Arvosteltu: PC
Blue Bottle Games
Minimi: 2.33 GHz prosessori, 1 Gt RAM, 128 Mt grafiikkamuistia
Testattu: AMD FX-4350 4.2 GHz, nVidia GTX 750 TI, 8 Gt RAM
Moninpeli: ei
Muuta: Vaatii Flash Playerin.
Ikäraja: Ei tiedossa.
Kulttipeli Neo Scavenger on brutaali, realistinen muistutus siitä, että katastrofin jälkeen ei kannata pelätä mutantteja vaan hypotermiaa.
Kerää tavaraa, rakenna varusteita ja välttele vandaaleja, huoh! Day Zetasta asti näitä pelejä on ollut Steam pullollaan. Neo Scavenger vaihtaa muiden ihmisten seuran ja komeat 3D-grafiikat syvään vuoropohjaiseen roguelike-roolipelaamiseen.
Päiväni pakastemurmelina
Tarina alkaa kylmäsäilölaboratoriossa, jossa potilassankarimme on ollut jäissä. Päällä on sairaalakaapu, kaulassa outo kupaririipus ja kädessä potilasranneke, joka kertoo nimen: Philip Kindred.
Sinisessä kaavussa ei kauaa selviä, ja pelin alku kuluukin parempia varusteita etsiessä. Tosin ilman reppua tai muuta kantovälinettä mukana kulkee vain se, mikä mahtuu käteen. Vaatteiden ja rinkkojen lisäksi kerätään aseita, lääkintätarpeita, ruokaa ja juomaa.
Selviytyminen ei ole Neossa ydin, vaan tunnelman vahvistaja. Postapokalyptiseen tarinaan kuuluu epätoivo, ja sitä luo parhaiten epävarma, pelaajan valinnoista riippuva selviytyminen.
Selviytyminen onkin Neossa kortilla, sillä varsinkin alussa peli on säälimätön: onni voi kääntyä nopeasti, eikä roguelikessa tallennuksilla kikkailla. Kun henki lähtee, touhu alkaa alusta. Pitkälle selvinneeseen hahmoon kiintyy ihan eri tavalla.
Peli ei juuri pidä pelaajaa kädestä, vaan nopean, ympäristön tutkimiseen keskittyvän tutoriaalin jälkeen, jokainen on oman onnensa seppä. Jäin kaipaamaan opastusta rakentamiseen ja leiripaikkojen pykäämiseen. No, kokeilemalla oppii ja sitten on tämä internet, josta löytyy vinkkejä.
Heksoottista menoa
Neo Scavengerissa hengissäpysymisen perusidea on tutkia heksoilla esitettyä ympäristöä. Siinä on oma taktiikkansa, sillä tutkiminen vie toimintapisteitä ja tutkimuskohteet vaihtelevat tarjonnan, turvallisuuden ja näkyvyyden mukaan. Rapistuneesta kerrostalosta ei saa kuin katon niskaansa, mutta piilotettu metsämökki tai lukittu varasto voi olla selviytymisen hetkeksi varmistava aarreaitta. Ilmainen vinkki: kylmäsäilölabrasta ei kannata poistua, ennen kuin sen on tutkinut.
Erilaisissa kohtaamisissa ja paikkoja tutkiessa peli antaa kuvaustekstin ja pyytää sitten valitsemaan toimintatavan. Vaikka komennot ovat yksinkertaisia ”mene tuohon suuntaan” -tyylisiä valintoja, varsinkin taistelussa systeemi kätkee taakseen monipuolisen ja syvän järjestelmän. Lyömisen lisäksi vihollisia voi taklata, paeta, piiloutua tai uhkailla. Tekoäly toimii tilanteeseen sopivasti, viholliset hiipivät nukkuvan kimppuun ja pakenevat tai antautuvat saadessaan nenilleen.
Yksinkertainen grafiikka kertoo maastosta ja muista kulkijoista olennaisen. Omat tavarat, hahmon terveys, rakentaminen ja kohtaamiset ovat omissa ikkunoissaan, joka aiheuttaa kömpelöä ruudulta toiseen pomppimista.
Rujon yksinkertaisen grafiikan bonus ovat olemattomat laitevaatimukset. Neo Scavenger pyörii lähes kaikella mikä tukee Flashia, mikä tarkoittaa että iLaitteilla ei pelata.
Askel toisen jälkeen
Hahmon kunto ja ympäristön näkyvyys vaikuttavat siihen, kuinka paljon vuoroa kohti saa toimintapisteitä: öisessä metsässä ei paljoa nuhaisena puuhailla. Vaikka nälkä ja kylmyys ovat selvimmät uhat, ne ovat kaukana suurimmista vaaroista. Taistelu, taudit ja myrkytykset tappavat paljon nopeammin.
Ensimmäinen yritykseni päättyi, kun minut söi lauma koiria. Toisella kertaa hieroin tuttavuutta vastaantulijan kanssa, joka tietysti oli rosvo ja murhamies. Kolmannen kuoleman aiheuttivat myös koirat, tällä kertaa mutkan kautta: syömäni koiranliha aiheutti ruokamyrkytyksen. Jatkossa söin vahingossa myrkkysieniä, vuodin kuiviin sortumassa saatujen haavojen takia, en löytänyt kunnon vaatteita ja palelluin vesisateeseen. Kerta toisensa jälkeen kirosin ja jatkoin viisaampana.
Detroit, toivon kaupunki
Tärkeät paikat pysyvät pelikerrasta toiseen samoissa paikoissa, mutta muuten ympäristö arvotaan uudelleen, joten matkassa on aina oma jännityksensä.
Kartan kaakkoisreunassa loistaa öisin kutsuva valonkajo, Detroitin megakaupunki. Kyberpunkin henkeen se jakautuu muurin ympäröimiin pilvenpiirtäjiin ja ulkopuolella olevien pakolaisten hökkelikylään.
Kaupungissa peli hieman helpottuu, sillä jo hökkelikylässä on mahdollisuus kaupankäyntiin, lämpimään lepopaikkaan ja vain hieman epäilyttävän ruoan syömiseen. Helppoa elämä ei silti ole: heti ensimmäinen vastaantulija palautti minut maan pinnalle ja alkuvalikkoon.
Jos pelin alku on päämäärätöntä varusteiden etsintää, Detroitissa tarina lähtee käyntiin. Tuskin Philip on porteilla poiskäännytetty, kun salaperäinen hattumies tarjoaa sisäänpääsyä ”pientä palvelusta vastaan”. Kaupungissa alkaa vihjeiden seuraaminen Philip Kindredin identiteetin selvittämiseksi.
Maailma yhdistää hyvin maailmanlopun jälkeistä selviytymistä, kyberpunkin salaisuuksia ja yhteiskunnan jakautumista sekä kauhupelien yliluonnollisia piirteitä. Tarina ei ole mahdottoman pitkä, mutta ei kymmenien tuntien eeposta voisikaan läpäistä yhdellä elämällä.
Neo Scavenger -session jälkeen tekee mieli istua takan vieressä viltti päällä, käristää makkaraa ja tarttua uhkaavasti keittiöveitseen, jos muu perhe yrittää päästä osille.
Armoton, koukuttava selviytymistarina.
89
