Miesten ystävyys kestää äärettömyyteen ja sen yli. Mutta kun panoksena on oma henki, mikä oikeastaan onkaan ystävyyden arvo?
Vito Scaletta haluaa päästä sodan jälkeen helpolla, eikä siihen visioon kuulu työnteko. Parhaan ystävänsä Joe Barbaron kanssa he hivuttautuvat järjestyneen rikollisuuden pehmeään syliin, nauttimaan naisista, rahasta ja kunnioituksesta.
Kaikkien määrä jää vähäiseksi, sillä voimafantasian ystävien pettymykseksi Mafia II:ssa liikutaan systeemin alimmilla portailla. Vito ei ole tärkeä, Vito on sotilas, joka hoitaa likaisia pikkuhommia ja myy varastettua tupakkaa kuorma-auton lavalta. Mafia II kertoo turhia moralisoimatta tai glorifioimatta mafiaveljien tarinan.
Mafia II ei ole yhtä hallittu kokonaisuus kuin edeltäjänsä, mutta sain mitä odotin: interaktiivisen Mafia-elokuvan, joka kulkee hienojen, hyvin näyteltyjen, sopivan pitkien (Hideo, tarkkana!) välianimaatioiden voimalla. Itse sain hoitaa sekä sujuvat toimintakohtaukset että körötellä tunnelmallisesti autolla Empire Bayn 50-luvun vaihteen maisemissa kuunnellen aikakauden musiikin parhaita pläjäyksiä.
PC-versio on graafisesti kertaluokkaa konsoliserkkujaan näyttävämpi, mutta pyörii yllättävän hyvin. Bonuksena voi lisätä tehoa pelin PhysX-fysiikanmallinnukseen, mutta se vaatii käytännössä toisen Nvidian näytönohjaimen fysiikkakiihdyttimeksi. PhysX lisää peliin näyttävää partikkelimagiaa, liehuvia vaatteita sekä näkyviin jääviä ruumiita ja roskia.
Miika Sillanpää kehui pelin viime Pelit-lehdessä, eikä minulla ole Miikan arvostelusta huomautettavaa. Mutta monien muiden arvosteluista on. Vastaanotto maailmalla on surrealistista, sillä Mafia II:n saa lytätä vaikka siksi, että päähenkilö on sosiopaatti, tai jopa siksi, ettei pelin juoni ole samaa tasoa kuin Mafiaveljissä tai Kummisedässä. Andate tutti a ’fanculo!
Niko vastaan Vito
Löysintä pelijournalismia on tietysti Mafia II:n lyttääminen huonona Mafia-aiheisena GTA IV -kloonina. Toki kummassakin ammutaan ja autoillaan isossa, vapaasti kierrettävässä kaupungissa, mutta ammattitaitoisen huippupätevän pelikriitikon pitää osata paremmin.
Mafia II on rehellisesti lineaarinen, GTA lossaa vapautta, mutta lopussa kaikki ovat pelanneet samat tehtävät vähän eri järjestyksessä. Sen tehtävistä osa liittyy heikosti tai ei ollenkaan Getarin pääjuoneen, suoraviivaiseen kostotarinaan. Mafia II:n ammuskelu on valovuosia edellä GTA:n kömpelyyttä, autoilussa ollaan melko samassa pallopuistossa. Siellä on se GTA:n paljon suurempi hiekkalaatikko.
Mutta sekä GTA IV:n että Mafia II:n pihvi on tarina. Minä, kuten jokainen muukin toistoon kyllästyvä pelaaja, dumppaa kertakokeilun jälkeen Getarin turhakkeet, lyö puhelimen korvaan ”ystäville”ja ja kiitää määrätietoisesti tehtävästä toiseen. Hiekkalaatikko on bonus, ja jos alipelitöhkän määrällä aletaan tuomita pelejä, ollaan väärillä vesillä.
Rikolliset asialla
2K Games on leikannut Mafia II:sta paloja pois. Osa hahmoista jää nyt kovin kevyelle valotukselle, ja ainakin erilaiset lyömäaseet on jostain syystä poistettu pelistä kokonaan. Sisältöleikkausta tulee Gamescon 2009 -trailerissa näkyvässä Derekin antamassa tehtävässä, jossa Vito tuhoaa arvoautoja satamassa. Tätä ei pelissä näy.
Tuin järjestäytynyttä rikollisuutta, 2K Gamesin perhettä, ostamalla Jimmy’s Vendetta -DLC:n, joka kertoo ongelmanratkaisija Jimmyn kostoretkestä hänet pettäneitä roistoja vastaan. Sain alku- ja loppuanimaation, välissä 30 tehtävää pelistä ripattuja simppeleitä pelielementtejä aikarajoilla, pisteytyksellä ja leaderboardilla. Mukana myös autojen tuhoamista satamassa, kappas vaan! Jimmy’s Vendettan tehtävät ovat ilmiselvästi olleet Mafia II:n bonuspuuhastelua. Siihen ne olisivat olleet hyväksyttäviä, tällaisena ne ovat puhdasta kusetusta.
Terveisiä Salierilta!
Huonon pelin tai kehnon GTA-kloonin Mafia II:sta saa vain henkisellä väkivallalla. Minä allekirjoitan sen edustamat arvot, eli hyvän käsikirjoituksen, tiiviin tunnelman, turhan pelleilyn karsimisen ja vieläpä psykopaatin pelisankarin. Viimeisen chapterin aikana peli keräsi neljä bonuspistettä ja nousi ysikerhoon, vaikka yrittikin kampittaa itseään ylipitkällä rahankeruuoperaatiolla.
Samaan matalaan hautaan, johon on dumpattu kaikki ne gustafavet, joista juoni ei kuulu toimintapeleihin, heitetään täytteeksi myös Jimmy’s Vendetta. Sillä säästetyllä kympillä lähtee Steamista alkuperäinen Mafia, pakko-ostos niin ummikoille kuin vain huonoja konsolikäännöksiä pelanneille.
90
