Eläinten oikeuksien jälkeen olisi aika keskittyä örkkeihin. Orcs Must Die! on uhanalaisen uruk-hain viimeinen hätähuuto.
Jos Yksin kotona -elokuva ilmestyisi tänään, sen lisenssillä tehtäisiin tasoloikan asemasta tornipuolustuspeli.
Orcs Must Die! lähestyy kulunutta genreä piristävästä kulmasta. Toiminnan täyttämässä tornipuolustuspelissä hääritään sotamaagina surmanloukkujen seassa ja yritetään estää örkkejä tunkeutumasta ihmisten maailmaan.
Lopputulos on maagisen toimiva.
Viimeinen pari uunista ulos
Ihmiskuntaa uhkaavan örkki-invaasion esteenä on vain pieni soturimaagien kilta. Örkkiarmeija yrittää marssia sisään teleporteista, joiden ainoana suojana ovat maagien johtamat linnoitukset. Orcs Must Dien itseriittoinen sankari on maageista lahjattomin, mutta kaikkien epäonneksi myös ihmiskunnan viimeinen toivo. Muut soturimaagit kuolivat juuri örkki-invaasion aattona.
Tarkoituksena on rakentaa linnan käytäville konnankoukkuja kaikille. Kuolemanloukkuja piisaa. On murskaimia, puristimia, leikkureita, piikkimattoja, pikeä, nuolia, houkutusnukkeja, ruutitynnyreitä, automaattiballistoja ynnä muita maagisia tai mekaanisia ansoja.
Mitä monimutkaisemman surmanloukun keksii, sitä parempi. Ensin este pakottaa örkit käytävän laitaan, laavalattia sytyttää otukset tuleen, työntölaatta lyö örkit flipperinä vastapäiseen seinään, jossa murskain jauhaa luut. Lahtaamon loppupäässä on vielä katapultti, joka viskaa läpi päässeet örkit ansaryhmän alkuun tai viereiseen vallihautaan.
Ansoja on useita, mutta valtaosa on vain saman idean toisintoja. Esimerkiksi piikkimatto hidastaa ylikäveleviä örkkejä, samoin tulikivet ja pikihauta. Tosin pistesysteemi on suunniteltu niin, että kaikkia ansoja kannattaa käyttää. Mitä useampaan ansaan örkki joutuu ennen kuolemaansa, sitä suuremmat pistekertoimet ja rahavarat rakentamiseen saa.
Örkit kaatuvat suhteellisen helposti, mutta vikkelät goblinit kipittävät vauhdilla ansojen ohi, itsemurhapommittajat räjäyttävät käytäviä kaventavat esteet ja inhoimmat ohittavat lentämällä lattia-ansat kokonaan.
Valtaosa otuksista yrittää vain suoraviivaisesti kohti teleporttia, mutta hunterit jahtaavat itse maagia, mikä vaikeuttaa työtä entisestään. Pahimpia ovat väkivahvat vuorenpeikot, jotka iskuillaan tainnuttavat pelaajahahmon, kun samaan aikaan örkit kipittävät vasemmalta läpi ja oikealta ohi. Kun riittävän moni pääsee läpi teleportista, kenttä pitää aloittaa uudelleen alusta.
Orcs Must Diessa on sama ongelma kuin lapsuudessani. Alussa leluja on liian vähän ja haaste on olematon. Uusia ansoja saa kierros kierrokselta lisää, mutta liian pitkään ansoja ei edes tarvitsisi rakentaa, vaan örkkiaalloista selviäisi pelkillä taioilla ja aseilla. Nightmare-vaikeustaso aukeaa vasta läpipeluun jälkeen. Painajaisella pelatessa joutuu jo vähän yrittämään.
Vaikka vaikeustaso on suunniteltu putkiaivoisille hirviöille, varsinaisten pelikenttien rytmi toimii. Örkit hyökkäävät aalto aallon jälkeen suuremmalla massalla ja laumojen välissä on vain hetki aikaa lisäillä ansoitusta tai ostaa maagille lisäominaisuuksia. Maagitaidot jaetaan kolmeen koulukuntaan, joista saa tehokkaammat ansat, paremmat taiat tai voimakkaammat aseet.
Aina parin aallon jälkeen örkkirynnistys pysähtyy, jolloin rakennelmansa ehtii jopa purkaa ja virittää uudelleen alusta. Kätevä minikartta paljastaa, missä kohdin örkit ovat kuolleet ansoihin ja missä maagia on eniten tarvittu.
Täällä vartioin minä
Kenttäsuunnittelua olisi saanut miettiä pari pitkää pidempään. Kentät ovat samannäköisiä ja -oloisia linnoja, joista mieleen jää vain pari perusformaatista eroavaa. Tuomion portaissa käytävät ovat niin leveitä, että oli pakko käyttää vartijoita ja houkutusnukkeja, jotka ohitin valtaosassa linnoituksissa. Tornimaisessa Kovassa nousussa lentävät hirviöt kohosivat hetkessä yläilmoihin, jolloin oli pakko teleportata huipulle ilmaoperaatiota torjumaan ja jättää ansat hoitamaan portaita kapuavat örkit.
Kentissä on nykyiselläänkin lisäpeluuarvoa, sillä selvitettyyn linnaan saa palata milloin vain rakentelemaan uudenlaisia surmanloukkuja. Läpipeluun jälkeen tavoitehakuiset saavat lisäviihdettä täysien arvosanojen ja maailmanlaajuisten ennätyspisteiden jahtaamisesta.
Musiikeista annan tuplabonuksen, sillä vauhdikkaat biisit sopivat erinomaisesti örkkien kiivastahtiseen marssiin ja yhtä ripeään silpoutumiseen. Vaikutteita on haettu Edvard Griegin Vuorenkuninkaan salissa -kappaleesta, mutta sovitus on tehty sähkökitaralle ja biitti nostettu modernin reippaaksi.
Orcs Must Die on parhaimmillaan lyhyinä pätkinä. Minulle se kävi oivasta terapiasta, kun olin kyllästynyt seuraamaan porukan lemmings-taktiikoita ensin ruuhkassa, sitten World of Tanksissa. Murskaantuvien örkkien katseleminen ei taatusti ole tervettä, mutta aika viihdyttävää. Varsinkin niiden ressukoiden, jotka luulevat päässeensä läpi. Ja sitten heitän ne tuulitaialla takaisin kurimukseen.
Örkit joutuvat pahaan rakoon, minä loveen.
Tehokkaimmat ansarivistöt murskaavat örkit automaattisesti eikä pelaajan tarvitse kuin seurata sivusta.
85
