Kääpiörassit tuntuvat olevan kovasti pinnalla. Moponmoottoreiden kumeasta jyrinästä ja päätähuimaavasta vauhdista olisi tällä kertaa tarkoitus nauttia Manic Kartseissa.
Manic Media on päivittänyt viimevuotisen Super Kartsinsa alati kasvavia laitevaatimuksia vastaavaksi. Selkein ero edeltäjään on tarkempi grafiikka ja tietysti uudet radat, joita on kaikkiaan kuusitoista. Ne sijoittuvat kahdeksaan maailmankolkkaan, ja pelaaja voi joko kilpailla yhdellä radalla kerrallaan tai osallistua mestaruussarjaan.
Mestaruussarjoja on valittavana kolme: helppo, vaikea ja maaninen. Lisäksi auton teholuokan voi valita mieluisakseen (50, 100, 150 ja 250 cc), ja näistä nopeimmassa (250 cc) meno on vallan vauhdikasta.
Vastustajien päässä on joko prosessori tai harmaata orgaanista mössöä. Moninpelivaihtoehdot ovat monipuoliset: samanaikainen kaksinpeli onnistuu jaetulla ruudulla yhdelläkin koneella, ja verkottuneet voivat järjestää hysteerisiä kahdeksan pelaajan turnajaisia.
Super Kartsissa olleita erikoisuuksia on jostain syystä karsittu. Radalla ei enää ole kerättävää (nitropurkkeja, öljykanistereita tai setelitukkoja), eikä kolmen joukkoon sijoittumistakaan vaadita seuraavaan kilpailuun pääsemiseksi. Onneksi hyppyrit ja kierot rataratkaisut ovat edelleen tallella.
Auton ominaisuuksia voi virittää tuhlaamalla voittorahojaan osakilpailun jälkeen kuvaruudulle pompahtavassa kaupassa, joka tarjoaa parempia renkaita ja moottoreita. Myös pikakiihdytyksen takaavaa nitroa ja renkaat asfalttiin tarraavaa superotetta on kaupan. Samalla pelitilanteen voi tallentaa.
Kontrollit ovat herkät ja helposti omaksuttavat, ja kaahailu sujuu kokemattomaltakin hetkessä ammattilaisen ottein. Lisäksi kontrollit voi hienosäätää pelin alkuvalikossa haluamikseen.
Taustamusiikki on asiallista, ryhdikästä kaasujalkaa tanakasti vispaavaa teknoa. Ääniefektit sekoittuvat sopivasti rompulta räyhäävään musiikkiin. Jostain syystä äänet kuitenkin pätkivät testikokoonpanolla epämiellyttävästi, jos äänikortin aktivoi asianmukaisesti pelin mukana tulevalla asetusohjelmalla. "Eliminoimalla" äänikortin (soundcard: none) moottorit pärisivät edelleenkin, mutta ilman ongelmia!?
Vuosi sitten Super Karts innosti ahnaaseen mikroautonkuritukseen, mutta Manic Karts ei enää sytytä samalla tavalla: se tarjoaa loppujen lopuksi yllättävän vähän uutta, eikä tarkempi grafiikka 486:lla kaahailevaa ihmeemmin innosta. Entistä helpommat kontrollit tuovat pelin toki aloittelijan ulottuville ja toki se on hilpeä kaksinpeli.
Kilpailu autopelimarkkinoilla on aiempaa huomattavasti kovempaa. Screamer ja Need for Speed ovat nostaneet PC-toiminta-ajopelien tasoa tuimasti ja niihin verrattuna Manic Karts tuntuu väkisinkin vanhahtavalta ja yksiulotteiselta.
80
