Gremlin on harvinaisen tasokas pelitalo. Silti saman pelin kolmas osa tuntuu jo rahastukselta. Mitä vielä parempaa kolmas versio voisi tarjota?
Tämän pelin voisi kuitata hyvin lyhyesti: kyseessä on Lotus-pelien aikaisempien osien symbioosi. Yhteenliitettyjen Amigojen nelinpelimahdollisuus on tosin kadonnut matkan varrelle ja tilalle on tullut maailmankaikkeuden helppokäyttöisin rataeditori. Mitään merkittävää uutta peli ei kumminkaan tarjoa.
Niille, jotka eivät jostain käsittämättömästä syystä ole koskaan törmänneet sarjan aikaisempiin osiin, lienee lyhyt kertaus paikallaan. Ensimmäisessä osassa ajettiin ratakierros kerrallaan, jatkoonpääsyn vaatimuksena oli kierroksen lopussa kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen. Lotus II:ssa taas ajettiin Outrun-tyyliin kelloa vastaan vaihe kerrallaan. Molemmat pelivaihtoehdot ovat mukana uusimmassa versiossa.
Lotus III tarjoaa periaatteessa sen mitä siltä sopiikin odottaa. Hyvä, nopea grafiikka on itsestäänselvyys. Erilaisia sää- ja rataolosuhteita on riittävästi, samoin valmiita ratoja. Jaetun ruudun kaksinpeli on luonnollisesti mukana. Autoa on todella helppo ohjata, radan vierusrakenteisiin törmääminen ei juuri menoa hidasta. Valittavana on kolme erilaista Lotusta. Kolareita ei sopimusteknisistä syistä johtuen edelleenkään nähdä.
Häkellyttävää onkin, että peli ei juuri innosta, addikti ei yllätä. Itse asiassa sarjan ensimmäinen osa jää loppujen lopuksi puutteistaankin huolimatta siksi parhaimmaksi Lotus-peliksi, todelliseksi Amiga-klassikoksi. Vaikka ajaminen on edelleen mukavaa ja sujuvaa, pelistä jää uupumaan se jokin. Ehkäpä peli on jopa liian helppo kokeneelle lotustelijalle, ehkäpä kokonaan uusia ratavaihtoehtoja ja ominaisuuksia on liian vähän.
Pelin tärkein uusi innovaatio on RECS-rataeditori, jonka avulla umpeloinkin ihmisyksilö voi suunnitella oman radan. Periaatteessa vaikkapa oman nimen syöttäminen koneeseen riittää. Viitseliäämpi voi liukusäätimien avulla muokata radan mieleisekseen. Esimerkiksi kurvi- ja mäkisyyssäätimien asettaminen 100 prosenttiin takaa mutkaisen ja mäkisen haasteen.
Valmis rata tallennetaan kirjoittamalla sen koodisana paperille. Niinpä uuden luomuksen voi vaikka puhelimella pirauttaa kaverille kokeiltavaksi. Vaikka erilaisia ratavaihtoehtoja onkin yli kolme triljoonaa(?!), lopputulokseen voi vaikuttaa loppujen lopuksi suhteellisen vähän. Perinteisten rataeditorien ystävät tuskin innostuvat, muille RECS tarjoaa helpon tavan lisätä pelin ikää. Kaverin kanssa kilpaileminen ikiomalla radalla tuo peliin syvyyttä.
Lotus I_II (ja Jaquar) -veteraaneille peli on väkisinkin pettymys. Saman pelin uudelleen pelaaminen ei yksinkertaisesti jaksa innostaa. Rataeditori ei sinänsä valitettavasti itse peliä uudeksi muuta. Uusille juuri Amigan hankkineille peliä voi onneksi erittäin lämpimästi suositella. Kyllä Lotus aina Jaguarin voittaa.
78
