Yllärihyvä Marvel-keräilykorttipeli sopii niillekin, joita keräilykorttipelit ja/tai Marvelin supersankarit eivät pätkääkään kiinnosta.
Vaikka se ei lehdessä näy, aina välillä lankean lapsenuskoisena kokeilemaan jotain mobiilipeliä, viimeksi Raid: Legendsiä, paria Star Trek -peliä ja Puzzle & Survivalia. Aina saan pettyä: jopa silloin kun niissä on hyvä peli-idea, se haudataan syvälle tauhkaan ja kerjäämiseen.
Hearthstonen mobiiliversiota pelasin innolla, kunnes pelille kävi niin kuin keräilykorttipeleille väistämättä käy: se pöhöttyi liikaa. Kun toisesta päästä heitetään kortteja ulos ja toisesta sisään, kaltaiseni laiska satunnaispelaaja saa jossain vaiheessa jatkuvasta pakansäädöstä tarpeekseen. Myös matsien kesto oli mobiilipelaamisen normitilanteisiin liian pitkä.
Marvel Snapin yltiöaggressiivinen somemainospommitus sai työvoiton, sillä lopulta lankesin asentamaan pelin ja näin todistin ärsyttävän markkinoinnin tehon. Mea Culpa!
Vaikka Marvel Snapin saa myös PC:lle, henkisesti (ja graafisesti) se on mobiilipeli. Marvel Snapin kehittäjä on Hearthstonesta tuttu Ben Brode, joka nyt todistaa osaavansa pelien konmarituksen. Marvel Snap paljastui ihailtavan riisutuksi keräilykorttipeliksi, jolle aloin hyväksyvästi hymistä alle kymmenen minuutin.
Nopea kuin Quicksilver
Snapin periaate on KISS, Keep It Simple Stupid. Kaikki turha ja hidastava on riisuttu, jopa kerjuukupin heiluttelu on mobiilipeliksi hillittyä. Parasta Snapissa on, kuinka hyvin se sopii satunnaiseen pelailuun: yksi matsi kestää vain kolmisen minuuttia, sillä vuoroja on vain kuusi, pakassa on vain 12 korttia. Kun sain Tuukan lopulta kokeilemaan peliä, hän veti kättelyssä melkein seitsemän tunnin session.
Snapin kortit ovat Marvelin hahmoja, jokaisessa kaksi arvoa eli energia ja voima, plus mahdolliset erikoisominaisuudet. Tarkoitus on voittaa kaksi ruudulla olevasta kolmesta alueesta. Alueen voittaa se, jonka siihen heitettyjen korttien Voima on suurempi. Joka vuorolla hahmojen kutsumiseen tarvittavaa energiaa saa yhden lisää, mutta käyttämättä jäävä energia häviää. Osasta kortteja on graafisesti erilaisia variantteja, joilla pakkaan saa samaa hahmoa useamman kappaleen.
Perusidea on yksinkertainen, mutta toteutus nerokas. Kortit ovat aluksi simppelin suoraviivaisia, esimerkiksi Hulk ei muuta tarvitsekaan kuin raakaa voimaa (12 voimaa kuudella energialla). Nopsaan uusiin kortteihin ilmestyy sen hahmoon sopiva erikoisominaisuus. Osa on kykyjä, kuten Night Crawlerin kyky vaihtaa aluetta kerran matsin aikana. Reveal-tyyppiset ominaisuudet laukeavat, kun kortti pelataan tai niiden ehto toteutuu. Esimerkiksi Jessica Jones saa neljä voimaa lisää, jos samalle alueelle ei seuraavalla vuorolla pelaa korttia. Ongoing tarkoittaa pysyvää kykyä, esimerkiksi Klaw lisää kuusi voimaa oikealla olevaan alueeseen. Ominaisuuksissa on todella paljon kikkoja ja vaihtelua, joista tulee jatkossa yhä… kikkaisempia, esimerkiksi Heimdall siirtää omat kortit alueen verran vasemmalle.
Kuolema Metalle!
Snapin kuningasidea ovat ne kolme aluetta, joista jokaiseen mahtuu maksimissaan neljä korttia per puoli. Alueiden erikoisomaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan kolmen ensimmäisen vuoron aikana. Niitä on kymmeniä, ja ne muuttavat peliä vähän tai todella dramaattisesti. On eri asia, maksavatko kortit vähemmän, joutuvatko pelaajat vaihtamaan korttinsa keskenään vai tuhoutuvatko kaikki alueelle pelatut kortit. Ja niin edelleen.
Miksi tämä on nerokasta? Ensinnäkin pelimekaniikka on helposti opittava, mutta taipuu kikkailuun. Shakkimainen ennustettavuus saa kyytiä, tilalle tulee nopea sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin, ja se on minusta aivan hemmetin hienoa.
Nimittäin toivon, että tämä estää metan, eli optimoidun pakan kopioinnin netistä, jolla sitten jokainen tylsä tuhnu pelaa, seurauksena korttien nerffaus- ja boostauskierre.
All in sanoi Marko ja foldasi
Uusia kortteja avataan päivittämällä vanhoja. Näiden ominaisuudet eivät muutu, mutta visuaalisuus muuttuu, kun Commonista tulee Uncommon, Rare ja lopulta Epic. Se maksaa krediittejä sekä korttikohtaista päivitysmateriaalia. Kortin päivitys lisää korttikokoelman arvoa, se arvonnousu avaa uusia kortteja plus krediittejä ja päivitysmatskua.
Pelaajan taso nousee kymmenen rankkauskuution välein. Nimi tulee pokerimaisesta Snap-mekaniikasta. Joka pelin alkupanos on yksi kuutio, joka viimeisellä vuorolla nousee kahteen. Pelaaja(t) voivat snapata milloin vain, mikä tuplaa panoksen, ja vastasnappauksella pelissä voi viimeisellä vuorolla olla repsakat 8 kuutiota pelissä. Aina voi heittää pyyhkeen kehään ja minimoida tappionsa, sillä luovuttamalla menettää vain puolet panoksesta koko potin sijaan.
Ilmaispelailu sujui niin pitkään niin hyvin, että aloin jo ihmetellä. Etenemisen jarru paljastui krediiteiksi, niitä saa helposti poltettua korttien pikapäivittämiseen. Aluksi niitä tuntuu riittävän, mutta kyllä se Gettomatti sinne kukkaroon ilmestyy. Krediittien päälähde ovat tehtävät ja Season Pass. Oikeaa rahaa voi kuluttaa Premium Season Passiin tai kultaan, jolla voi ostaa krediittejä, korttivariantteja ja uusia tehtäviä. Krediitit ovat vain turhan kalliita, jotta tuntisin kiusausta.
Ilmaismobiilipeliksi Marvel Snap on parhautta. Siinä missä normimobsut ovat täynnä puhdasta kiusantekoa ja rahastusansoja, Marvel Snap ei käy hermoille. Pelaamaan pääsee nopeasti, se on hauskaa ja kaikki toimii vaivatta.
Vaikka muuten olen mobiilipeleistä sitä mieltä, että Thanos saisi esittää niille Stairway to Heavenin napsutteluversiona, Marvel Snap on Mobile Crap Universen supersankari.
91
