”Minecraft ei ole edes peli”, naputti katkera mies pimeästä. Totta. Se on paljon, paljon enemmän.
Peliteollisuus on hittiteollisuus, joka elää tarinoista. Tarinoista paras on Minecraft. Yksi ruotsalainen Persson kyllästyi ohjelmoimaan selainpelejä ja yhteisösovelluksia. Mies alkoi kehittää peli-ideaansa kokopäiväisesti ja vielä Javalla, jolla ei kuulemma voi tehdä pelejä.
Markus Persson julkaisi ideanpoikasestaan viikon työn jälkeen pelattavan version, jota oli määrä alkaa parantaa päivitys päivitykseltä. Mitä aikaisemmin ostaisi, sitä halvemmalla saisi. Ensimmäisen vuoden aikana pelistä maksoi muutama ihminen päivässä, mikä kympin hinnalla riitti erinomaisesti elämiseen. Nettimaineen kasvaessa tahti kuitenkin kiihtyi kiihtymistään.
Minecraft ilmestyi vasta 18. marraskuuta 2011, johon mennessä se oli ehtinyt myydä jo yli 4 miljoonaa kappaletta. Vieläkin sen ostaa pc:lle vuorokaudessa yli 8000 ihmistä. Myynti tuskin laantuu, kun tuore, hyvin toimiva mobiili-Minecraft saa myöhemmin seuraa Xbox 360 -versiosta.
Ruotsalainen Lego
Hiekkalaatikkopeli Minecraft on jotain aivan muuta. Se on ohjelmalelu, joka päästää luovuuden valloilleen, joka antaa pelaajan muokata maailmaa juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Se maailma on tehty kuutioista, joita pystyy keräämään, siirtämään, pinoamaan. Koko peli on käytännössä valtava Lego-laatikko, joka synnyttää itsestään tarinoita sorasta ja rauhasta.
Idea on yksinkertaisuudessaan nerokas. Sankari heitetään ilman varusteita keskelle maailmaa, jossa ei ole mitään muuta kuin luonto. Malmit pitää kaivaa maasta ja luonnonrikkaudet hakea metsästä. Maatalouttakin pystyy harrastamaan, kunhan ensin löytää viljaa tai sokeriruokoa viljeltäväksi. Kaikki varusteet miekasta kaivosvaunuun pitää kerätä maastosta ja muokata pajassa halutunlaiseksi.
Tavoitetta tai määränpäätä ei ole, jollei halua. Pelaaja saa rauhassa samoilla ihastelemassa maisemia. Vaikka grafiikka on kuutioista, harvassa pelissä laakso vesiputouksineen näyttää yhtä kauniilta. Minecraftin kehittyessä systeemiä on vain parannettu, sillä nykyään generoidaan eri ympäristötyyppejä autiomaasta aina synkkiin metsiin. Jopa joet ja valtavan kokoiset järvialueet ovat mukana.
Systeemi on yhtä aikaa älyttömän yksinkertainen ja uskomattoman monipuolinen. Helpoimmillaan riittää, että kaivaa maahan kuopan, lyö soihdun seinään ja kutsuu paikkaa kodiksi. Parhaimmillaan voi polttaa rannalta löytyneen hiekan uunissa lasiksi, kaataa kokonaisen metsän lankuiksi ja koristella kartanonsa porstuan maan alta kaivetulla kultasilauksella.
Mikään ei estä rakentamasta linnaa, toisintoa Eiffel-tornista tai omaa rautatieverkostoa, joko hiili- tai sähkövoimalla kulkevilla kaivosvaunuilla. Youtube on täynnä projekteja, joihin mielikuvitukseni ei edes riittäisi. Näppärimmät ovat väsänneet Minecraftissa kokonaisia toimivia laskukoneita, täysikokoisia Enterpriseja, jopa tehneet Minecraft-peliin version Minecraftista.
Missssssssä kaikki on?
Minecraftin kauhistuttavin hetki on, kun tajuaa, ettei olekaan mielikuvitusmaailmassaan yksin. Auringon laskiessa jättiläishämähäkit lähtevät metsästämään, luurankosoturit ilmestyvät tyhjästä, zombit haudoistaan ja kammottavimpina kaikista, creeperit, heräävät eloon. Muut otukset ovat vaaraksi vain pelihahmon terveydelle, mutta räjähtävät creeperit rikkovat kauniit rakennukset. Sssssihinä on äänistä pelottavin.
Yön kauhuilta voi onneksi turvautua. Hirviöiden päänmenoksi voi rakentaa laava- tai nuoliansoja tai yksinkertaisimmillaan valaista ympäristön soihduilla, laavalampuilla, kurpitsalyhdyillä tai vaikka helvetistä haetuilla tulikivillä. Ukon pystyy varustamaan jousipyssyllä ja jopa timanttihaarniskalla, jos riittävästi louhii. Kuollessa ei menetä kuin henkensä hetkeksi, sillä varusteet jäävät pelimaailmaan, ellei satu kuolemaan laavalammikon vieressä.
Yön ja päivän vaihtelu luo rytmin Minecraftin tapahtumiin. Yöllä laskeudutaan alas kaivoksiin keräämään raaka-aineita rakennelmiin, joita päivänvalossa kootaan. Pelkkä paikkojen tutkiminen riittää sisällöksi pitkiksi ajoiksi, sillä maan alta löytää Morian veroisia tunneliverkostoja, jotka jatkuvat maailman pohjalle asti. Maanpinnalla on NPC-hahmojen kyliä, joihin voi itsekin muuttaa asumaan, jos erakkona elo kyllästyttää.
Yhteiseloa kuutiopiassa
Hirveimmät hirviöt eivät ilmesty yöllä vaan nettiin. Nettiyhteisöstä käynnistynyt peli-ilmiö toimii moninpelinä erinomaisesti, jolloin yksin ahertaminen korvataan tiimityöllä. Esimerkiksi pelit.fi-läiset perustivat (Joni Lahtinen tarkkaan ottaen) moninpeliserverin, jossa parikymmentä tyyppiä kävi aktiivisesti väsäämässä omia ja yhteisprojekteja. Jos yksinpelissä painopiste on paikkojen tutkimisessa, moninpeli keskittyy yhdessä häröilyyn ja rakentamiseen. Massiivisten teosten väsääminen on moninpelissä helpompaa, koska raaka-aineita ei tarvitse yksin kerätä.
Valitettavasti tekniikka petti kiintolevyn kuollessa kuormitukseen ja yli vuoden rakennettu maailma uhkaa tuhoutua. Herääkö se uudella neitseellisellä serverillä, sen voit tarkistaa Minecraft Pelit.fi -serveri -ketjusta lehden foorumilta.
Moninpeliyhteisö virittää peruspeliä harrastajapohjaisilla modeilla, joita ei ehditty päivittää samaan tahtiin pääpelin kanssa. Moninpelirakennelmat oli pakko suojata esimerkiksi tulipaloja vastaan yhdellä modilla, ilkivaltaa vastaan toisella ja lukita kolmannella avainpaikat sellaisiksi, että kuutioita ei voi muokata.
Hauskinta moninpelissä on, että servereillä voi käydä vain turistimatkalla ihastelemassa muiden luomuksia. Tosin toisille ne ovat serverin yhteiset joulujuhlat ja muut yhteisötapahtumat. Minecraftilla on vekkuli tapa nousta peli-sanaa suuremmaksi.
Lopussa kiitos seisoo
Minecraft suunniteltiin alun alkaen tekijänsä omaksi iloksi, tai enintään pienen piirin peliksi, ja se näkyy edelleen. Koska aktiiviharrastajat tiesivät, miten kaikki toimii, peli itsessään ei avusta edes perustarvikkeiden kuten työpöydän, hakun, miekan tai soihtujen rakentamisessa, viljan viljelystä puhumattakaan. Jotta kivestä syntyy miekka, pitää tietää oikea kaava. Se löytyy vikkelimmin Minecraftwikistä, jonka selaaminen on perusedellytys pelimaailmassa pärjäämiselle.
Minecraftin ilmestyminen ei tarkoita, että kehitys loppuisi. Nykyään Minecraftin parissa työskentelee Perssonin tukena kokonainen pelinkehitystiimi. Yksi asia tosin muuttuu. Alpha-vaiheessa pelinsä ostaneet saavat uusia ominaisuuksia lisäävät päivitykset ilmaiseksi, mutta myöhemmin mukaan tulleet joutuvat maksamaan niistä rahaa.
Kehitys on oleellinen osa peli-ideaa, sillä jokaisen uuden kuutiotyypin ja esineen myötä Minecraftin mahdollisuudet ovat kasvaneet aivan uusiin suuntiin. Kun aluksi maailma muodostui vain luonnon rakennelmista, nykyään Minecraftista löytyy niin hirviöiden linnoituksia kuin vanhoja kaivoksia, jotka ovat löytäjälleen todellisia aarreaittoja.
Säännöt myös muuttuivat nopeaan tahtiin, sillä uusia ominaisuuksia lisättiin lennosta päivitys päivitykseltä. Nyt hahmon pitää myös syödä tai se kuukahtaa nälkäänsä. Perusmaailman rinnalle on muodostunut jo kaksi rinnakkaisulottuvuutta, Loppu ja Helvetti. Niihin pääsee teleportin kautta ja sen rakentaminen vaatii käytännössä maailman pohjalle kaivautumista, jotta saa tarvittavat raaka-aineet.
Helvetti toimii paitsi pikamatkustuspaikkana (yksi askel Helvetissä on kahdeksan maan päällä) myös avaa reitin lopputeksteihin. Ilmestymispäivän myötä pelissä on viimein se kuuluisa tavoite. Peli päättyy, kun kukistaa Ender-lohikäärmeen The End -ulottuvuudessa.
Itse ajattelin jatkossakin keskittyä vain vapaaseen seikkailuun, johon Hardcore-moodi antaa oivat avaimet. Aitoon Nethack-tyyliin siinä kuolema on lopullinen, ja kootut kokemuspisteet ratkaisevat pistemäärän lopussa. Harvassa pelissä saa jännittää yhtä paljon, sillä yksikin laavankäsittelyvirhe tai yksi kuulematon creeper tietää kaiken loppua.
Persson toteutti omaa visiotaan ja rakensi Minecraftin toiveidensa mukaiseksi leikkikentäksi. Juuri siitä pelissäkin on kyse.
91
