Kyynisellä Nikopeikolla on partaa leuassa, mutta sen talossa ei ole kellaria ja äitikin asuu eri puolella Suomea. Sipsejä ja pitsaa se kyllä söisi, mutta vaimo kieltää.

Nnirvi

 

Nörttipörtti?

@Bhaal lets talk like adults #baldursgate

Ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen ajattelin jättää kolumnini kirjoittamisen väliin. Ihan sama mistä yritin kirjoittaa, aina ajauduin takaisin olohuoneeseen tuijottamaan kahta virtahepoa silmiin. Lattialla on miinakenttä: jos sanon yhtään mitään kummallekaan, miinat räjähtävät ja ne miinat on täytetty kakalla.

Senkin uhalla huomautan, että Gamergate pysyy käynnissä, koska sen vastustajat pitävät sen käynnissä.

Parasta stooria on allegooria: minulla on teini-ikäinen poika, joka juo energiajuomaa. Minusta se on kauheaa lihottavaa litkua joka haisee kuolemalta ja kauas. Hänestä kysymys on hereillä pysymisestä, ja se ei onnistu ilman energiajuomaa.

Koska tiedän olevani oikeassa, haukun häntä ylilyövällä retoriikalla, todistelen vesinistinä että vesi vanhin voitehista, mutta mitä enemmän menetän malttiani, huudan, räyhään ja nostan rinnuksista, että etkö sinä jumalauta tyhmä tajua, sen enemmän ja varmemmin hän sitä juo.

Kun meidät korvaa kahdella kakaralla, ollaan lähempänä tätä pelimaailman sisällisotaa. Silmät kiinni ja kädet korvilla lällätetään, uhotaan ja haukutaan toista osapuolta, välillä uskomattoman lapsellisesti. Sinänsä tuomittavan nettiuhkailun käsittelyn kanssa on tehty kaikki mahdolliset virheet, jotta se varmasti saadaan jatkumaan ja leviämään.

Kummallakin puolella on oikeita pointteja, jotka toisen pitäisi ottaa tosissaan. Mutta dialogi, keskustelu ja vastapuolen ymmärtäminen ovat jotain jota sivistynyt nettinatiivi tyrkyttää ratkaisuksi vaikka Länsirannan konfliktiin, omaan käyttöön siitä ei ole.

Olen lapsellinen mutta en tarpeeksi lapsellinen osallistuakseni konfliktiin kummallakaan puolella, tai edes antaakseni slaktivistista me too -julkilausumaa itsessään selvistä käyttäytymissäännöistä.

Täytän sosiaalisen velvoitteeni pohtimalla, miten Gamergate muuttaa maailmaa.

 

Takaisin kellariin

Kun jästit on vuosikymmenien yrityksellä saatu edes jollain tavalla tottumaan pelaamiseen, nyt tulee takapakkia. Asiantuntijat ennustelevat, että peleille käy kuin sarjakuville: ne eivät ikinä nouse valtaväestön suosioon. Kuvitella. Normiväestölle suunnattujen uutisten kommenttiketjuissa näkee aika lailla hyvää esimerkkiä pelaajien tulevasta arvosta.

Olen elänyt aikana, jolloin pelaajat olivat mieslapsia ja naisettomia nörttipoikia, enkä välittänyt. Jatkossa pelaajat ovat mieslapsia ja naisettomia, mutta naisia vihaavia, nörttipoikia. Taitaa olla etten välitä vieläkään. Miksi välittäisin?

Parempi ollakin välittämättä, sillä ei Lilleri-Lalleria enää saa liimattua kokoon, koska se on potkittu hajalle jo valtamediatasolla. Vuoden kuluttua kukaan ei muista, miksi pelaajat ovat naistenvihaajia, kaikki vain tietävät että he ovat.

Peleihin valtaväestön näkemykset tuskin vaikuttavat pätkän vertaa.

 

Coitus Corruptus

Toinen pitkäaikainen vaikutus on pelimedioita (poislukien youtubettajat) kohtaan tunnetun epäluulon kasvaminen entisestään. Puhun taas sellaisesta epämääräisestä tunneälyfiiliksestä: kaikki tietävät ,että pelimediat ovat mätiä, mutta suurin osa ei oikein tiedä miksi.

Detonaattori oli "Gamers are dead" -artikkelit, joissa ylilyöty retoriikka ei vastaa jälkikäteen esitettyjä tulkintoja, joiden mukaan niissä sanottiin, että pelaaja-käsite on liian laaja tarkoittaakseen vain pelaajia. Siitä seurannut vastareaktio “Actually, it's about ethics in game journalism” menetti uskottavuutta, koska maalit olivat enemmän siviili- kuin sotilaskohteita. Ainakin siitä tuli hauska meemi.

Minulla ei ole kansainvälisiä kavereita, enkä kuulu millekään pelijournojen postituslistalle, joten näkemykseni kansainvälisestä pelijournalismista perustuu tietovuotoihin. Jo niidenkin perusteella etiikkapartiolle olisi ollut töitä. Jopa peliala itse puhuu pelijournalismin ongelmista ihan arkipäiväisenä "kaikki tietää" faktana.

Voisi siis sanoa, että terve epäluottamus, mutta ei siis paranoidi sellainen, pelimedioita kohtaan ei ole maailman pahin juttu. Eikä epäluottamus medioita kohtaan muutenkaan: vaikka netissä kaikki linkit viittaavat vain yhteen sivuun, oikeissa artikkeleissa voisi nähdä vaivaa.

Kiitos Total Bisquitin taitavan toiminnan, tubettajat onnistuvat haisemaan ruusuilta. Aurinkokuningas Ludwig XIV-tyyliin, mutta kuitenkin.

Räväkän aloituksen jälkeen suuret pelinettisaitit ovat olleet hyvin hissuksiin koko Gamergatesta. Ihme, koska portin narinalla monet muut saivat rutkasti liikennettä. Vai onko se ihme?

 

Kiusa se on pienikin kiusaaja

Nettisaittien ja yleensä netin riippumattoman journalismin akilleen kantapää ovat suuryhtiöiden mainokset, saittien ainoa tulonlähde. Vain muutamalla pelifirmalla on enää hyvä markkinointibudjetti, ja nekin julkaisevat vain kourallisen pelejä vuodessa. En tiedä, onko totta, että kunnon korruptio loppui siihen, että pelitalot lakkasivat tarvitsemasta pelisaitteja, ja kävikin päinvastoin.

Taistelu mainostaaloista tai siis klikeistä on veristä. Ilmeisesti puhutaan siitä, kuka voittaa kenet vaikka edes minuuteilla.

Kun Gawkerin Sam Biddle siis kiusauksen vastaisella viikolla ihan selkeästi läpällä twiittasi että "nörttejä pitäisi jatkuvasti häpäistä ja alistaa" ja "tuokaa takaisin kiusaaminen”, Gamersgate alkoi masinoimaan kampanjoita, jossa saitin mainostajia informoitiin tästä huumorista ja pyydettiin vetämään mainokset pois. Suht hyvällä menestyksellä vieläpä, koska mitä suurempi firma sen tärkeämpi on julkisuuskuva.

Olisin tosi yllättynyt, jos tämä henki tungetaan takaisin pulloon. Olettaen että Gamersgate jatkuu ja pysyy yhteisponnistuskykyisenä, eiköhän näin tehokas keino kelpaa jatkossakin. Pahimmassa tapauksessa sillloin kun joku lahjottu saitti kehuu Mass Effect nelosen lopetusta.

Suomessa vaikuttaa jo Sanomapartio, joka käy kommentoimassa jokaista Sanoma-korporaatiolle epäedullista uutista jokaisella nettisaitilla samoilla siitäs saitte! -perusargumengeilla.

Kuvitelkaa maailmaa, jossa kuluttajat tajuavat voimansa, ja jokainen nettisaitti joka kirjoittaa jotain "ikävää", tekee sen ilmoittajiinsa kohdistuvan painostuskampanjan uhalla.

 

Hungry Hungry Hippos

Kommunikoinnin tämänhetkisen tilan pohjalta ennustan, että Gamersgate jatkuu jouluun asti, jolloin juhlapyhät ja yleinen iloinen jouluhenki viilentävät tarpeeksi, jotta pää ja Twitter pysyvät kiinni.

Jos annoin sellaisen vähänkö väliä- kuvan, niin kyllä konflikti vaikuttaa minuunkin.

Se sulkee minulta pois monta pelikulttuurin liittyvää asiaa, joita ei voi käsitellä, paitsi jos haluaa uhmata leimautumista. Olen saanut siitä maistiaisia, ja siksi vaihtaisin koska tahansa tahallisen väärinymmärtämisen ja huumorittoman yksisilmäisen fanaattisuuden aiheuttaman henkisesti rasittavan väännön vaikka kunnon vanhanaikaisiin nettiuhkauksi..(miinan sytyttimestä kuuluu klik) Voi ei, melkein selvSPLÖÖÖÖRTT!