Mount & Bladen modimaailma

Clash of Kings

www.moddb.com/mods/a-clash-of-kings

[caption id="attachment_19330" align="aligncenter" width="640"] Vihdoinkin sain otettua selfien kuninkaan kanssa.[/caption]

 

Valtaistuinmodi

Rautainen valtaistuin on hieno, mutta kylmä, ja miekanrähmäleet pistelevät takamustani. Olisi pitänyt jättää Westeros vaikka Daenerys Myrskysyntyiselle.  

Tiesitkö että HBO:n suosittu tv-sarja Game of Thrones on julkaistu myös retrokirjoina? Sormusten herran teki J.R.R. Tolkien, Tulen ja jään laulun kynäili G. R. R. Martin. Voi näitä fantasiakirjailijoita! Pelejäkin Valtaistuinpelistä on tehty muutama kappale, kaikki vähän heikkotasoisia. Olen itsekin joutunut arvostelemaan niistä yhden, mikä oli rikokseeni nähden epäinhimillinen rangaistus.

Vaikka olen hieman peloissani tästä Mount & Bladen modiversiosta,  todennäköisesti se ei ainakaan ole Game of Thrones: Genesistä huonompi.  Oikeassa olin, modia on mukava pelata. Onhan se vielä keskeneräinen, mutta silti sisältää paljon uutta koettavaa Mount & Bladen veteraaneille.

[caption id="attachment_19332" align="aligncenter" width="640"] Taistelun jälkeen hevosenliha on alessa.[/caption]

Sinä et tiedä mitään, Ismo!

Vaihteeksi loin alter egokseni kirjojen maailmaan sopivan ukkelin, sillä haluan tehdä kunniaa kaverilleni Georgelle. Ja näin sai alkunsa Ismo Joki, entinen katulapsi, nykyinen suuri seikkailija. Ismon sukunimi on yksi Westerosin äpäränimiä, etunimi taas Salattujen elämien legenda. Yhdistelmä on täydellinen.

Ismon alkutaival on haastava. Tein tarkoituksella hänestä onnettoman

taistelijan, jolla on enemmän älykkyyttä ja karismaa kuin voimaa. Kuten Tyrion todistaa, henkisilläkin ominaisuuksilla pärjää, kun haalii palkkamiekkoja henkivartijoiksi. Maksullista miesseuraa löytynee läheisestä majatalosta, joten se olkoon matkani ensimmäinen etappi.

Juottolassa minua odottaa pienoinen pettymys, sillä valikoima on hyvin puutteellinen. Joku muu lienee pihistänyt kaikki parhaat sotilaat, ja joudun tyytymään muutamaan talonpoikaan sekä yhteen mykkään ukkoraiskaan, jolla ei ole edes omia aseita. Annan hänelle käteen oman varapuukkoni, josko hän onnistuisi tuikkimaan sillä jonkun hengiltä. Taitaa silti olla parasta vältellä taistelemista siihen asti, että saan kerättyä rupusakilleni

kunnon miekat ja panssarit. Muuten koen jälleen nöyryytetyn sotavangin kohtalon.

[caption id="attachment_19329" align="aligncenter" width="640"] Muurille miehet! Minä odotan täällä.[/caption]

Lannister maksaa aina velkansa

Game of Mount & Blades käynnistyy kirjasarjan toisen osan tapahtumista. Koko Westerosin valtakunta on ajautumassa tuhoisaan sisällissotaan, jossa jokainen merkkihenkilö yrittää kaapata valtaistuimen itselleen.

Se on itsestä kiinni, ryhtyykö tukemaan lempilordinsa valtapyrkimyksiä vai pysyykö uskollisena nykyiselle hallitsijalle. Vanhana kokoomuslaisena minun oli päästävä politikointiin mukaan, jottei maani joutuisi sivistymättömien barbaarien käsiin. Niinpä ratsastin pääkaupunkiimme Kuninkaansatamaan, jossa minua odotti treffit Lannistereiden kanssa.

He ovat kunniallista väkeä, mitä nyt joskus vahingossa tipauttelevat lapsia ikkunasta ja sekaantuvat sukulaisiinsa.

Lannistereilla oli ilmeisesti kova miespula, sillä he värväsivät minut liittolaisekseen samantien ja antoivat vielä etukäteismaksuna viisi tonnia kahisevaa. Suomessa sellaisella summalla saisi hankittua hyljerobotin tai jotain muuta mahtavaa, mutta pelissä se riittää vain keskinkertaiseen hevoseen tai muutamaan teräaseeseen. Nopean shoppailureissun jälkeen olin jälleen varaton, mutta sainpa ainakin ostettua miehilleni paremmat varusteet. Rahaa olisi saatava lisää, joten osallistuin uusien kavereideni järjestämälle sotaretkelle.

Monta päivää kestäneen matkan jälkeen saavuimme Jokimaille, missä ryhdyimme piirittämään yhtä Tullyn suvun linnaketta. Olisimme saapuneet paikalle aikaisemmin, jollei koko retkikunnan johtaja olisi unohtanut navigaattoriaan kotiin. Piiritystaistelu oli aluksi ihmeellistä häsläystä, sillä jostain syystä koko armeijan komentovastuu lankesi minulle, vaikka mukana oli paljon minua korkea-arvoisempia lordeja. En tietenkään halunnut riskeerata omaa henkeäni, joten lähetin miehet piiritystornin kanssa muurille ja seurasin veristä kamppailua turvallisen välimatkan päästä. Luonnollisesti taktiikkani oli erittäin tehokas, ja saimme linnan haltuumme leikiten.

Urotekoni jälkeen odotin saavani mojovan palkkion ja pääseväni koko kansakunnan palvonnan kohteeksi, mutta ei! Kunnian varasti eräs ylhäisempi lordi, joka ei ollut edes mukana koko taistelussa. Ilmeisesti hän on väleissä suvun päämiehen Tywin Lannisterin kanssa, koska juuri valtaamani linna siirrettiin hänen nimiinsä.

Melkoinen vääryys, tekisi mieli valittaa sankareiden ammattiliittoon. Jos arvoasteikossa nouseminen edellyttää ylempiarvoisten nuoleskelua, pysyn mieluummin tavallisena rivimiehenä!

[caption id="attachment_19331" align="aligncenter" width="640"] Epäkuolleet tulloo! Pois alta![/caption]

Uusi ura kutsuu

Halusin parantaa asemaani, joten nielin ylpeyteni ja kävelin nöyränä pomoni Tywin Lannisterin luo. Aloitin nuoleskelun suostumalla kaikkiin hänen pyyntöihinsä, joista yksikään ei onneksi ollut asiaton. Jouduin lähinnä suorittamaan merkityksettömiä hommia, kuten kuljettamaan kirjeitä toisiin kaupunkeihin ja metsästämään lähistöllä häiriköiviä maantierosvoja. Tunsin olevani vankina massiivimoninpelissä, toistamassa samoja pikku tehtäviä loputtomiin. Melkein kyllästyin koko valtaistuinpeliin, mutta väkisin tein vielä pari ylimääräistä palvelusta nostaakseni suhdepisteeni riittävän korkeiksi.  Se tuotti viimein tulosta: olin nyt kaikkien suosiossa.

Pian minulle jo tarjottiin omaa maaplänttiä, mutta olisi pitänyt aavistaa, että jotain on pielessä. Etsin kartalta uuden omistukseni, ja se olikin joku pahainen kylänen jossain metsän keskellä. Siellä minä sitten joudun elelemään hökkelissä kaukana sivistyksestä, kun muut lordit asuvat omissa linnoissaan. On se niin reilua.

Loppuelämä pienen kylän pormestarina ei houkutellut, joten katkaisin suhteeni Lannistereihin ja lähdin etsimään uusia seikkailuja kaukaa pohjoisesta.

Siellä kuulin huhuja Muurin takaa tulleista villimiehistä, jotka terrorisoivat rannikkokylien asukkaita. Laiskat Yövartion miehet olivat jälleen jättäneet työnsä hoitamatta, joten kansalaisten auttaminen jäi minun vastuulleni. Aloitin jäljittämisen Valkeasatamasta, josta villit olivat liikkuneet itään päin. Idässä minulle kerrottiin, että kohteeni olisivat nyt lännessä. Lännessä sain taas tietooni, että minun pitäisi palata takaisin itään. Huoh.

Mutta viimeinen vihje taisi pitää paikkansa. Saavuin hylätylle vartioasemalle, joka oli ennakkotietojen mukaan villien päämaja.  Vapisevin varpain astuin portista sisään, mutten nähnyt kuin pimahtaneen vanhan ukon. Hän selitti minulle sekopäisiä juttujaan, jonka jälkeen villi-ihmiset hyökkäsivät kimppuuni.

Tai ei heitä enää ihmisiksi voinut kutsua, koska jokin ilkeä voima oli muuttanut heidät pelottaviksi epäkuolleiden armeijaksi. Omat joukkoni eivät aluksi pärjänneet heille ollenkaan, mutta sitten hiljattain palkkaamani Tahrattomien ryhmä liittyi kamppailuun mukaan ja tasasi voimasuhteet.  Lopulta ja täysin heidän ansiostaan onnistuin voittamaan aivottomat zombiorjat ja ainakin hetkellisesti torjumaan epäkuolleiden uhan.

Vaikka Westeros olikin tekoni jälkeen hieman rauhallisempi paikka, se on vielä kaukana turvallisesta Game of Thrones -turistimatkojen kohteesta. Suuri vaara piilee yhä Muurin takana, jossa villien kuningas Mance Rayder valmistelee seuraavaa invaasiotaan. Ja sitten on vielä meren toisella puolella odottava Daenerys Myrskysyntyinen, joka myös suunnittelee koko maanosan valtaamista.

Suurta Ismo Jokea tarvitaan siis jatkossakin.

 

Samu Ollila