfrogia lukuunottamatta englantilaiset eivät osaa strategiapelejä tehdä. Se liittynee siihen, että saaren infantiili pelilehdistö on luonut kuvan strategiapelaajista jonkinnäköisinä trainspotterin ja roolipelaajan tasoisina kynäniskoina, jotka muistavat ulkoa koska toinen maailmansota päättyi ja kuka voitti. Tosiaikaiset "strategiat" sentään saavat armon journojen silmissä. Niinpä ohjelmoijaparalle saattaa tulla kiusaus sellainen peliin tunkea.
Sitten käy niin kuin Lords of Magicissa. Rahvaan iloksi peliin tungettu tosiaikainen taisteluosuus on jotakuinkin täysin kelvoton, tökerö ja ärsyttävä. En ymmärrä, miten se on voinut päästä julkaisuversioon asti. Yksinkertainenkin vuoropohjainen taisteluviritys tekisi Lordsista ihan toisen luokan virityksen.
Joukot ilmestyvät taistelukentälle suloisesti sekaisin. Kun taistelu alkaa, tietokoneen yksiköt joko kerääntyvät yhteen kentän keskelle, tai pyyhältävät pakoaukolle, josta ihmispelaaja voisi muiluttaa joukkonsa turvaan. Ihmispelaajalle pakopaikkoja ei näytetä. Yksiköiden nopeuserot, jalan, siivillä tai hevoisilla, ovat merkityksettömät.
Taisteluista tulee käsittämättömiä hässäköitä. Avoimessa maastossakin yksiköiden yritykset päästä toistensa ohi ovat kauheaa katseltavaa. Tosi absurdiksi touhu käy, jos kentällä on esteitä tai kapeita käytäviä. Yksiköt pyörivät paikallaan, sahaavat kahden pisteen väliä, yrittävät kiertää tuhansien kilometrien kautta ja muuta sellaista vänkää. Välillä itse taistelukin unohtuu. Oikeaa taktisen taistelun juhlaa. Taistelun saa onneksi seis käskynjakoa varten välilyönnillä, joten edes lievä kontrolli säilyy.
Yleensä kannattaa antaa koneen laskea taistelun lopputulos. Itse kannattaa joukkojaan ohjata vain muutamassa poikkeustilanteessa, esimerkiksi jos käyttää lentäviä linkokeijuja. Sellaisen voi lennättää paikkaan, jonne tietokoneyksiköt eivät ylety. Kunpa taistelun voisi ratkaista kulkematta lainkaan taisteluohjelman kautta, niin hyvä olisi.
Tekoälyn herrat
Vaikka tietokone käyttää paljon aikaa miettimiseen, sen strategioihin se ei ainakaan heijastu. Koneen armeijat eivät juuri koskaan valtaa kaivoksia tai panimoita, ja usein pääkaupunkikin saa jäädä rauhaan, vaikka koneella olisi arrrrpisia veteraaneja kaupungissa lymyileviä märkäkorvia vastassa. Vastaavasti kone harvemmin jättää kaupunkeihin tai rakennuksiin varuskuntia. Balkothin saa helposti hengiltä heittämällä ensin niin paljon palkkiksia kuin rahaa on, ja sitten jos tarve vaatii, viimeistelee omalla eliittiarmeijalla. Lords of Mercenaries voisi olla pelille parempi nimi.
Lords of Magic on osittain löyhästä suunnittelusta huolimatta kiva peli, mutta huono taisteluosuus tekee sille pahasti hallaa. Toivon hartaasti, että seuraava päivitys nostaa Taikalortit lähemmäksi Master of Magicin ja Heroes of Might & Magicin tasoa. Tällaisenäänkin peli on ihan tutustumisen arvoinen.
77
