Apogeelta ei ole tullut mitään tajunnanräjäyttävää sitten Commander Keenin, varsinkin kun Id otti ja lähti lätkimään. Viimeisimmän tuotoksen, Hocus Pocuksen, jälkeen odotukset olivat todella matalalla, eikä Mystic Towerskaan päässyt yllättämään paitsi sillä, ettei se olekaan tasohyppely.
Baldric-paroonilla on pulma. Paikalliset kyläläiset pyytävät häntä puhdistamaan 12 pahan Lazarinen tornia ilkeistä otuksista. Valkohapsinen Baldric-parka joutuu nousemaan mukavalta valtaistuimeltaan, tarttumaan taikasauvaansa ja aloittamaan seikkailun.
Mystic Towers on isometrinen toimintaseikkailu. Tämäntyyppisiä pelejä julkaistiin miljoonia 8-bittisten koneitten kulta-aikana ja jo tuolloin sana "toimintaseikkailu" muodostui lähes kirosanaksi. Onneksi lajityyppi on vähän kehittynyt vuosien saatossa.
Päämääränä on puhdistaa torni hirviöistä, joka järjestyy räjäyttämällä hirviögeneraattorit ja listimällä vaeltavat hirviöt. Räjähteet joutuu tietysti etsimään jostain linnakkeen sokkeloista. Pääsyä alueelta toiselle rajoittavat lukitut ovet ja pikku puzzlet, häiritsemässä pyörivät myrkkyansat ja hirviöt.
Hirviöiden tappamisessa onkin melkoisesti tekemistä. Ilkiöt voi tappaa joko hyppelemällä päälle tai magialla. Baldricilla on käytössään taikasauva, josta lähtee viisi eritehoista loitsua. Taikoja on käytössä rajoitettu määrä, joskin niitä löytää lisää ympäri linnaa.
Hirviöt ovat vekkuleita pikku härveleitä, jotka valitettavasti pyörivät väkkäränä ympäri peliruutua aina välillä pelaajaa haukkaisten. Loitsut taasen lentävät suorassa linjassa ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hirviö ehättää siirtyä pois alta. Maaliinhakeutuvat tulipallot olisivat olleet loistava idea.
Vaikka ikämies onkin, parooni hallitsee silti vielä joitain sankarin perustoimintoja. Hän voi vetää ja työntää esineitä, hyppiä, levitoida ja loitsia viisi erilaista tappoloitsua.
Valitettavasti ikä ei tule yksin. Paroonin huonoihin puoliin kuuluvat ikävät pakkoliikkeet, kuten takamuksen kaivaminen, kainaloiden kyhnyttäminen ja nenän raapiminen. Nämä graafiset kikat naurattavat hetken, mutta vessahuumori ei ole pitkäikäistä. Pakkoliikkeitä tosin esiintyy myös ruudun toisella puolella, kun Baldric erehtyy temppuilemaan kesken kiihkeän hirviönlahtaamisen.
Pappara on riippuvainen ruuasta ja juomasta, joita hän ahmii sellaisella tahdilla, että ähky ei normaalilla ihmisellä olisi kaukana. Kun ruoka tai juoma on loppu, alkaa terveys kärsiä. Onneksi apetta on ripoteltu ympäri pelialuetta melko runsaasti.
Tunnusmusiikkina soi ärsyttävän pirteä hilipatihippan-musiikki, joka alkaa väistämättä ärsyttää parin minuutin jälkeen. Onneksi itse pelin aikana voi tyytyä vain vaimeisiin ääniefekteihin.
Täydellisesä paketissa on kaikkiaan 12 tornia, joista puolet on mopovelhoille ja puolet tosi taistelijoille. Morttitorneissa voi rellestää miten huvittaa, hirviöt ovat helpompia ja teleporteilla pääsee jokaiseen kerrokseen ja ne voi pelata läpi missä järjestyksessä haluaa.
Varsinaisissa velhotorneissa eteneminen on paljon rajoitetumpaa, puzzlet kinkkisempiä, hirviöt kovempia ja automaattikartan palaset joutuu itse keräämään. Suurin ero kuitenkin on etenemisen rajoittuminen, mikä tekee tornin ratkaisemisesta melko yksiviivaisen _ tylsää.
Mystic Towersin pelaa läpi kahdessa tai kolmessa illassa, eikä sen jälkeen peli enää kiinnosta. Mielenkiinto ei yksinkertaisesti pysy yllä tylsässä linnakompleksin komppaamisessa.
70
