Mortal Combat, yksi vuoden kohupeleistä on vihdoin saapunut Amigalle. Kohu on noussut tämän beat'em-upin tietyistä verisistä piirteistä, ja niinpä ensimmäistä kertaa Amiga-pelin kannessa on ikärajoitus: peliä ei suositella alle 15-vuotiaille. Henkkaritko siis mukaan pelikauppaan?!
Mortal Kombat ei ole mikä tahansa mittelö. Mystinen Shang Tsung on jo 500 vuoden ajan pitänyt vuotuista taistelulajien turnausta kaukaisella kotisaarellaan. Hallitseva mestari on Goro, monikätinen mutanttimiekkonen, joka voitti tittelin aikoinaan kukistamalla Kung Laon, Shaolinin taistelijamunkin. Shang Tsung janoaa taisteluissa kohtalonsa kohdanneiden sieluja: ne pitävät turmeltuneen isännän ikuisesti nuorena.
Seitsemän uutta kilpailijaa on saapunut tämänvuotiseen turnaukseen. Kaikki ovat taistelulajien taitajia salaisine erikoisominaisuuksineen. Ensin rähinöidään keskenään, sitten kuritetaan omaa peilikuvaa. Kolmessa Endurance-ottelussa kohdataan vielä pareittain aikaisemmat vastustajat. Tämän jälkeen päästään vihdoin mestaruusmittelöön Goron kanssa. Tuon ihmislohikäärmemutantin tappiosta kimpaantuneena itse Tsung astuu kanveesille...
Sääntöjä ei enemmälti ole. Kamppailut käydään Tsungin saaren kuudessa eri kolkassa. Kaikki keinot, kyvyt ja aseet ovat sallittuja. Kaksi voittoa riittää vastustajan kypsyttämiseen. Aikarajakin on, mutta yleensä voittaja on selvinnyt ennen gongin kumahdusta.
Mortal Kombat eroaa muista taistelupeleistä siinä, että kaikki seitsemän kontrolloitavaa ovat selvästi homo sapiens -lajiketta. Rayden tosin on ihmisen hahmon ottanut Ukkosen Jumala eikä Scorpioninkaan alkuperästä ole täyttä varmuutta. Tämä hahmojen yhtenäisyys tuo peliin joka tapauksessa oman realisminsa, varsinkin kun kaikki liikkeet (Goroa lukuunottamatta) pohjautuvat elokuvattuun materiaaliin.
Pelin veriset efektit ovat aiheuttaneet runsaasti väittelyä myös muiden kuin pelilehtien sivuilla. Megadrive-version himottu verikoodi on häkellyttänyt sensaatiolehdet: SNES-versiohan tosin on tässä suhteessa kokonaan siistitty. Amigan Mortal Kombatissa ovat kaikki mausteet mukana ilman suojauksia tai sensuuria. Uskokaa tai älkää, mutta verellä on funktionsa: mitä jykevämpi isku sitä komeampi roiske.
Vaikka kaikkien hahmojen perusliikkeet ovatkin pääpiireittäin samat, tuovat persoonalliset lähiliikkeet ja erikoisominaisuudet riittävästi vaihtelua. Tuttuun Streetfighter-tyyliin spesialiteetit saadaan aktivoitua erilaisilla näppäinyhdistelmillä. Suurin osa näistä on paljastettu ohjevihkosessa, mutta hauskinta on niiden keksiminen itse taistelun tuoksinassa.
Mortal Kombatin ainoa tuore idea ovat fataliteetit. Nämä ovat taistelun lopetusliikkeitä ja niillä tehdään vastustajasta lopullisesti (punertavaa) muusia. Pelattavuuden kannalta niillä ei ole mitään merkitystä, mutta kaksinpelin loppuun sellainen sopii kuin nyrkki silmään, varsinkin jos toinen kamppailija ei ole vielä oivaltanut fataliteettien jaloa taitoa. (Näitä näppäinyhdistelmiä ei edes ohjevihkonen paljasta.)
Muutaman päivän Mortal Kombat -jyystön jälkeen Body Blows tuntuu pateettiselta lastenleikiltä. Vaikka useamman pelaajan turnausmahdollisuus puuttuukin, on Mortal Kombat huomattavasti tyylikkäämpi ja tylympi kokonaisuus, aina verenpunaista pelipakettia myöten.
Amiga-version pelattavuus on erinomainen, nopeus riittävä ja grafiikka sujuvaa sekä esikuvaansa hyvin jäljittelevää. Pelin ohjelmakoodi on siirretty suoraan kolikkopelistä Amigalle, mikä väite tuntuu kerrankin uskottavalta. Perusohjaimella pelaaminen luonnistuu, toinen nappi tosin tekee potkut helpommin hallittaviksi.
On oikeus ja kohtuus että edes yksi Yhdysvaltain senaattorit kauhun valtaan saaneista peleistä ilmestyi Amigalle, saadaanpahan taas yksi näyttö vallankäyttäjien suhteellisuudentajuttomuudesta. Miksi muuten presidenttiehdokkailtamme ei ole kukaan kysynyt omaa suosikkipeliä?
Vaikka suurin osa Mortal Kombatin ympärillä pyörivästä kohusta onkin taitavaa markkinointia ja hypen luomista, on kyseessä kiistatta myös hyvä peli. Olen sanaton.
90
