Luolalentelyt ennen ja nyt

[caption id="attachment_19319" align="aligncenter" width="900"] Gravitarin Atari 2600 -käännöksessä lennetään t-kirjaimella.[/caption]

 

Ensin oli painovoima

Aikanaan suomalainen peliteollisuus vaelsi pimeydessä. Tai siis lensi pimeydessä. Luolan pimeydessä.

Vielä ysärillä kaupallinen kotimainen peliskene oli lapsenkengissään. Housemarque ja Remedy pyörivät vaivoin alkulima-asteella, ja oveen kolkutteli lama. Mutta indie-henkinen pelinkehitys oli voimissaan. Varsinkin lukuisat luolalentelypelit, joita 80- ja 90-lukujen taitteessa tehtailtiin Euroopassa liki ennätysmäärä.

Piskuinen Suomi kunnostautui luolalentelytehtailussa, sillä erilaisia variaatioita peligenrestä on vuosien saatossa julkaistu älyttömät määrät. Shareware-Suomen tunnusmerkki oli lentävä väkänen ja painovoima, joista jälkimmäinen otettiin myöhemminkin hyötykäyttöön niissä kiukkuisissa linnuissa.

[caption id="attachment_19320" align="aligncenter" width="320"] Thrustissa raketin jatkeena killui pallura.[/caption]

 

Kaikki alkoi asteroideista

Luolalentelypelien juuret ovat kolikkohalleissa. Atarin Asteroids esitteli vuonna 1979 avaruusräiskinnän, jossa tähtipaatti kieppui 360 astetta akselinsa ympäri ja muutti kiviset sorasiksi. Sen edeltäjä, karvan aikaisempi kabinetti-ihme Lunar Lander oli jo keksinyt painovoiman.

Pari vuotta myöhemmin Mike Hally yhdisti Asteroidsin kontrollit Lunar Landerin painovoimaan ensimmäisessä Atarille tekemässään pelissä. Vuonna 1982 julkaistu Gravitar esitteli sivulta kuvatun taitolentämisen arkkityypin, jossa aluksen keulaa veivattiin vasemmalta oikealle ja polttomoottorilla tuotettiin nostetta maanpinnan vetäessä jatkuvasti vapaana lilluvaa purtiloa puoleensa. Ja kas, luolalentelypelit olivat syntyneet.

Gravitarin suosio synnytti vuosien saatossa piljoonia klooneja, joista etenkin Firebird Softwaren Thrustia muistellaan lämmöllä. Acorn Electronicille ja BBC Microlle julkaistu luolalentely jalosti Gravitarin teesejä. Vuonna 1986 julkaistussa kieputtelupelissä varasteltiin vetosäteen avulla energiapalluroita, joita vastarintaliike tarvitsi tähtilaivojensa energialähteeksi.

Luolalentelypelien mittapuulla varsin avonaiseen maastoon sijoittuva Thrust tarjosi muihin avaruusröpöttelyihin verrattuna realistisen fysiikkamallinnuksen, joka lisäsi melkoisesti pelin vaikeustasoa. Vetosäteen varassa roikkuva matkustaja käyttäytyi sekin oman fysiikkansa mukaan, kuin kivi langan päässä, ja kosketus seinäpintaan koitui kuolemaksi.

[caption id="attachment_19322" align="aligncenter" width="920"] Mobiilivehkeille julkaistu Multispace tarjoaa moninpeliä samalla päätelaitteella.[/caption]

 

Suomi mainittu!

Kotimaisen luolalentelytuotannon tunnetuin edustaja on TurboRaketti. Heikki Kosola julkaisi pelistään betaversion Amigalle vuonna 1992 ja viimeistelty tuotos pullahti uunista vuotta myöhemmin.

Äärimmäisen nopeatempoinen luolaräiske keskittyy moninpeliin. Ruutu pannaan keskeltä puoliksi ja tavoitteena on koiratapella siihen saakka, kunnes toiselle pelaajalle jää luu käteen. Vaikka idea kuulostaa paperilla hyvin yksinkertaiselta, Kosola sotki peliinsä aimo annoksen taktiikkaa.

Kaiken ytimessä on TurboRanking-pisteiden haaliminen. Niitä irtoaa vastustajan nitistämisestä, mutta myös erillisten nopeushaasteiden suorittamisesta. Pisteitä saa myös jäljelle jääneistä aluksista, joten omaa persusta pitää osata suojasta. Kaiken lisäksi hyvän ja huonon pelaajan välillä pisteet tasoitetaan, joten tasapeliä ei kannata edes yrittää. All in -mentaliteetti on TurboToiminnan ytimessä.

Myös aluksen varustelu nojaa taktiikkaan. Koska pisteitä saa myös nopeushaasteita suorittamalla, aseita ja polttoainetta voi jättää rannalle vaikka kesken pelin, jolloin purkista tulee nopea, mutta puolustuskyvytön. Jos vastapeluri on haistanut taktikoinnin, tämä on saattanut pelaajan varikkokäynnin aikana käydä miinoittamassa haastereitin.

Täysin pelimekaniikan ehdoilla tehty TurboRaketti on malliesimerkki pelistä, jota on opeteltava pelaamaan, jos siinä haluaa pärjätä. Ammattilaisen lentelyä on ilo seurata, kun alus reagoi pienimpiinkin korjausliikkeisiin ja ahtaat surmanloukot selättyvät käden käänteessä turbovaihde silmässä.

TurboRaketista on tehty myös englanninkielinen versio ulkomaan eläville. Pelistä on tarjolla myös Turbikseksi nimetty epävirallinen pc-käännös. Pelit-lehden ikäisellä TurboRaketilla on edelleen pieni, mutta aktiivinen peliyhteisönsä.

 

Kloonien hyökkäys

TurboRaketti synnytti melkoisen kilpavarustelukierteen, sillä Suomen shareware-skene saavutti luolalentelyiden määrässä nopeasti saturaatiopisteensä. Erilaisia luolalentelyvariantteja ilmestyi joka tuutista, mutta variaatioita sai etsiä ruumiskoirien kanssa.

Ensimmäinen vakavasti otettava pc-lentely oli vuonna 1995 julkaistu AUTS. Äärimmäisen askeettinen lentelypeli korvaa rujon ulkokuorensa rautaisella pelattavuudella, sillä muutaman pikselin mittaisen väkäsmerkin käskyttäminen on todellista taitoajoa, jossa ei pärjää ilman harjoittelua. Tuttuun ysäritapaan moninpeli hoituu samalta näppäimistöltä, joten kaverin suoritusta voi häiritä vaikkapa astumalla varpaille.

Shareware-versiossa kimppakivaa voi harrastaa kolmen porukassa, ja jos jostain vielä löytää rekisteröidyn version, mukaan mahtuu neljäskin pelimies. AUTSiin pätevät täydellä miehityksellä samat teesit kuin Slicks'n'Slideen: halvalla näppäimistöllä kaverisuhteet joutuvat taatusti koetukselle, sillä kun liian monta nappulaa painuu kerralla pohjaan, näppis inahtaa ja lottokone arpoo yhden avaruuspaatin telakalle.

TurboRaketin ja AUTSin ohella luolalentelygenreä rikastettiin useilla muilla nimikkeillä. KOPS, Kaboom, Spruit ja muut kirittäjät keskittyivä lähinnä kopioimaan esikuviaan. Orb Wars sentään keksi korvata avaruuspurtiloa kuvaavan väkäsen palluralla.

Jotain genren suosiosta kertoo sekin, että Remedy, kotimaisen peliteollisuuden nykyinen suurtekijä, oli tekemässä omaa kaupallista luolalentelypeliään. Death Rallyn jälkeen aloitettu Guntech sai tosin nopeasti kirveestä, kuten myös Babylon 5:sta ammentava avaruusooppera, kun kun yritys päätti keskittää resurssinsa Dark Justiceen, joka myöhemmin jalostui Max Payneksi. Remedyllä oli julkaisusopimus Guntechistä Virginin kanssa ja peli oli kuollessaan noin 80-prosenttisesti valmis.

[caption id="attachment_19321" align="aligncenter" width="640"] Crust ehti Zeta Fighteria aikaisemmin modernisoimaan luolalentelypelejä.[/caption]

 

REPS KOPS

Uuden vuosituhannen aamunkoitossa Suomi-shareware nukkui pois ja korvautui indie-skenellä. Digitaalisen jakelun lyötyä läpi ja täppärimassan kasvaessa myös luolalentelyt ovat hiljalleen nostamassa profiiliaan. Zeta Fightersin ohella mobiiliin fysiikkaluolaan ovat yrittämässä myös Crust sekä Multispace, jotka tarjoavat klassista luolalentoa modernilla tekniikalla höystettynä.

Gravitarin perintö on Suomessa hyvissä käsissä, mutta se todellinen avaruusvaltius napattiin kloonaamalla Asteroidsia. Kun muut keskittyivät luolalentelyihin, Housemarque palasi vielä kauemmas kolikkopelimenneisyyteen, modernisoi Stardusteillaan Asteroidsin ja loppu on sinivalkoista pelihistoriaa.

Viime vuonna kotimaisen pelialan suurnestori otti näppeihinsä Defenderin ja toi sen Resogunina nelkkarimiesten ulottuville. Moderni Gravitar ei välttämättä olisi lainkaan hassumpi veto shootereiden shuurlähettiläiltä.

 

Juho Kuorikoski