Alunperin Battletech oli strateginen lautapeli, vaikka tietokoneversiot ovatkin viimeiset kymmenen vuotta olleet pääasiassa erilaisia toimintapelejä. Millaista jälkeä syntyy, kun Battletech-universumin luoja ja hallitsija Fasa tekee tietokonepelit itse? Ensimmäisenä tarjolla on reaaliaikaista taktikointia.
Klaanien murskaavasta hyökkäyksestä sisäavaruuteen on kulunut kymmenisen vuotta. Riitaisat sisäavaruutta hallinneet lordit ovat saaneet vihdoin koottua rivinsä pian alkavaa vastaiskua varten. First Davion Guards -armeijan tehtävä on vapauttaa planeetta Port Arthur sitä hallitsevan Smoke Jaguars -klaanin rautaisesta otteesta. Pelaajan tehtävä on johtaa ryhmää mechejä aivan hyökkäyksen kärjessä. Vastassa on murskaava ylivoima geneettisesti paranneltuja taistelijoita teknisesti ylivoimaisissa mecheissä.
Kuolema klaaneille
Kolmenkymmenen tehtävän kampanja vie pelaajan ensin putsaamaan laskeutumispaikat ennen invaasiota. Sen jälkeen tuhotaan vihollisen varastot ja komentoyhteydet, vapautetaan avainpaikat, estetään pakoyritykset ja lopulta vallataan planeettaa hallitseva sotilastukikohta. Toisin kuin useimmissa muissa mech-peleissä, pelaaja ei ota itse osaa taisteluun, vaan komentaa taktiselta näytöltä enimmillään kolmea neljän mechin ryhmää.
Ennen tehtävää valitaan mechit ja niiden kuskit. Mechejä voi kustomoida pulttaamalla niihin parempia aseita, joita voi ostaa voitoista kertyvillä palkkioilla. Kuskit eivät ole kasvottomia rivimiehiä, vaan kokemuksen myötä sekä taidot että luokitus kasvavat. Jälkimmäinen määrää, kuinka raskasta mechiä kuski osaa ohjastaa. Mechejä, muita ajoneuvoja ja aseita on tehtävien välissä tarjolla vain rajoitetusti, eivätkä rahatkaan yleensä riitä ihan kaikkeen, varsinkin kun mechien saamien vaurioidenkin korjaaminen kuluttaa varoja.
Mechien valikoimassa ja niiden rakentelussa huomaa ensi kertaa, että peliä on yksinkertaistettu rajusti. Tarjolla on toki vajaa parikymmentä erilaista mechiä ja jokaisesta vieläpä kolme eri varianttia. Kustomointi rajoittuu kuitenkin vain aseiden ja tutkan valintaan. Panssaroinnin, moottorin, jäähdyttimien ja muiden mechien osien kanssa näpertäminen on jätetty pois kokonaan. Lähes kaikki olennaiset aseet sentään ovat mukana.
Naksutteleva komentaja
Mech Commander on reaaliaikainen strategiapeli ilman tukikohtien rakentamista ja resurssien haalimista, eli voiton pitää irrota sillä kalustolla, jonka tehtävään otti. Tehtävissä on mukavasti vaihtelua suorista hyökkäyksistä joko kiinteää kohdetta tai mechejä vastaan. Välillä joutuu myös puolustamaan esimerkiksi vastarintaliikkeen piilopaikkoja tai saattamaan heikompia ajoneuvoja. Useimmiten tehtävissä on useampi tavoite ja bonuksena voi koittaa kaapata varastoja, joista saa arvokkaita klaanin aseita.
Vaikeustaso nousee nopeasti lähes epäinhimilliseksi, eikä sitä voi säätää ollenkaan. Vihollisen joukot eivät ole järin älykkäitä, vaan tuntuvat seuraavan valmiiksi määrättyjä komentoja, tosin välillä ne reagoivat taisteluun pitämällä etäisyyttä tai vetäytymällä ylivoiman edessä. Vaikeus tulee siitä, että vihollisen mechit ovat aina parempia ja niitä on moninkertaisesti enemmän. Varsinkin monet puolustustehtävät on rakennettu niin, ettei ensimmäisellä yrittämällä ole mitään mahdollisuutta ja vasta painamalla vihollisen lähestymisreitit muistiin voi onnistua juoksentelemaan puolustajilla paikasta toiseen riittävän nopeasti. Tallennus ei onnistu kesken tehtävän ja vihollinen toimii aina samalla tavalla, joten saman tehtävän toistuva sahaaminen vetää hermot kireälle.
Täysin lineaarinen kampanja on ainoa tapa taistella konetta vastaan. Peli kaipaisi kipeästi mahdollisuutta rakentaa pikapelejä, joihin voisi viedä kokeiltavaksi kustomoituja mechejä ja harjoitella kampanjaa varten. Moninpeli toki onnistuu kaikilla yhteystavoilla, mutta kustomoituja mechejä tai valmiita ryhmiä ei voi tallentaa. Niinpä jokaisen session alussa aikaa tuhraantuu mechien ja ryhmien rakenteluun. Toinen moninpelin ongelma on klaanien puolella taistelevan tekninen ylivoima.
Kädetöntä roiskimista
Taistelun käyttöliittymä heittää näytille kaiken olennaisen. Vasempaan yläkulmaan sijoitetusta monitoimiruudusta tarkkaillaan karttaa, tutkien kantamaa sekä omien ja vihollisten mechien kuntoa. Mechit voi ryhmitellä ja valita näppärästi ruudun alalaidan ikoneista, joista myös näkee pikaisesti, missä kunnossa kukin mech on. Ryhmät voi valita näppärästi funktionäppäimillä. Typerää sen sijaan on, ettei näppäinkomentoja voi määritellä itse ja valmiina ne ovat mahdollisimman hankalissa paikoissa. Taistelun tempo on nimittäin sitä luokkaa, että pienikin tumpulointi kostautuu hetkessä.
Mecheille annettavat komennot ovat varsin monipuolisia. Ne voi käskeä ampumaan eri kantamilta tai paikaltaan seisoen. Ne voi myös käskeä tähtäämään vain johonkin tiettyyn kohtaan vihollisen mechistä, mikä on erittäin tärkeää, koska pärjätäkseen pelaajan on onnistuttava kaappaamaan kehittyneempiä klaanimechejä itselleen. Se taas ei onnistu, jos mechit vain kylmästi tuhotaan, vaan ne on syytä tehdä liikuntakyvyttömiksi ampumalla jalat rikki tai tappaa pilotti ampumalla pää irti. Sääli vaan, että tarkkuusammuntaan komennetut mechit pistävät ilmeisesti laput silmilleen, sillä osuminen on lähes mahdotonta.
Vaikka Mech Commander on nopeatempoinen naksuttelupeli, silti lähes kaikki Battletechin perusasiat ovat mukana. Jump jeteillä varustetut mechit osaavat hyppiä ja tehdä Death from above -hyökkäyksen, jossa hypätään suoraan mechin niskaan. Rampautuneet jalat ovat hyvä vaihtokauppa murskatulle päälle. Mecheillä on erikseen etu- ja takapanssari, joista jälkimmäinen on paljon heikompi, joten iskut selkään palkitaan. Samaten yhtäjaksoinen massiivinen tulitus horjuttaa ja kaataa mechejä ja isommankin mechin saa joukkovoimalla nurin, jolloin maassa makaavalle jättiläiselle voi antaa hetken aikaa rauhassa kyytiä. Koska kokeneet kuskit ovat mechejä arvokkaampia, kuskin voi käskeä hyppäämään ulos epätoivoisesti vaurioituneesta mechistä.
Ei lämmitä
Monen hyvän asian vastapainoksi on pari anteeksiantamatonta mokaa, pahimpana se, että Battletechin taistelusysteemin tärkein sääntö on unohdettu kokonaan. Mechit eivät nimittäin lämpene lainkaan, joten liikaa räiskintää ei rangaista oikosuluilla tai ammusvarastojen räjähdyksellä. Räiskintää hillitään aseiden latausajoilla, mikä ei ole läheskään sama asia kuin ylikuumenemisen vaara.
Hienoista komennoista huolimatta peli ei ole kovin taktinen. Mechien eri kantamien ampumakäskyistä huolimatta vihollinen yleensä rynnii päälle niin nopeasti, että homma äityy sekavaksi lähitaisteluksi, jossa mechit mättävät toisiaan yhtenä isona sumppuna. Yritä siinä sitten komentaa, varsinkin kun toimintaa ei voi hidastaa. Paussin aikana voi yrittää antaa komentoja, mutta silloin ruutua ei voi skrollata ja keskellä oleva paussiviesti vie vielä osan ruudusta piiloon. Miksei Mech Commanderiin laitettu vaikka X-Com: Apocalypsestä tuttua hidastusta ja komentopaussia?
Puutteistaan huolimatta Mech Commander pitää hyvin otteessaan. Osaltaan se johtuu varmasti kerrassaan mahtavasta grafiikasta ja upeasta mechien animaatiosta. Mechit liikkuvat kauniin luontevasti, aseet ja räjähdykset valaisevat maisemia ja etenkin räjähdykset ovat silkkaa mannaa. Mechejä on kiva kaataa, rampauttaa ja tuhota.
Mech Commander ei ole se definitiivinen Battletech-strategia jollaista odotettiin. Se on hieman liian yksinkertaistettu ja jättää vielä tilauksen tarvittaessa vaikka vuoropohjaiselle pelille, jossa pystyisi komentamaan mechien kaikkia toimintoja ja jossa kaikki Battletechin säännöt otettaisiin huomioon. Seuraavaksi Fasalta on tulossa Mechwarrior 3, joka on jälleen kolmiulotteista toimintaa, joten ihan heti ei ole edes toivoa paremmasta. Odotuksen kuumetta Mech Commander hetkeksi helpottaa, muttei paranna tautia.
83
