BattleTech-universumin 3000-luvulla uskonlahkot eivät tyydy ovikellojen soitteluun. Miksipä jäädä lähiöihin näpertelemään, kun voi vallata kokonaisia planeettoja ja levittää hyvää sanaa 100-tonnisten kävelevien sotakoneiden voimalla?

Avaruuden takapajulassa sijaitsevan Helioksen kissanpäivät päättyvät, kun Word of Blaken militanttilahkolaiset päättävät järjestää planeetan uuteen uskoon. Lahkolaisten päämäärät Helioksella paljastuvat pian puhtaan maallisiksi, sillä teknologian jumalan asemaan nostaneet blakelaiset ovat paikantaneet planeetalta muinaisen Tähtiliiton mittaamattoman arvokkaan teknologiakätkön.

Väkivaltaisiksi heittäytyneet vieraat eivät pyytämällä poistu, joten helioslaiset palkkaavat kovamaineisen Wolf's Dragoons -palkkasoturiryhmän häätämään hihhulit helvettiin. Susirakuunoiden vastaisku menee puihin alkumetreillä, kun Blaken joukot ampuvat palkkisten maahanlaskualuksen alas. Rajun pakkolaskun jäljiltä mahtava palkkasoturirykmentti kutistuu yhden tiedustelumechin kokoiseksi sissiyksiköksi. Arvaa kuka joutuu pilotiksi?

Kevyttä ja raskasta

Xboxin Mech Assaultista on PC:n MechWarrior-pelien yrmeä simulaatiomaisuus kaukana: Ei vaikeita ohjaamonäkymiä mittaristoineen eikä kymmenien opeteltavien näppäinten monimutkaista ohjausta, vaan räjähtävää toimintaa isolla T:llä. Mech Assaultissa on kaikki toimintapelin tunnusmerkit, ne vain on korotettu taistelurobottien mittakaavaan. Pyssysankarit ovat 15 metriä korkeita ja aseet kaatavat kerrostalokortteleita.

Tehtävät noudattavat samaa toimintapainotteista linjaa. Melkein joka kerralla liikkeellä ollaan tuhotyöt mielessä eikä rasittaviin suojeluhommiin törmää kuin pari kertaa. Tuhoamistehtävät eivät kuitenkaan tarkoita, että Mech Assault olisi täysin vailla taktiikkaa ja ajattelua. Word of Blaken joukoilla on usein niin raskas ylivoima, että holtiton hyökkäily päättyy nopeasti ja oma mech fuusioräjähtää alta atomeiksi.

Harkitun etenemisen puolesta puhuu sekin, että maasto on täynnä kallioiden ja metsien katveeseen piilotettuja panssarintorjuntatykkejä. Vaikka oma mech ei tykkeihin kellistyisikään, ylimääräinen vahinko on aina ylimääräistä vahinkoa. Pikkukiusasta huolimatta mechit ovat taistelukenttien kiistattomia valtiaita. Jalkaväestä mechit kävelevät röyhkeästi yli, eivätkä tankit, tykistöpatterit ja kopteritkaan metallijättiläisiä liiemmin pidättele. Mechille ei pane kampoihin kuin toinen mech.

Mech Assaultin mech-valikoima kattaa kymmenkunta mechiä piskuisesta Cougarista satatonniseen Atlakseen. Jokaisesta mechistä on kaksi eri versiota hieman toisistaan poikkeavalla aseistuksella. Yksinpelissä kiusaus käyttää aina raskainta ja tulivoimaisinta saatavilla olevaa mechiä on suuri, mutta pian oppii, että myös nopeudella on etunsa.

Mech Assaultin mechitaistot ovat kutkuttavan vaikeita. Pelkkä yksi vastaan yksi -tilanne voi tehdä tiukkaa, jos vastassa on yhtä kovaa rautaa kuin itsellä. Kahta vihollista vastaan joutuu taistelemaan tosissaan. Vihollismechit taistelevat samalla viivalla kuin pelaaja, sillä oma robotti ei kestä sen kovempaa kuritusta kuin vastustajankaan. Taistelussa on oltava vastustajaa etevämpi.

Vaikeustaso ei nouse kohtuuttomaksi, sillä menetettyä kestävyyttä voi paikata vastustajien raadoista kerättävillä power-upeilla.

Huutakaa hävitys!

Aiheensa ohella Mech Assaultin viehätys piilee sen taistelujen visuaalisuudessa. Sellaista taistelua ei olekaan, mikä ei jättäisi jälkiä ympäristöön. Harhalaukaus sytyttää metsän tuleen, puut lakoavat jalkojen alla ja kallioseinää murskaantuu tulituksesta. Kaupungeissa sillat sortuvat ja rakennukset tuhoutuvat jokaisen osuman näkyessä ammottavana aukkona julkisivussa. Pilvenpiirtäjään ammuttu ohjus räjäyttää lasiseinän säihkyväksi tomuksi ja koko rakennus romahtaa valtavaan savupilveen. Ympäristön tuho on paitsi visuaalisesti erittäin tyydyttävää myös keskeinen pelillinen elementti: päälle sortuva kivitalo riittää nitistämään kookkaimmankin mechin.

Mech Assaultin toteutuksessa ei ole moitteen sijaa. Erilaiset graafiset efektit jäätiköiden hyytävästä lumipyrystä mechin maallisen taipaleen päättävän fuusioräjähdyksen hehkuun ovat ensiluokkaisia.

Aseisiin on panostettu ja ne ovat juuri niin messeviä, että laitteet pystyy mielikuvitusta venyttämättä yhdistämään hirviömäisiin sotakoneisiinsa. Tuhovoimaiset partikkelikanuunat ansaitsevat erityismaininnan, liipaisinta pohjassa pitämällä niiden varaus kasvaa komeasti pienestä sähikäisestä sinihehkuiseksi salamakimpuksi. Teho vain kasvaa, jos onnistuu löytämään mechiinsä asepower-uppeja.

Mech Assaultin kontrollit ovat yllätyksettömästi suoraan Halosta, joten mechien ohjailu tuntuu vaivattomalta heti alkumetreiltä lähtien. Vain hyppymoottorien käyttö vaatii totuttelua, ne kun aktivoidaan ohjaintatti pohjaan painamalla. Mechien aseet on jaettu selkeästi pariksi-kolmeksi erilliseksi asejärjestelmäksi, joiden välillä risteillään tarpeen mukaan: gaussikanuunoiden jäähtyessä ruikitaan ohjuksilla ja lasereilla.

Säännöt uusiksi

Mech Assault tulkitsee Battletech-sääntöjä suorastaan harhaoppisuutta hipovalla vapaamielisyydellä. Esimerkiksi asejärjestelmät on keksitty kokonaan uusiksi, vain vanhat tutut nimet muistuttavat entisestä. Myöskään mechien speksit eivät noudata sataprosenttisen tarkasti virallisia kuvauksia.

Totuttelua vaativat loputtomasti uusia vihollisia tuottavat tankki- ja mechitehtaat, joita on suurimmissa vihollistukikohdissa. Tehtaat kuitenkin hyväksyy, sillä ne voi räjäyttää alkutekijöihinsä aivan kuten kaikki muutkin rakennukset.

Mech Assaultin pelilliset ratkaisut ovat lähes yksinomaan onnistuneita ja Battletech-sääntöjen pikkutarkkuuksien orjallinen noudattaminen olisi istunut kömpelösti toimintapelin raameihin. Tärkeintä on, että mech-mätön meininki on pelisysteemin rukkaamisesta huolimatta säilynyt täydellisesti.

Mech Assaultin varsinaiseksi perisynniksi jää lyhytkestoisuus. Vaikkeivät pelin parikymmentä tehtävää ihan mitään läpihuutojuttuja olekaan (vaikeutta piisaa etenkin lopussa), kerran läpipelattuna yksinpelikampanjalla ei ole uutta annettavaa. Mechejä ei voi edes kustomoida mieleisikseen toisin kuin PC:n MechWarrioreissa.

Moninpelistä Mech Assaultille irtoaisi lisäikää, mutta Live-palvelun puuttuessa jaetun ruudun moninpeli on halpa lohtu. Suolaa haavoihin saadaan suoraan Amerikasta, missä Mech Assaultia on ehditty ylistämään Xboxin parhaaksi nettipeliksi. Liven kautta on luvattu välittää Mech Assaultiin uusia mechejä ja lisäkenttiä. Suomessa palvelua pääsee kokeilemaan aikaisintaan maaliskuussa.

Eipä silti, kyllä Mech Assaultista osaa nauttia täysin siemauksin ilman Liveäkin.