Kun 750 hevosvoiman autot ottavat ovikontaktin ovaalin nurkassa, siitä tulee kolhuja. Onneksi vain itsetunnolle, jos menopelin tarjoaa Nascar Racing 4.
Papyrus on keskittynyt vain ja ainoastaan yhteen asiaan: tekemään maailman parhaita ja realistisimpia autopelejä. Papyrus on onnistunut tehtävässään niin hyvin, että sen uusinkin peli, Nascar Racing 4 on autopelien todellisten ystävien keskuudessa äärimmäisen odotettu tapaus. Siitä huolimatta, että kyseessä on jo neljäs peli lajista, jota ei täällä oikeastaan edes seurata.
Vaikea kuvitella paljonkaan periamerikkalaisempaa lajia kuin Nascar. Kaikki on suurta, mahtavaa ja äänekästä. Nascar-kisat ovat punaniskaisten etelän stetson-miesten yksi viimeisistä pyhätöistä, eikä tyypillinen latten ryystäjä oikeastaan voi ymmärtää, mitä kiihottavaa on ympyrää ajavissa muskeliautoissa.
Raakaa paahtamista
Kisat ovat tolkuttoman raskaiden ja jäykkien, mutta tehokkaiden autojen kaahausta ovaaliradoilla. Autot paahtavat 750 hevosen voimalla ja parhaimmillaan kahdensadan mailin tuntivauhtia pitkin valtaisia ovaaliratoja, joissa ei jarruja juuri tarvita, koska mutkia on jyrkimmillään kallistettu yli 25 astetta. Tällaista älyttömyyttä saatetaan kerralla koohottaa yli viisisataa mailia.
Näennäisen suoraviivaisuuden ei kannata antaa hämätä. Nascar-kisassa yleensä tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin meidän eurooppalaisten hellimissä F1-kisoissa, koska autot eivät koskaan ole kovin kaukana toisistaan. Autot ovat raskaita ja vauhti huimaa, joten kontaktitkin ovat rajua katseltavaa.
Vaikka radat ovat tavallaan yksinkertaisia, sillä paria poikkeusta lukuun ottamatta ne kaikki ovat ovaaleja, niiden välillä on valtavia eroja. Yksi rata saattaa olla lyhyt ja loivilla kallistuksilla varustettu lätty, joka suosii tarkkaa jarrujen ja kaasun käyttöä. Sellaisella radalla vauhti pysyy hitaana, mutta kiihdytyksiä ja jarrutuksia on paljon ja autot usein luisussa, mutta silti lähekkäin.
Toisaalta esimerkiksi Talladega on valtavan laaja ja leveä vauhtirata, jossa jalkaa ei juurikaan nosteta kaasulta eikä jarruihin kosketa. Vauhti pidetään kurissa suurin siivekkein, jotka jättävät ilmaan valtavan aukon, jonka imussa pysyy hyvin peesissä. Rinnalle nouseminen tietää kuitenkin äkillistä ilmanvastuksen nousemista, joten ohittaminen on äärimmäisen vaativaa. Tällaisella radalla oikeiden ajolinjojen valinta ja tekniikka sekä varikkotyöskentely ratkaisevat kisat.
Satojen mailien urakka
Kisaan valmistautuminen alkaa testiajoilla, joiden aikana säädetään auto kisakuntoon. Tiedossa on kymmeniä, ellei satoja kierroksia, koska jokainen yksittäinen säätö täytyy käydä kokeilemassa radalla, ja aikaa palaa, kun auton todellinen luonne selviää vasta renkaiden lämmettyä, mikä taasen vaatii sellaiset kymmenisen kierrosta. Toinen vaihtoehto on käyttää omalle tasolle sopivia valmiita säätöjä, mutta niiden kanssa on väkisinkin moninpelissä altavastaajana, koska säätö pitäisi tehdä aina yksilöllisesti ajotyyliin sopivaksi.
Varsinaiset kilpailut alkavat harjoitusajoilla, joissa kilpailijat ajavat toistensa kanssa samaan aikaan, mutteivät vielä kilpaile. Tarkoitus on tehdä auton viimeinen hienosäätö olosuhteisiin sopivaksi. Tyypillisesti harjoitusajot kestävät puolesta tunnista tuntiin.
Heti harjoitusten perään ajetaan kierroksen tai parin mittaiset aika-ajot. Menestys aika-ajoissa määrää oman lähtöruudun, mikä on tärkeää varsinkin nopeilla radoilla, joissa ohittelu on vaikeaa. Aika-ajot paahdetaan äärimmäisillä säädöillä, joilla auto ei kestäisi yhtään aika-ajoja pidempään.
Aika-ajojen ja varsinaisen kisan välissä saattaa olla vielä lyhyt lämmittelysessio, mutta yleensä siirrytään suoraan lähtöruutuun ja itse asiaan. Se onkin sitten harvinaisen kurinalaista toimintaa. Jokaisella kuskilla on radanvarrella spotteri, joka kertoo mitä vauhtia varikolla ajetaan, missä vaiheessa voidaan siirtyä varikolta radalle, ja kolareiden tai muiden haavereiden sattuessa, missä järjestyksessä asetutaan jonoon pace carin taakse.
Keltaiset liput ovat olennainen osa kisaa ja taktikointia. Niiden aikana ei saa ohittaa, mutta välit tiivistyvät ja kierroksella jäljessä olijat pääsevät heti pace carin taakse sisäradalle, josta niillä on paremmat mahdollisuudet kuroa kiinni kärjen etumatkaa. Ohittaminen ja täysi kilpailu on kuitenkin sallittua hetken keltaisen lipun alkamisen jälkeen ja ennen kuin kilpailija ylittää lähtö-/maalilinjan. Keltaisten alut ovatkin usein kisojen jännittävimpiä hetkiä, kun yleensä yksi tai useampi auto on haaverin jäljiltä radalla miten sattuu, mutta samaan aikaan kisassa olijat paahtavat täysillä pyrkien parantamaan asemiaan ennen jonoon asettumista.
Keltaisen lipun aikana on myös paras aika käydä varikolla. Varikkokäynneillä vaihdetaan renkaat ja tankataan, mutta voidaan myös tehdä pieniä säätöjä alustaan, muuttaa renkaiden paineita ja lisätä tai vähentää ilmanottoaukon peittävää teippiä. Jälkimmäinen ohjaa jäähdyttäjään vain sen verran ilmaa kuin on tarpeen. Idea on löytää balanssi ilmanvastuksen ja riittävän jäähdytyksen välillä, kuitenkaan tekemättä sitä niin, että kone leviää kesken kisan.
Varomattomuudesta radalla heilahtaa helposti rangaistuksia. Tyypillisimpiä ovat varomaton tai liian nopea ajo varikolle tai sieltä pois ja ohittelu keltaisten aikana. Niistä kopsahtaa joko stop'n'go, jonka pituus on suoraan verrannollinen rikkeen vakavuuteen tai vaihtoehtoisesti kilpailija voidaan määrätä autoletkan hännille.
Rangaistuksen suorittamatta jättäminen tai törkeä varomattomuus, kuten väärään suuntaan ajaminen aiheuttavat diskauksen kisasta, mikä onkin Nascarissa pahempi juttu. Nimittäin liigassa pisteitä tulee varsin mukavasti kaikille maaliin asti selvinneille, mutta keskeyttäneet tai diskatut jäävät nollille.
Piste-erot kymmenestä ensimmäisestä sijasta eivät ole kovin suuria, joten ensimmäiseksi tai edes viiden parhaan joukkoon pääseminen ei ole niin tärkeää kuin vaikka Formula 1:ssä. Nascarissa pärjäävät tasaisen varmat kuskit, jotka tuovat auton maaliin joka kisassa ja jotka nappaavat aina silloin tällöin hyviä sijoituksia. Liian aggressiivisesti vain voittoa jahtaavat kuskit eivät tässä lajissa pärjää.
Kilpailijoita kisassa on yhteensä neljäkymmentäkolme, mikä on varsin kunnioitusta herättävä näky. Pienemmillä radoilla ei ole enää hirveästi tilaa.
Letkan kärjessä
Nascar Racing 4:n ylivertainen hienous useimpiin autopeleihin verrattuna piilee siinä, että se toimii täysin tinkimättä kuten oikea lajikin. Tai jos ollaan oikein tarkkoja, kuten Nascarin kuninkuusluokka Winston Cup. Kaikki radat ovat mukana tismalleen oikein. Samoin kaikki säännöt toimivat pikkutarkasti oikein.
Nascar 4:ssä radan ja auton välinen fysiikka vaikuttaa jokaiseen renkaaseen erikseen ja esimerkiksi ilmanvastus ja autojen tekemä "reikä" ilmaan tuntuu oikein, joten peesaamiset ja letkassa auttamiset toimivat kuten pitääkin. Oikeastaan ainoa suurempi kompromissi on siinä, ettei neljän mukana olevan autonvalmistajan autoja ole mallinnettu erikseen.
Valitettavasti Nascar 4 kapsahtaa siihen kaikkien yleisimpään auto- ja vähän muidenkin pelien ongelmaan. Tekoäly ei ole alkuunkaan muun pelin tasolla. Kuskien taitoa voi kyllä säätää sopivaksi ja pahimmillaan ne antavat todella lannistavan vastuksen. Ne ajavat autojen suorituskyvyn rajoilla ja liki täydellisiä ajolinjoja, eivätkä ne väistä vaikka vastaan tulisi mitä.
Ilmeisesti pelaaja on liian arvaamaton villi kortti. Konekuskit ajelevat omia linjojaan ja tyystin välittämättä pelaajan touhuista. Ne vetävät surutta täysillä päin, jos sattuu olemaan edessä. Tekoäly on siinä rajoilla, ettei se tuhoa yksinpeliä kokonaan. Sen kanssa pystyy elämään vain, jos ajaa äärimmäisen tarkkaavaisesti ja antaa suosiolla tilaa.
Toinen ikävä puoli on pelin raskaus. Ulkonäköön nähden Nascar 4 vaatii suhteettoman tehokkaan koneen. Ilmeisesti tarkka fysiikan mallinnus vaatii veronsa. Silti vähän kikkailemalla ja sopivasti ylimääräisiä herkkuja karsimalla pelistä saa aivan sujuvasti pyörivän ilman että se kuitenkaan muuttuisi järkyttävän rumaksi. Millään rimpulakoneilla Nascar 4:ä ei silti kannata harkita.
Yksinpelin ongelmien ja toisaalta moninpelin poikkeuksellisen hyvän toteutuksen takia suhtaudun Nascar Racing 4:än pääasiallisesti moninpelinä. Yksinpelinä se menettelisi, jos tuhoisa tekoäly saadaan kuntoon. Toisaalta nettikisaaminen sekä Suomessa että ulkomailla toimii niin hyvin, etten minä edes kaipaa yksinpeliä. Offline-ajaminen rajoittuu lähinnä säätöjen hakemiseen yksin radalla ja kaikki kisaaminen tapahtuu muiden ihmisten kesken. Siinä Nascar Racing pieksee kaikki muut autopelit mennen tullen.
Nascar Racing 4:n maahantuoja on hinnoitellut pelin tavallista edullisemmaksi, mikä tekee suosittelemisen vielä helpommaksi. Kannattaa heittää ennakkoluulot tyhmien punaniskojen kaahailusta romukoppaan ja tutustua miten hienosta lajista on saatu vielä hienompi autopeli.
Moninpeli - Ruutulippu heilahtaa
TCP/IP, IPX, 2#43 pelaajaa
Nascar 4 on samanaikaisten pelaajien määrän ja nettikoodin toimivuuden suhteen autopeleissä aivan omaa luokkaansa, eikä edes lähelle ole päässyt kuin Grand Prix Legends, sekin Papyruksen käsialaa.
Samaan kisaan saa enimmillään täyden miehityksen eli yli neljäkymmentä pelaajaa. Harjoitukset, aika-ajot, varikot, säädöt ja säännöt toimivat kaikki oikein moninpelissä ja kisan voi mukavasti seurata jälkeenpäin myös täytenä nauhoituksena. Tuloksetkin siirtyvät automaattisesti pelistä nettisivuille, jos niin haluaa.
Moninpelissä tekniikka ei petä. Nettikoodi on sillä mallilla, että vaivaisella ISDN:llä pystyy ajamaan ilman suurempaa warppailua tai lageja Sierran napakasti toimivan ja peliin sisäänrakennetun palvelinselaimen kautta. Jenkeissä Nascar on suuri laji, joten kisoja ja pelaajia piisaa. Oman pelipalvelimen perustaminenkin onnistuu, sillä mukana tulee itsenäinen serveriohjelma.
Lajin tuntemattomuudesta huolimatta kisailu onnistuu myös suomalaisittain. Aktiiviset GPL-veteraanit ovat tehneet yhdessä pelin maahantuojan kanssa esimerkillistä työtä. Ensinnäkin aktiivit harrastajat ovat saaneet aikaiseksi hyvän nettisaitin, jonka kautta järjestetään Suomen Nascar 4 -liiga.
Samaan aikaan maahantuoja on laittanut jokaisen pelilaatikon kanteen kyseisen saitin osoitteen, jolloin pelin ostaneet löytävät tiensä sinne helposti. Koska liigan ja kisojen järjestämisestä on hankittu jo vuosien kokemus Grand Prix Legendsin myötä, ei kisoissa tarvitse kärsiä lastentaudeista järjestelyissä. Pelaajat korkeintaan saattavat törmäillä, mutta senpä takia varsinainen liiga pyörähtääkin käyntiin vasta toukokuun lopulla. Sitä ennen potentiaaliset osallistujat treenaavat aktiivisesti joka iltaisissa harjoituskisoissa.
Tätä kirjoittaessa osoitteeseen www.ruutulippu.net on syntynyt jo hyvin aktiivinen ja toimiva kokoontumispaikka suomalaisille Nascar-kuskeille. Aktiivisia kisaajia on mukana jo nyt lajin outouteen nähden hämmästyttävän paljon ja kisoissa on hemmetin hyvä meininki. Se miten Nascar 4:n nettipelaamisen järjestäminen on hoidettu Suomessa kelpaa malliksi kenelle tahansa siitä, miten nettipelaamisen saa harvinaisemmallakin pelillä hoidettua, kun mukana on muutama osaava ja aktiivinen puuhamies ja riittävän avoin ja myötämielinen suhtautuminen pelin edustajan taholta. Lopputuloksena kaikki hyötyvät.
Suomen Nascar 4 -liiga osoitteessa www.ruutulippu.net
Moninpelinä: 95
83
