Perinteisiä seikkailupelejä ei pahemmin ole viime aikoina ilmestynyt. Niinpä Trecisionin kyberpunkahtava Nightlong paikkaa oikeaa puutetta.
Jokin mättää Union Cityssä, Uuden Järjestyksen Yhdysvaltojen pääkaupungissa. Vaikka rauhaa on ylläpidetty jo vuosikymmeniä, kaikki eivät ole tyytyväisiä. Joku tekee terrori-iskuja tutkimuslaitoksiin, mutta tekojen motiivi jää hämäräksi.
Jokin mättää myös Nightlongissa. Megakorporaatiot, lentävät autot ja pari muutakin pikkujuttua tuovat mieleen Blade Runnerin, mutta siinä missä Blade Runner oli likainen, synkkä ja äärimmäisen mukaansatempaava, Nightlong yrittää olla gibsonmaisen kromattu. Pieleen menee: lopputulos on puhtoisen muovinen, jopa pakkopullamainen kokemus. Elokuva-analogioihin palaten, mieleen tulee Fifth Element.
Kadonneen hotspotin metsästys
Nightlong on perinteinen, ikiaikaisia traditioita noudattava hiirivetoinen seikkailupeli. Pelaaja on Joshua Reev, yksityisetsivä, joka on palveluksen velkaa ystävälleen, kuvernööri Hugh Martensille. "Ota selvää, kuka näitä iskuja oikein tekee", käy pyyntö, ja Joshua syöksyy sutena seikkailuun. Hyvä-paha-asetelma tietenkin kyseenalaistetaan tarinan edetessä.
Sen sijaan, että Joshua kaukonäköisesti koukkaisi rautakaupan kautta hakemassa vaijeria, kolmen metrin kepin, tulitikkuja, ilmastointiteippiä ja aseen, alkaa matka heikolla välineistöllä: taskusta löytyy vain radio, väärennetty henkkari ja tukku seteleitä. Niinpä kaikki esineet, jotka lähtevät taustasta irti, kannattaa ottaa mukaan. Miltei kaikelle karkkipaperista kuolleeseen rottaan myös löytyy käyttökohde.
Käyttöliittymä on vaivaton. Vasemmalla hiirennapilla tutkitaan esineitä ja liikutaan, oikealla käytetään esineitä ja warpataan jo tutkittuun ruutuun. Pikaliikkuminen on hyvä homma, vaikkei toimikaan joka ruudussa, sillä Joshua ei osaa juosta. Harvakseen kohdatuissa keskusteluissa valitaan hiirellä kysymys ruudulla olevasta listasta.
Pelaaminen on suoraviivaista kokeilua. Kun pääsee uuteen ruutuun, kannattaa hiirellä hamuilla joka neliömillimetri, ja näin kartoittaa ruudulta löytyvät "kuumat pisteet". Peli ei jaa juuri lainkaan vinkkejä. Jumituin useammin kuin kerran vain siksi, etten ollut huomannut jotain edellä mainituista hotspoteista. Vaikka puzzlet ovatkin jälkikäteen ajatellen ihan loogisia, jää paikan päällä usein ainoaksi etenemistavaksi kokeilla käyttää kaikkia mukana olevia esineitä kaikkiin ruudulla näkyviin kohteisiin. Tällainen on lähinnä rasittavaa.
Pelin eteneminen on täysin lineaarista. Vaikka tietäisi, mitä jossain ruudussa pitää tehdä, ei sitä voi tehdä ennen aikojaan. Joshua toteaa raa'asti "liian aikaista", muttei kerro, mitä ensin pitäisi tehdä. Peli on myös täynnä kliseisiä rajoituksia. Laho aita tai pieni romukasa tukkivat sankarin tien, mies ei osaa kiivetä esteiden yli, lasiovia ei voi lyödä rikki eikä etenemisen seisauttavaa portsaria ampua. Ymmärrettävää, mutta kovin keinotekoisen tuntuista.
Keskinkertainen lopputulos
Taustoissa ei ole käytetty animaatiota läheskään samassa mitassa kuin vaikkapa Blade Runnerissa, mutta toisaalta grafiikka on tarkkaa. Taustamusiikki koostuu lyhyistä, tunnelmallisista pätkistä, ja sopii peliin mainiosti.
Hahmojen puheen tukena tai sen korvaajana voi käyttää tekstitystä, mistä oli suuresti iloa. Päähenkilön yksinpuhelu alkaa nopeasti häiritä, koska yli 90 prosenttia siitä on "en taida vielä tehdä tuota" -tyylistä kuittailua epäonnistuneisiin esineenkäyttöyrityksiin.
Vaikka Nightlong on yllätyksetön ja mielikuvitukseton peli, ei sitä ihan voi huonoksikaan haukkua. Kiinnostavuuteen on kylläkin syynä paljolti kilpailun puute ja seikkailupelien runsaudensarven ehtyminen, eivät pelin omat ansiot.
80
