Jo on aikoihin eletty. Segan peli, joka ymmärtää 3Dfx-kortin päälle suoraan pakkauksesta reväistynä. Ei ikuista pätsien odottelua, vaan heti kerralla _ wrooom! Täytyy toki myöntää, että pelin tekijälistalta löytyy niin Psygnosis kuin Australian kamaralla vaikuttava Perfect Entertainment, joten kaikki kunnia ei kuulu välttämättä Segalle.
Manx TT Superbike on kolikkopelikäännös, mikä ei taatusti ole kenellekään Segan tuntevalle kummoinen yllätys. Tai pitäisikö ehkä sanoa Saturn-käännös, koska Saturnin erikoispelivaihtoehto on siirtynyt myös PC:lle (PC Mode). Kolikkopelitausta selittää ratojen häkellyttävän niukan määrän (kaksi), mutta molemmista on sentään tarjolla peilatut ja käänteiset versiot. Toinen radoista on helppo, toinen hieman kurvisempi ja vaikeampi.
Kolikkopelin erikoisuus on isohkon monitorin eteen pultattu "oikea" moottoripyörän runko satuloineen ja ohjaustankoineen. Pelitapahtumia kontrolloidaan vartaloa keinuttamalla, mikä tuo peliin oman fyysisen ulottuvuutensa. Ajotuntuma on kolikkopelissä hienostunut ja elegantti. Jopa moottoripyörää oikeasti ohjanneet uppoavat helposti pelin tunnelmaan.
Olen herkkä mopo
Kotiversiosta moinen kontrollivaihtoehto luonnollisesti puuttuu, mikä on ratojen alhaisen määrän lisäksi pelin oleellisin ongelma. Ajotuntuma on nimittäin viritetty aivan liian herkäksi, jotta se kutittaisi selkäydintä oikealla tavalla. Digitaaliohjaimella (esimerkiksi Sidewinder) mopo heiluu sivusuunnassa kuin ampiaispesän vahingossa hotkaissut heinämies, eikä analoginen ohjainkaan tee tuntumaa sen siloisemmaksi. Pienikin ohjaimen nitkahdus näkyy ruudulla tismalleen samanlaisena ja samanoloisena nykivänä notkahduksena. Pehmeys ja sulokkuus puuttuvat.
Moottoripyörä ei ole todellakaan oikeasti näin herkkä ajettava. Ja jos onkin, ainakaan alkuperäisen kolikkopelin ajotuntumaa ei ole tavoitettu, tuntuu itse asiassa siltä, ettei sitä ole edes yritetty tavoittaa. Moottoripyörän menoa takaapäin seuraava kuvakulma ei ole onneksi aivan niin levoton kuin kuskin näkövinkkelistä tapahtumia seuraava kamera.
Sutjakka, näyttävä ja yllättävän kauas piirtyvä grafiikka kuitenkin miellyttää, vaikkei kolikkopelin ulottuvuuksiin aivan ylletäkään. Vaatimattomamman näköinen 3D-kortiton grafiikka vakuuttaa sekin sulavuudellaan, mikä on pienoinen ihme aiempien Sega-rallien jälkeen.
"PC Moden" erikoisuus on Challenge-kisa. Siinä pelaajan on sijoituttava ensin kolmella radalla vähintään kolmanneksi ja lopulta voitettava viimeinen, peilattu ja käännetty TT Course. Peli palkitsee sutjakkaan suhinoijan superpyörillä, joilla pääsee todelliseen vauhdin nirvanaan. Kaiken kaikkiaan menopelejä on tarjolla kahdeksan tavallista ja kolme superia.
Rento ote
Manx TT on puutteistaan huolimatta mukavan rentouttava peli itsensä liian vakavasti ottavien ajopelien joukossa, kunhan äkkipikaisiin ajotuntumaan ensin tottuu. Poljin pohjassa kaahaaminen pitkin muikeasti viuhuvia maisemia on joka tapauksessa aina puhdistava elämys. Jarrupoljin ei paljon Manx TT:n vauhdissa kulu.
Yksinpelinä Manx TT ei kuitenkaan viehätä loputtomiin niukan ratavalikoimansa takia. Silloin pelastukseksi saattaisi nousta moninpeli, joka onnistuu suoraan ilman kiertoteitä myös Internetin kautta. Valitettavasti palvelimen löytäminen ei netin syvyyksistä ole välttämättä aivan niin helppoa kuin sen pitäisi olla. Jos kerran 3D-räiskintäseuraa löytyy GameSpylla napin painalluksella, miksi ihmeessä vastaavaa ideaa ei voisi toteuttaa myös muissa peleissä?
78
