Megarace 2 on uskomattoman komea ja kaunis kaahauspeli, sitä tosiasiaa eivät peitä edes juontaja Lance Boylen tolkuttomuudet, varsinkin kun turhat videovälikkeet saa eliminoitua kokonaan pois.
Jatkuvan rompunkidutuksen asemasta rata latautuu ensin kiintolevylle, josta kiintolevy rouskuttaa renderoidut näkymät ruudulle. Vieritys on juhlavan sujuvaa ja vauhdin tunne riittävä hillittömän nättien näkymien ujeltaessa ohi.
Äkkipysähdyksen hetkellä grafiikkaenginen (tai pikemminkin sellaisen puutteen) rajoitukset tulevat esille: vieritys pysähtyy kokonaan ja tapahtumat etenevät hetken aikaa kuva kerrallaan, ja samoin tapahtuu jos rataa ajaa taaksepäin. Merkittävämpi ongelma on kuitenkin huono, jopa kelvoton ohjaustuntuma, sillä kärry käyttäytyy täysin tolkuttomasti. Ohjausvaste on kyllä nopea, mutta kumi ei pureudu tien pintaan niinkuin sen pitäisi pureutua.
Lopullisen naulan Lance Boylen arkkuun iskee vihollisautojen totaalinen keinoälyttömyys. Autot heiluvat kuin heikkomieliset sivusuunnassa läpi jokaisen mutkan ja suoran. Vasemmalle oikealle, vasemmalle oikealle, ja niin edelleen. Seitsemän näkökentässä nitkuttelevaa autoa aiheuttaa ennen pitkää suoranaista pahoinvointia. Vaikea kuvitella mitä ohjelmoijat ovat ajatelleet moista keinoälykoodin pätkää väsätessään.
Megarace 2:ssa olisi ollut aineksia kelpo peliinkin. Autoja on kaupan useita erilaisia, ampumaankin pääsee ja osan voittorahoista joutuu taktisesti sijoittamaan kaaransa korjauksiin. Ehkäpä Megarace 4:ssa vihdoin yhdistyvät upeat näkymät ja huima pelattavuus. Ainahan voi unelmoida: tiedä vaikka Lance Boylestakin aika jättää.
68
