Hän on nuori, huonosti piirretty ja loikkii maailmojen välillä. Hän on Ulottuvuuksien Herra! Mihin ulottuvuuteen haihtuukaan Eidoksen Master of Dimensions?
Eurodiscosta ja luontoystävällisestä ajattelusta pitävä 13-kesäinen muodikas sankarimme on joutunut morjestamaan toisessa kaupungissa asustavaa mummoaan. Talo on tyhjä, joten sankari on tikkana ullakolla tutkimassa hiljattain kuolleen isoisänsä jäämistöä. Roinan keskeltä löytyy salaperäinen laite, joka ilmoittaa sankarin olevan universumin ainoa toivo uhkaavan katalysmin edessä. Sankari lupautuu hommaan ja aloittaa laitteen mahdollistamana hyppelyn eri ulottuvuuksien välillä. Hänen pitää löytää Merlinin hajonneen sauvan osat ja palauttaa ne maineikkaalle taikurille, joka sitten voi pelastaa maailmankaikkeuden.
Mielikuvituksen lyhyet ulottuvuudet
Sankari loikkii ulottuvuuksissa hankalasti omaksuttavan hiirisysteemin komennossa. Kohdetta katsellaan hiiren vasemman napin kertaklikkauksella, mutta jotta kohteelle voisi tehdä jotain, on tuplaklikattava vasenta nappia, mikä vaatii yllättävän paljon totuttelua. Ja jos haluaa puhua vastaantulijoille, täytyy klikata hiiren oikeata nappia. Jotenkin perinteinen erillisen toiminnon valinta ja sen käyttö olisi tuntunut helppokäyttöisemmältä.
Suurin osa pelin maailmoista on suorastaan ällistyttävän tylsiä. Mukana ovat niin itsetuholle asetettu autio avaruusasema kuin rasittavan perinteinen fantasiamaailmakin. Lisäksi sankari joutuu kahlaamaan läpi todella tylsän Rapstonen suurkaupunkimaailman. Näiden tylsyyksien sivussa voi käydä myös ihmettelemässä omalla planeetallaan asustavia muukalaisia ja pelätä ulottuvuusvampyyreitä.
Toki mukana on muutama mielenkiintoinenkin maailma. Hauskimmat hetket koetaan ehdottomasti kolmikymmenluvun gangsteriympäristöön sijoittuvassa yksityisetsivämaailmassa.
Kaunista musiikkia ruman puun varjossa
Suurin osa ongelmista perustuu jostain toisesta maailmasta noudetun esineen käyttämiseen eri ulottuvuudessa. Tällaisella tavaran rahtaamisella on tylsät puolensa, mutta toisaalta se pakottaa mukavasti tutustumaan kaikkiin pelin maailmoihin. Tavaroita voi käyttää toisiinsa, mutta niiden käyttäminen esineisiin toimii heikosti. Aina ei voi olla varma, pitäisikö esinettä klikata yksi vai useampi kerta.
Dialogi on ärsyttävän epäuskottavaa. Jo muutenkin ontuvan käsikirjoituksen täydentää naurettava tekocooli sankari, jonka on pakko aina kertoa olevansa suuri maailmojenvälinen ulottuvuusmatkaaja toisesta paikasta ja ajasta.
Peli ei toimi hyvin visuaalisestikaan. Osa taustoista on kauniita, mutta suurin osa taiteesta on ärsyttävän tylsää katseltavaa, paitsi hahmojen lähikuvat, jotka ovat kamalaa katseltavaa. Yllättäen äänimaailma on Master of Dimensionsin onnistunein puoli. Peli on täynnä kaunista taustamusiikkia, joka auttaa paljon muuten puutteellisen tunnelman rakentamisessa. Lisäksi hyvät tehosteet täyttävät kuvallisen puolen jättämää koloa.
Master of Dimensionsin suurimmat viat ovat sen typerä ja tasapaksu käsikirjoitus ja tylsät maailmat. Hyvän musiikin avulla tunnelma on ajoittain viihdyttävä, mutta moiset kohdat ovat liian harvassa. Master of Dimension kaatuu lopulta siihen, että se on yksinkertaisesti liian tylsä.
65
