Viime vuonna ilmestynyt Magic Carpet yhdisti onnistuneesti toimintaa ja strategiaa, ja pelin maastorutiini loksautti leuan jos toisenkin. Outona ideana oli kerätä manaa taikamatolla lentäen ja loitsuja viskoen.
Kauniilla maastolla oli hintansa, matto ei ihan mopokoneella ollut pelattava. Nyt tarjolla oleva viritetty versio lupaa kestohupia myös Pentium-esteisille.
Mana on mannaa
Maailman tasapainotilaan palauttaneelle nuorelle maagille tulee yllättäen ylitöitä, kun kuolleiden maassa alkaa tapahtua. Alamaailmojen ylidemoni Vissuluth janoaa lisää valtaa, ja suunnittelee elävienkin alistamista.
Siispä mattorulla auki ja menoksi.
Perusresepti on säilynyt ennallaan, tarkoituksena on saada haltuunsa mahdollisimman paljon manaa. Mana on taikojen käyttöaineena toimivaa mystistä energiaa, joka on sidoksissa eläviin olentoihin. Manavarannon kasvattamiseksi täytyy pelialueita kansoittavat hirviöt poistaa, ja jäljelle jääneisiin manapallukoihin ampua haltuunottotaika.
Valitettavasti maastossa lojuvat manapallot ovat vapaata riistaa myös Vissuluthin maagikavereille. On siis rakennettava manalle turvapaikaksi linna. Linna toimii pesäpaikkana ilmapalloille, jotka keräävät manaa talteen ja kuljettavat sen muurien suojaan.
Kun manaa on kasassa tarpeeksi, voi linnaa laajentaa, jolloin siitä tulee vaikeammin tuhottava, sinne mahtuu enemmän manaa ja sieltä käsin sukkuloi useampia ilmapalloja. Taistelu manasta on kovaa, koska sitä on jokaisella pelialueella vain tietty määrä, eikä sitä voi tuhota tai luoda.
Työkaluina toimivat taiat. Mitä pahempi loitsu, sitä enemmän manaa sen käyttämiseen tarvitaan. Taikoja on 25, ja jokaisesta taiasta on kolme eritasoista versiota.
Normaalien tappo- ja perustaikojen lisäksi arsenaalista löytyy varsin mielikuvituksellisia kiusantekotapoja. Pelaaja voi muuntautua wyverniksi, nostattaa maasta tulivuoria, virittää taikoja sinkoavia miinoja vihollismaageille ansaksi ja imeä pahikset minikokoisiin mustiin aukkoihin. Pelin alussa taikoja on vain muutama, mutta tasoille on piilotettu lisää.
Yli maiden ja mantujen
Pelimaailmat ovat miellyttävän vaihtelevia. Ulkoilmaan sijoittuvat kentät ovat avaran tuntuisia ja kauniita, ja niiden pelaaminen muistuttaakin maalaukseen sukeltamista. Luolasto-osuudet sopivat pelin juoneen, mutta ovat aika klaustrofobisia ja masentavia. Luolastoissa on myös tavallista enemmän inhoja ansoja sekä runsaasti salaseiniä.
Lentämisessä on ihanaa vapauden tunnetta, koska matto leijuu automaattisesti esteiden yli, eikä maton päältä voi pudota. Vain luolanseinät ja tietyt muurit täytyy kiertää.
Mattoa kontrolloidaan joko hiirellä, ilotikulla tai virtuaalilaseilla, joilla määrätään maton kallistuskulma ja näppäimistöltä valitaan lentosuunta. Matolla voi esimerkiksi lentää vihollisen ympäri siten, että kohde on kuitenkin koko ajan maton "edessä", valmiina absorboimaan pari tulipalloa.
Oma joikkani ei suostunut yhteistyöhön pelin kanssa. Matto heilui kuin horkkatautinen, koska kalibrointi ei kerta kaikkiaan onnistunut. Haittaa tästä ei ollut, hiirellä pelaaminen sopii paremmin Magic Carpetiin.
Käyttöliittymä on nerokkaasti suunniteltu. Pelaaminen onnistuu kättä näppäimistöltä siirtämättä, ja jos näppäinkartta ei miellytä, voi sen muuttaa mieleisekseen. Taikojen valinta on vaivatonta, ja usein käyttämänsä taiat voi lisätä "taikajonoihin", joita on kummallekin hiirennapille omansa. Näin oikean taian saa hetkessä käyttöönsä avaamatta taikavalikkoa ruudulle.
Kartta on erittäin toimiva. Koko pelialue näkyy kerralla, ja suunnistaminen on helppoa. Yksittäiset viholliset ja manapallerot hukkuvat karttaruudulla helposti pikselisalaattiin, mutta ongelma lievenee, kun aina karttaa tiiraillessaan muuttaa näytön SVGA-tilaan.
Vaihtoehtomaailma
Magic Carpet 2 on erikoinen, lähes terapeuttinen kokemus. Liitely vihollisista tyhjässä maisemassa on kuin hiljaista leijumista pumpuliin, kun taas toiminnantäytteisissä kohdissa sydän jyskyttää tuplateholla. Vuoroin rauhallinen, vuoroin stressaava pelitempo vaihtelee juuri sopivan usein.
Tunnelma on paljolti erinomaisten äänien ansiota. Itämainen musiikki sopii taustalle hyvin, ja ääniefektit vaihtelevat uskottavasti ympäristön mukaan. Tuulen ulvontaa, veden loisketta, ihmisten puheensorinaa, lampaiden määkimistä... kaikkea löytyy, ja sopivalla äänikortilla stereona.
Ainoa ongelmapesäke koko pelissä oli asennusohjelma, joka valitsi äänikorteille väärät keskeytykset. Asetustiedostot joutui korjaamaan manuaalisesti, ja oli siinä PC-noviisilla ihmettelemistä, kun peli ei millään toiminut.
Ennakko-odotuksista huolimatta verkkopeli 2_8 pelaajalle ei vieläkään tue modeemia tai sarjakaapelia.
Alkuperäisen Magic Carpetin peluu jäi minulla pariin testipeliin, koska matto liihotteli koneellani etanavauhtia. Ilokseni kakkosessa on maastorutiinia viilattu nopeammaksi. Hitaus ei kertaakaan muodostunut ongelmaksi matalaresoluutiossa pelattaessa. SVGA-tila vaatii viimeisen päälle nopean laitteiston, mutta tähän on jo totuttu.
Kenttiä on yllättäen vain 25, plus pari piilotettua maailmaa. Kunkin kentän selvittämiseen kului aikaa paristakymmenestä minuutista pariin tuntiin. Aikarajoja ei ole, joten maastoja saa tutkia rauhassa niin kauan kuin huvittaa. Tilanteen voi tallentaa nyt milloin tahansa.
Magic Carpetissa on sentinelmäistä lumoa ja halkaisijaltaan metrinen omaperäisyyden leima. Ykkös-Carpetin veteraaneille haastetta voi olla liian vähän, mutta en näe mitään muuta syytä jättää MC2:ta väliin.
92
