Operational Art of Warin strategiaoppaan kirjoitti kiinalainen Sun Tzu jo tuhansia vuosia sitten. Miltä vaikuttaa varsinainen peli, kun se viimein ilmestyi?
Operational Art of Warin ykkösosa käsitti ajanjakson toisesta maailmansodasta Koreaan asti ja nyt ilmestynyt kakkososa jatkaa Koreasta nykypäivään. Samalla taistelukentälle ilmestyvät ohjukset, lentokoneiden ilmatankkaus, lasertähtäimet ja ennen kaikkea helikopterit.
Periaatteessa Operational Art of War ei eroa perinteisistä lautapeleistä yhtään. Nappuloita siirrellään vuorotellen heksapohjaisella kartalla, jossa näkyy maastoa kaupungeista viidakkoon. Yksiköillä on tutusti liikkumis-, hyökkäys- ja puolustuspisteet. Vuoro on jaettu kymmeneen aikajaksoon, jotka kuluvat taisteluissa. Kun käy kahden aikajakson pituisen taistelun, vähenee kaikkien yksiköiden jäljellä olevat liikkumispisteet parikymmentä prosenttia.
Erinomaisesti toimiva systeemi mahdollistaa toiminnan rytmittämisen ja tuo tapahtumiin yllätysmahdollisuudet, sillä yksikin viimeiseen mieheen taisteleva vihollinen voi lopettaa vuoron ennen kuin pelaaja on ehtinyt tekemään kaikki siirrot.
Korjatut kaavat
Ensimmäisessä Art of Warissa arvioitiin taisteluiden lopputulos laskemalla kaikkien aseiden tehokkuudet yhteen. Tämä aiheutti muutamia kummallisuuksia kuten sen, että panssarivaunut kärsivät suhteettoman suuria tappioita ja pääasiassa puolustukseen tarkoitetut it- ja pst-tykit olivat maailmansodan tehokkaimpia hyökkäysaseita. Systeemi on selvästi parantunut, sillä nyt panssaroimattomien ja panssaroitujen joukkojen tappiot lasketaan erikseen. Puhtaat puolustuslaitteet kuten raskaat singot ampuvat hyökätessä harvemmin kuin puolustaessa. Lisähienoutena kaikkien tankkien ampumatarkkuus, käytetyt ammustyypit, panssarointi, huollon helppous, tiedustelun tarkkuus, sään ja ympäristön vaikutus huomioidaan lopputuloksissa.
Taisteluihin osallistuu myös tykistö, taistelukopterit ja lentokoneet tulitukea antamaan. Tulitukijoukot lisäävät puolet hyökkäysvoimastaan kaikkiin kantomatkansa sisällä käytäviin taisteluihin. Yksiköt voi vaihtoehtoisesti määrätä tukemaan koko voimallaan tärkeää taistelua, jolloin yksikkö ei enää osallistu muihin taisteluihin.
Tulituen lisäksi lentokoneiden ja helikoptereiden tehtävänä on vihollisen huollon ja joukkojensiirtojen häiritseminen ilmapommituksilla. Vihollinen yrittää luonnollisesti samaa, mutta hävittäjät voi määrätä keskittymään ilmataisteluihin jolloin ne torjuvat vihollisen pommikoneita ja saattavat omia.
Täydellisenä uutuutena ovat mukana helikopterit. Tiedustelukopterit lisäävät tietoa vihollisen liikkeistä ja vahvuuksista. Taistelukopterit toimivat rynnäkkökoneiden tapaan, tukemalla maataisteluita sekä häiritsemällä vihollisen huoltoa ja liikkumista. Eniten peliä muuttavat kuljetuskopterit, joilla maahanlaskujoukkoja lennätetään tarvittaessa vaikka syvälle linjojen taakse. Laskuvarjojoukkojenkaan ei enää tarvitse jäädä selustaan odottamaan vahvistuksia, sillä koptereilla miehet voi hakea pois motistakin. Taistelukentän koko kuva on muuttunut, kun vihollinen voi iskeä lähes minne tahansa ja vielä paeta ennen kuin korpisoturit ovat edes kiristäneet suksisiteensä.
Erinomainen taistelusysteemi on vielä kaukana täydellisestä. Räikeimpänä virheenä tykistökeskitykset eivät vaikuta lainkaan panssareihin ja helikopterit eivät ole aidon tehokkaita tankintappajia. Suurimpana harmina itävehkeiden länsikalustolle kärsimät tappiot tuntuvat suhteettomankin raskailta ja Toawin valossa Yhdysvaltojen maailmanvalloitus on vain viitsimisestä kiinni.
Logistiset ongelmat
Sääntöjen yksityiskohtaisuus ei rajoitu pelkkään sotimiseen, sillä myös joukkojen huolto huomioidaan. Kulkuyhteyksien huoltokeskuksiin ja yhteyden oman yksikön päämajaan on oltava auki, jotta joukot saavat kaipaamaansa ase- ja ruokatäydennykset täysimääräisinä. Tavara kulkee paremmin junassa kuin kuoppaisella soratiellä, joten valtaamalla pari tärkeää rautatieristeystä voi viholliselle aiheuttaa lähes yhtä paljon vahinkoa kuin suoralla hyökkäyksellä.
Yksiköille suoraan määrättyjen kuorma-autojen ja miehistönkuljetusvaunujen lisäksi armeijalla on käytössään ilma-, meri- ja rautatiekalustoa. Niillä voi kierroksessa siirrellä vain rajallisen määrän tavaraa. Loogisesti joukot, ammukset, ruoka ja vaihtovaatteet kuljetetaan samoilla vehkeillä. Jos kuluttaa koko rautatiekaluston panssaridivisioonan siirtoon kartan laidalta toiselle, ei huollon käyttöön jää enää yhtäkään junavaunua ja joukkojen saamat täydennykset pienenevät.
Huollon merkitys on mallinnettu erinomaisesti. Selkeänä virheenä yksiköiden saamat täydennykset lasketaan vain ykköspelaajan vuorojen alussa. Se antaa lievän edun toisena siirtävälle, koska ykköspelaajan on pidettävä vihollinen motissa oman vuoronsa lisäksi myös vastustajan siirtovuorolla.
Skenaarioeditori on notkea viritys. Sillä voi rakentaa minkä tahansa taistelun tankin ja ydinohjuksen kaksintaistelusta aina koko sodan kuvaamiseen armeijakunnan kokoisilla yksiköillä. Parhaimmillaan Toaw kuitenkin on liikuttaessa kompanian ja divisioonatason taisteluissa. Pelaajalla on lähes vapaat kädet rakentaa karttoja, joukkoja ja erilaisia taisteluihin vaikuttavia satunnaistapahtumia. Turkin vallatessa Kyprosta sotatoimet keskeytyvät vähän väliä YK:n määräämien tulitaukojen ajaksi, eikä pelaaja voi silloin kuin siirtää joukkojaan parempiin asemiin.
Käyttöliittymät eivät ole koskaan olleet Talonsoftin vahvuus. Toawin systeemi toimii, mutta edellisestä osasta on otettu turhaan takapakkia. Tykistö ei enää automaattisesti tue taisteluita vaan jokainen yksikkö on erikseen määrättävä ampuma-asemiin pienenkin liikkumisen jälkeen ja taisteluhelikoptereiden tehtävät näkee vain läpikäymällä kaikki yksikkökasat. Hiiren rääkkääminen vähenisi, jos koptereista annettaisiin samanlainen yhteenveto kuin lentokoneistakin.
Monipuolinen ja kiinnostava
Valmiit skenaariot ovat lievä pettymys, sillä pienet nopeasti pelattavat taistelut ja ajankohtaiset kriisit puuttuvat lähes kokonaan. Netistä ei ole paljon apua, sillä maailmansodan todelliset taistelut kiinnostavat skenaariontekijöitä selvästi enemmän kuin kuvitteelliset nykypäivän kahakat.
Lupauksia herättävästi Talonsoftin tulevan skenaariolevyn nimi on Flashpoint Kosovo. Jos sen mukana saa taas alkuperäisen pelin, maksullinen kokoelma voi olla odottamisen arvoinen. Alkuperäisistä skenaarioista Koreoiden välinen yhteenotto on tälläkin kertaa paras ja uutisissa näkyviä tapahtumia edustaa vain Kashmiriin sijoittuva ylimassiivinen taistelu Intian ja Pakistanin välillä.
Toaw 2 on erinomainen peli ja varsinkin postipelinä se on universumin parhaimmistoa. Koko pelimekaniikka on laitettu uuteen uskoon ja taisteluiden lopputulokset vaikuttavat paljon entistä aidommilta. Valitettavasti itse pelaaminen tuntuu samalta kuin Steel Phanters II:n tahkoaminen. Toiminta vaikuttaa liian tutulta ja toisen maailmansodan eeppisissä tapahtumissa on enemmän iskua kuin nykyaikaisissa televisiosodissa. Taistelukentällä vallattavilla lentokentilläkään ei ole enää väliä, kun ilmatankkauksen ansiosta B-2:lla voi pommittaa serbejä vaikka Yhdysvalloista asti.
88
