Majavien, siilien, kanojen, putkimiesten ja muiden eläimien seuraksi saadaan vihdoinkin orava, tuo puistojen karvainen pähkinäkerjuri. Ja Oceanin Mr. Nutz täyttääkin hyppysaappaansa.
Olipa kerran planeetta, jossa asusteli ikionnellinen kanavaltakunta. Kanat olivat keksineet piristeekseen monia mukavia vempaimia, kilpa-autoja, avaruusaluksia, videopelejä sekä kahvinkeittimen. Pakkastalvi tuhosi kuitenkin kaikki kahviplantaasit ja katastrofi oli tosiasia.
Pelintekohan ei ilman kahvia luonnistu. Niinpä kanat jäivät ilman mieliharrastustaan, pelaamista. Seuranneessa apatiassa maanviljelyhommat unohtuivat ja jyvävarastot tyhjenivät oikopäätä. Levottomina, ahdistuneina, turhautuneina ja nälkäisinä kanat lähtivät rymyämään ympäri universumia ja muuttuivat lihanhimoisiksi hirviöiksi.
Pahaa-aavistamattoman ateriaplaneetan asukkien kimppuun kanat kävivät nerokkaalla "ime atmosfääri pois" -menetelmällä. Ilmat imuroituna planeetan pinta nimittäin kuumeni grillauslämpötilaan ja maustepommituksen jälkeen herkkuhetki oli valmis.
Kuuluisa sankariorava Mr. Nutz oli valinnut intergalaktisen lomaparatiisin Peanut Planetin suosikkilomanviettopaikakseen. Ulkoavaruudesta ilmaantuneet kanat megalomaanisine hoovereinen uhkasivat kuitenkin imaista atmosfäärin parempaan talteen. Siihen loppui Mr. Nutzin lomanvietto. Broilerinruuaksi hän ei aikonut suostua, joten ei auttanut muu kuin hyppiä ja pomppia kohti suurta seikkailua.
Kunnon poukkoilua
Oceanin edellisen tasohyppelykatastrofin Dennis The Menacen jälkeen eivät odotukset ole korkealla. Mr. Nutz tuntuu kuitenkin heti hyvältä. Aluksi lampsitaan kaikessa rauhassa pitkin Peanutin viheriöivintä maanosaa. Poluilla vastaan tulevien kanien ja kanojen sun muiden kanssa vaihdetaan pari sanaa, siellä täällä lojuvat aarrearkut tietysti tutkitaan.
Lopulta vastaan tulee punainen lippu tukikohdan merkkinä; samalla se on Mr. Nutzin ensimmäinen varsinainen tasohyppelyvaihe. Ensimmäiset tukikohdat ovat pelottavan suoraviivaisia ja simppeleitä, myöhemmin meno onneksi monipuolistuu ja yllätyksiä ropisee riittävästi.
Kaikkiaan viisi tukikohtaa on kahlattava läpi ennen kuin reitti Techno Cityyn löytyy. Sieltä edetään tunnelinkuvatuksen kautta itse Isoon Imuriin, jonka vartijana toimiva mörö on tuhottava. Ensimmäinen maanosa on näin pelastettu ja reitti seuraavan tukikohtaryppään kimppuun avautuu. Maanosia on kaikkiaan neljä, joten pelattavaa kertyy vajaat kolmekymmentä kentällistä.
Teleporttien avulla voi sujuvasti huiskia sinne tänne maanosaa ja pelin edetessä interkontinentaali liikennekin on mahdollista. Avaruuteen voi sujahtaa ostamalla lipun Warp Zoneen, villisti pyörivään lisäelämien keräyskohteeseen. Pilvien päällekin pääsee halutessaan pomppimaan.
Pelin edetessä Mr. Nutz oppii myös liitämisen jalon taidon, mikä tuo mainion lisän oravan ohjailuun. Vihollisten eliminointi onnistuu pääosin tutulla ja turvallisella päällepomppimistaktiikalla.
Ilman sujuvaa tallennusmahdollisuutta Mr. Nutz olisi melkoinen möhkäle läpipelattavaksi. Pelitilanteen voi onneksi tallentaa sopivaa korvausta vastaan eteen tupsahtavissa tallennuspisteissä.
Karvainen Mario
Oceanin uutukainen on ottanut vaikutteita Super Marion viimeisimmistä seikkailuista: kartan avulla tapahtuva eteneminen sekä oravan liito-ominaisuudet tuovat mieleen putkimiehen seikkailut. Lisäelämiä voi kerätä supermariomalliin kymmenittäin, mikä toisaalta tekee pelin kokeneemmille pelaajille ehkä liiankin helpoksi.
Paikoitellen väripaletti on tökerö, mutta muuten peli on nautittavaa katseltavaa. Muutamat harvat vilkkumiset ja välkkymiset annettakoon anteeksi, sen verran siisti ja sutjakka kokonaisuus on. Warp Zonet, tunnelivaiheet ja näppärästi edestakaisin suihkivat loppuhirviöt ovat näyttävästi ohjelmoituja.
Mr. Nutz on parhaita Amigan tasohyppelyjä pitkään aikaan. Se myös osoittaa, ettei tasohyppelyn tarvitse välttämättä aina olla lineaarinen kenttä toisensa perään sullottu paketti. Maanosien välillä tapahtuva matkailu tuo mukaan kaivattua syvyyttä ja lukuisat salaiset, mystisetkin yllätykset pitävät mielenkiinnon hyvin vireillä loppuun asti. Tosi on.
82
