Kaahailupelit ovat viimeisintä muotia. Ensin Pod ja nyt Moto Racer, jotka molemmat olisivat yhtä kotonaan pelihalleissa kuin PC:llä. Asialla on Delphine, joka tunnetaan Fade to Blackin ja Another Worldin kaltaisista toimintaseikkailuista. Muista kaahailuista Moto Racerin erottaa se, että renkaita on vähemmän.
Moto Racer kunnioittaa konsoli- ja kolikkoajopelien perinteitä: helpot kontrollit, pelattavuus ennen realismia, radoilla aikarajat ja näyttävä grafiikka. Tällä reseptillä tehdyt pelit ovat PC:llä menneet yleensä metsään joko täysin kateissa olevan vauhdin tunteen tai tylsän ratojen suunnittelun takia. Moto Racerissa on onnistuttu molemmissa.
Vain muutaman sekunnin tähden
Pelivaihtoehtoina on harjoittelu, yksittäisillä radoilla kilpailu sekä championship, jossa seuraavalle kierrokselle pääsee vain sijoittumalla jokaisessa kilpailussa kolmen parhaan joukkoon.
Delphine on ymmärtänyt, että ajopeleissä menestyksen voi palkita muutenkin kuin pokaaleilla ja paremmilla kierrosajoille. Ratoja on aluksi vain neljä ja loppuihin pääsee käsiksi vasta sitten kun championshipissa on edennyt kyseisille radoilla, mikä ei todellakaan ole helppoa. Kerran kaikki radat läpäistyään tulee vastaan samat kahdeksan rataa, mutta peilikuvina. Kun niistä on selvinnyt jälleen jatkuvasti kolmen parhaan joukossa, saa käyttöön vielä hassut miniversiot prätkistä.
Toinen hyvä oivallus on kaksi täysin erilaista prätkälajia. Neljä rataa ajetaan katupyörillä ja neljä rataa motocrossia. Katuradat ovat perinteisiä, eli kisojen loppua kohti mäkisemmiksi ja mutkaisemmiksi yltyviä ratoja rannikolla, kanjoneissa, vuoristossa ja kaupungissa. Motocross-radoilla on intouduttu villimpään menoon, tarjolla on jäärata, stadioncrossi, viidakkorata ja aivan mielettömiä hyppyreitä täynnä oleva rata Kiinan muurin harjalla!
Harjoitusajossa voi keskittyä radan opetteluun ilman tietokoneen ohjastamia kuskeja. Jälleen konsoleiden kaahailuja on katsottu tarkkaan, nopeimman tuloksen saavuttanut ajo nimittäin näytetään "haamukuskina". Idea, joka tuo harjoitteluun roimasti lisää mielenkiintoa.
Prätkät ovat ulkoisesti keskenään identtisiä katu- ja motocrosspyöriä. Ominaisuuksiltaan ne ovat silti erilaisia ja jokaisesta pyörästä luokitellaan huippunopeus, kiihtyvyys, hallittavuus ja jarrujen teho.
Keula kohti taivasta
Todellisuuden vastaisesti, mutta sitäkin lystimmin pyörien kiihtyvyys nousee rajusti nostamalla etupyörä ilmaan. Keula ilmassa pyörä singahtaa kuin ohjus, mutta hallittavuus katoaa lähes täysin ja pieninkin törmäys aiheuttaa kaatumisen. Muuten törmäyksistä selviää yllättävän usein pystyssä, tosin varsinkin eturenkaan telominen liian jyrkässä kulmassa aiheuttaa hienot kuperkeikat. Motocrossissa keulan nostamisesta on hyötyä hypyissä, koska niistä on parempi tulla alas takarengas edellä.
Tietokonekuskit antavat muilla paitsi helpoimmalla vaikeusasteella todella tylyn vastuksen. Ne löytävät aina parhaan ajolinjan, eivätkä pahemmin törmäile reunuksille. Onneksi ne eivät ole tylsän täydellisiä, koska saavat välillä aikaan hienoja kolareita, jotka helposti äityvät herkullisiksi joukkorytinöiksi.
Hienoista jipoista ei kuitenkaan ole mitään iloa, jos peli ei pyöri riittävän nopeasti. Kunnollisella 3D-kortilla Moto Racerissa on aivan mieletön vauhdin tunne. Peli ei kertaakaan antanut edes merkkejä tökkimisestä tai hidastumisesta ja silti grafiikka on kolikkopelien tasoa. Ilmoitetulla minimikokoonpanolla Moto Raceria ei kannata edes harkita. Tavallisella P166:lla sen saa pyörimään kohtalaisesti tiputtamalla resoluutiota ja yksityiskohtia, mutta mitään vauhdin huumaa silloinkaan ei pääse kokemaan. Moto Racer on siis käytännössä vain 3D-korteille tarkoitettu peli.
Äänet ovat pääasiassa moottorien pärinää ja harvasanaisia sanallisia kommentteja. Selostaja aukoo päätään, jos kuski ei pärjää ja intoutuu kehumaan, jos ajaa todella lujaa tai tekee hienoja hyppyjä. Moottoriäänet kuulostavat todella aidoilta, esimerkiksi crossipyörän moottori kuulostaa aidon kaksitahtiselta. Kilpailijoiden pyörien jylinä kuuluu hienosti ja lähdön jälkeen ympärillä on aikamoinen mekkala.
Kaahailuita on tullut viime aikoina enemmän kuin riittävästi. Moto Racer ei ole mitenkään erityisen omaperäinen, mutta tärkein eli vauhdin tunne on kohdallaan. Pienet asiat, kuten kaksi eri prätkälajia, haamukuski aika-ajoissa ja väärinpäin käännetyt radat lisäävät sen verran vaihtelua, ettei siihen kyllästy ihan heti.
90
