Toimittaja Nirvi ja Nokian 6310i ovat taivaassa tehty pari: puhelin sopii hänen mustavalkoiseen maailmansa ja monotonifoniseen soittoääneensä.
* * * * *
Jos vahingonilo ja jälkiviisaus olisivat vientituotteita, Nokian saisi korvattua heittämällä. Esielopiaanista Nokiaa lyödään kuin vierasta sikaa. Taitavat analyytikot arvostelevat kaikkia sen tekemiä vääriä päätöksiä, huonoa johtoa, kyvyttömyyttä nähdä tulevaisuuteen, kahvi oli pahaa ja pullasta puuttui voisilmä. Missä olitte silloin, kun kahvia keitettiin ja pullaa valittiin?
Viime kuussa Ilta-Sanomat näppärästi listasi Nokia-mokia hienosti numeroituina ja selitettyinä. Voiko niiden pohjalta analysoida pelibisneksen iskun? Toki.
1) Kassan tyhjentäminen
Nokia osti ja mitätöi omia osakkeitaan 20 miljardilla, mitä analyytikot nyt jälkikäteen pitävät eri tyhmänä. Toisaalta Nokia ilmeisesti osti vain yhden vajaan 6 miljardin hukkayhtiön.
Vaikka yrityskaupat ovat pelifirmojen parasta arkipäivää, ne typerimmät ovat menneisyyttä. Muistatteko, kun muun muassa EA osti tunnettuja rakastettuja brändejä ja sulautti ne nimettömiksi ulokkeiksi korporaatioruumiiseensa? Vaan pakkohan niillä on olla kassa tyhjä: pelifirmat tekevät tilikaudesta toiseen reippaasti miinusta, hyvä jos jouluna joku orporopo kilahtaa kassaan. Jopa Interplay on vielä pystyssä.
2) Johtajuus
Nokiaa johdettiin jähmeästi ja insinöörimäisesti, mikä aika pitkälle on pelifirmojen(kin) ongelma. Välillä tuntuu, että pelifirmat pysyvät pystyssä johtajistaan huolimatta.
Pelipatruunoiden aikana richardgarriotit ymmärsivät pelejä ja jopa itsekin likasivat kätensä niiden kanssa. Eiväthän he nykyaikaisen pörssiyhtiön realiteetteja ymmärtäneet, mutta se nyt ei ole huono juttu kuin sijoittajasakaalien mielestä. Enää ei patruunoista ole jäljellä kuin Peter Molyneux ja lähinnä tavaramerkiksi jämähtänyt Sid Meier.
Onneksi pahin kvartaalisokeus on laimentunut, eikä sopeutuminen sirpaloituvan pelibisneksen muutoksiin ole ihan pörssiyhtiön jähmeää. Periaatteessa suurin osa pelifirmoista näyttäisi olevan kartalla ja lyö sorkkaansa niin digijakeluun, sosiaalisen median peleihin kuin iOS- ja Android-röhnäänkin. Ainoa, jolla on varaa jäädä myymään konsolipelejä kivijalkakaupoihin, on Rockstar, jolla on kaksi, pian ehkä kolme megabrändiä.
3) Markkinointi
Nokian virhe markkinoinnissa oli sen luoma kuva insinöörimäisyydestä, mikä ei pärjää ”Apple: luovan yli-ihmisen valinta” -linjalle. Henkilökohtaisesti pidän Nokian pahimpana mokana ajatusta siitä, että ”Nokia” on se brändi, jonka korostamiseksi puhelimilla on vain numero. Kun Nokia esitteli 417 uutta mallia vuodessa, oops! Minulla on Nokian paras koskaan tekemä puhelin, 6310i. Tiedätkö sinä, minkä näköinen tämä ihmelaite on?
Pelibisnes osaa markkinoinnin hyvin, onhan se pelibisneksen Graalin malja. Mantran mukaan mitä enemmän markkinointia, sitä enemmän myyntiä, joten pelin kokonaisbudjetista pahimmillaan 3/4 on markkinointirahaa.
4) Kosketusnäytön hylkääminen
Nokia kehitti oman kosketusnäyttöpuhelimen vuosia ennen iPhonea, tabunkin jo 2005. Mutta se ei uskonut niihin, ja kuinkas sitten kävikään.
Liikeohjaimet ovat pelibisneksen kosketusnäyttö. Sony leikki kameralla, Nintendo otti asian tosissaan ja teki Applet nousemalla narrista markkinajohtajaksi. Nokian tavoin kilpailijat puksuttivat vuosia jälkijunassa. Nokian Meego-alustaa vastaavasti näillä on MeeToo-alusta, johon luodaan sisältöä Kinectin ja Moven voimalla. Vaikka näyttää siltä, että operaatio onnistui, silti Wii wielä wie ja muut wikisee. Esimerkiksi Ubin joulumyynnistä 6,5 miljoonaa oli Brotherhoodia kahdelle alustalle ja 2 miljoonaa Kinect-pelejä. Hienoa, mutta ykkösenä on 10,5 miljoonaa Wiin tanssipelejä.
5) Kallasvuon valinta
Kallasvuon virheratkaisuna Nokian olisi pitänyt keskittyä muutamaan tuotteeseen, mutta se tuottikin kymmeniä tasapaksuja liukuhihnapuhelimia. Kallasvuo-logiikka on otettu nykyisestä pelijournalismista. Peliteollisuudella on ideasta tosi hyvä kompromissi: pelifirmat kyllä keskittyvät muutamiin avainpeleihin, joista suurin osa on tasapaksuja liukuhihnatuotteita.
Jos peliteollisuudelle pitää valita oma Kallasvuo, eiköhän se ole Activisionin Bobby Kotick. Bobby pisti oikein kunnolla tuulemaan ja karsi Activisionin tuotepuusta oksat pois. Jäljelle jäi oikeastaan Call of Duty, Blizzard ja Bungien tulevat pelit, mikä olisi lyhytnäköistä, paitsi kun mukana on Blizzard.
6) Ovi-Strategia
Applen ja Googlen antaessa muiden täyttää kauppojensa hyllyt sisällöllä Nokia halusi tehdä sen ihan itse, mikä on ihan helvetin huono idea. Tarjontaa oli vain piskuinen orpo murto-osa, ja Ovi läpsähti Nokian persiille.
Pelialalla digitaaliseen kauppaan pohjautuva Windows-strategia tuottaa oikein käytettynä merkittäviä tuottoja, varsinkin ja etenkin silloin, kun Ikkunat ovat Höyryssä. Ainoa, jolla Windows-strategia on hakusessa, on Ikkunoiden isä, Microsoft.
Muutenhan digitaalisen sisällönjakelun tila on erinomaisen hyvä ihan millä alustalla vain. Konsolit myyvät toistaiseksi vain pikkuröhnää, mutta ainakin pari uutta PS3-peliä tulee jo suoraan digijakeluun.
7) Kilpailijoiden aliarviointi
Nokia aliarvioi vain Applen (ja Googlen), mutta peliteollisuus aliarvioi kaiken. Ensinnäkin Sony, Microsoft ja Nintendo aliarvioivat toisiaan ristiin ja kiertäen. PC:n kuolema on ollut klassikko jo noin 15 vuotta. Perinteinen Applen nauraminen pelialustana on nyt hyytynyt, varsinkin käsikonsolijulkaisijoilta. Epätoivoinen särähdys on myös ihmiset haluavat ostaa pelit paketissa! -mantrassa.
8) Keskeneräiset tuotteet
Nokian mainetta vahingoittivat liialla kiireellä markkinoille tuodut keskeneräiset puhelinmallit, kuuluisimpana lippulaiva N97. Vastaavan lippulaivan laskivat vesille ruotsalaiset vuonna 1628.
Keskeneräiset tuotteet ovat peliteollisuuden ydinosaamista, ja nyt ne on DLC-sauvan heilautuksella jalostettu bisnekseksi. Esimerkiksi Mafia 2 esikuvauskollisesti pakotti lunastamaan peliruumiin kappaleiksi hakattuna takaisin.
9) Yhteistyö Microsoftin kanssa
Nokialle MS-yhteistyö on pelkkää plussaa. Avatusta Windows Phone 7 -Ovesta tunkee sisälle sekä Xbox Live että, ylläri, myös Xbox Kinect. Vai onko yhteistyö kuolinisku, jonka seurauksena Nokiasta tulee yksi kymmenistä tavarantuottajista, joka lopulta pilkotaan ja myydään? Meille ei jää kuin kumisaappaat, muistot ja minun rakas 6310i:ni.
Poikkeuksellista on, että Nokia sai Microsoftilta rahaa. Pelibisneksessä yhteistyö Microsoftin (ja Sonyn ja Nintendon) kanssa tarkoittaa, että jokaisesta monistetusta pelilevystä menee lisenssimaksu konsolivampyyrille. Lisenssimaksu ei ole ihan pieni, pelin ohjevähittäishinnasta siihen kuluu 20 prosenttia.
Näyttää siltä, että peliteollisuus on selvästi paremmassa iskussa kuin Nokia. Jopa lamasta ilmeisesti selvitään hengissä ja muutoksiin reagoidaan ilmiselvästi riittävän ripeästi.
Eli kaikki hyv... eikun täällä olikin vielä yksi.
10) Käyttöliittymän kehitys
Nokia nyhersi Symbiania kuin Iisakin Turismo vitosta. Koska Nokia tekee tulosta rajoitetuilla peruspuhelimilla, miksi se siis edes yrittää vääntää älypuhelimia? Koska peruspuhelimissa tulee raja vastaan, kun ne ovat tarpeeksi kehittyneitä. Miksi vaihtaa puhelinta kun uusi on vain vähän parempi kuin vanha? Konsolit ovat täsmälleen saman ongelman edessä, sillä Movectista huolimatta nykypolvi alkaa vähän haiskahtaa vanhalta. Pelit ovat kohdanneet kehityksessään lasikaton, jatko-osat on päivän ykkösstrategia.
Sukupolvenvaihdos ei onnistu, jolleivät ne uudet konsolit ole merkittävästi houkuttelevampia. Jos seuraava konsolisukupolvi ei ole muuta kuin HD-tai 3D-grafiikkaa, (toivottavasti vihdoinkin) tarpeeksi muistia ja sisäänrakennettu digijakeluvalmius, se on kuolleen hevosen potkimista. Samaan pääsee, kun ostaa halvan PC:n jollain DualCore-prosessorilla ja 8800GT-tason näytönohjaimella.
Vaaditaan siis uuden ajan älykonsoleita uudella out-of-the-box-ajattelulla. Siitä laatikosta löytyy 80-luvun jäänne, pelievoluution jarru ja kompromissien missi, padi, joka ei enää saa sanella pelaamisen ehtoja. Konsoliamisheista ei kannata välittää. Aina ne ovat itkeneet uudistuksia vastaan, mutta kaikki PC:ltä pöllitty eli räiskintäpelit, nettipelaaminen ja parempi, tarkempi grafiikka kuitenkin otettiin ilolla ja riemulla vastaan, vaikka niillä ei pitänyt olla mitään väliä.
Haluan kotimikrot takaisin: PC:n tehokkuus vakioteknologialla toteutetussa paketissa, jossa on padin lisäksi joko näppäimistö ja hiiri tai joku vastaava konsepti heti vakiovarusteena. Voisin ehkä, ehkä, sulattaa konsoleihin kuuluvan pohjoiskoreamaisen valvonta- ja monopolimallinkin.
Tervetuloa uudet herramme, älykonsolit, joissa on sohvasyliin sopiva PlayBoard-aakkoskommunikaattori ja HandBox3D, pikselintarkka räiskintäpeliohjain! Sitten se minun jälkiviisasteluni vasta alkaakin.
