Synkässä tulevaisuudessa megakorporaatiot käyvät keskenään säälimätöntä sotaa, jossa keinoja ei kaihdeta. Kun Cybertechin pääjohtajaa eräänä päivänä viedään lääkärille, onnistuu Axioman agenttien ruiskuttaa tämän elimistöön omia nanojoukkojaan.
Cybertechin tulevaisuus on siis vaakalaudalla, ja niinpä johtajan suoneen lykätään myös yhtiön oma nanotaistelualus, jonka tehtävänä on tuhota Axioman joukot laitteistoineen.
Kuole, valkosolu, kuole!
Kohtuullisen alkudemon jälkeen paljastuu, että Microcosm on melko normaali räiskintäpeli, jonka pelialueena toimivat ihmisen verisuonet, maaleina erilaiset veren osaset sekä ajoittain vihollisen agentit. Aina osion lopuksi saavutaan mekaaniselle portaalille, jossa on mahdollista valita seuraavaksi puhdistettava alue. Kahden ruumiinosan ollessa turvassa voi sankari suunnistaa itse aivoihin, jossa Axioman istuttama mielenhallintalaite jo odottaakin.
Toiminta on jaettu erityylisiin osuuksiin, joista ensimmäisessä pelaaja räiskii vastaantulevia aluksessaan istuen. Osuus on melko simppeliä actionia, jossa ainoastaan epätarkka ohjaus aiheuttaa ongelmia. Aina välillä, kun tullaan suuremman suonen suulle tai kohdataan vihollisagentti, siirrytään toiseen räiskintämoodiin, jossa alus on paikollaan ja pelaaja räiskii kohti syöksyviä mömmöjä ja ohjuksia. Tosi rasittavaa, sillä vastustajat vipeltävät aivan silmitöntä vauhtia, eikä osuminen todellakaan ole helppoa. Parhaissa toimintaosuuksissa pelaaja ohjaa alustaan takanäkymässä, jossa on mahdollista liikuttaa myös omaa alusta. Todellista vauhdin tuntua syntyy vastustajan alusta takaa ajettaessa, jota kuitenkin tapahtuu liian harvoin.
Suoraan suoneen
Axioman agenttien jahtaus soljuu kauniissa ympäristössä, joka ei kuitenkaan kohoa ennakko-odotusten tasolle. Itse räiskinnän aikana ohi kiitävät suonet on tehty tyylikkäästi, ja vauhdin tuntua useimmiten riittää. Osiosta riippuen taiteen laatu hieman vaihtelee, mutta yleisesti sitä katselee mielikseen, joskin aihe olisi kuitenkin antanut tilaa villimmillekin ideoille. Silloin tällöin ilmestyviin loppuhirviöihinkin olisi voitu panostaa hiukan enemmän, nyt niistä vain yksi on mielenkiintoinen ja toiset parhaimmillaankin tylsiä.
Parasta graafista antia ovat tietenkin välianimaatiot, joita pelissä onkin paljon. Alkumusiikkia ja valikoissa soivia hienoja kappaleita lukuun ottamatta pelin musiikit kaikuvat äänikortin kautta. Korttimusa on sekin silti aivan kiitettävää, mutta se jokin tuntuu silti puuttuvan. Tehosteita on mukaan onnistuttu änkeämään kiitettävä määrä, ja parhaita näistä ovat loppupahisten räjähdykset. Kontrollipuoli jättää toivomisen varaa, sillä ilotikulla ohjatessa tähtäin nykii minne sattuu. Hiirellä homma sujuu hieman sutjakammin, mutta yhä ohjaustuntuma on heikonlainen.
Niin liian vähän aikaa
Microcosmin varsinainen emämoka on aika. Isännän elimistö nimittäin kuolee koko ajan hitaasti ja ajan loputtua loppuu peli ilman jatkamismahdollisuuksia. Aika ei kuitenkaan tunnu mitenkään riittävän, enkä kertaakaan ehtinyt pääsemään aivoihin saakka ennen johtajan tipahtamista. Muutenkin peli kaipaisi parantelua, sillä ampumapeleihin olennaisesti kuuluvat lisäaseet sun muut bonukset ovat todella vähissä. Kun alusta ei liiemmin saa paranneltua, alkaa peli pian tuntua tasapaksulta painannalta.
Toteutuksensa puolesta Microcosm on siis melko nautittava paketti, mutta muutamaa huippukohtaa lukuun ottamatta pelin toiminta on liian turruttavaa, ja se on aiheestaan huolimatta ihailtavan mielikuvituksettomasti tehty.
71
