Onko ihmiskunnasta tulossa einestä lähimpään galaktiseen perheravintolaan? Kaikki on kiinni aikaluuppiin juuttuneesta Wilburista.
Kaikki ovat kuulleet modernin pikaruokakulttuurin ympäristölle haitallisista vaikutuksista. Kukaan ei kuitenkaan olisi ikinä osannut arvata, kuinka haitallisia pikaruokaketjut maapallolle ovatkaan, ennen kuin intergalaktisen Orion Burger -ketjun raaka-ainekerääjät saapuivat maan kiertoradalle. Heidän näkökulmastaan maapallo on täynnä hampurilaispihvin aineksiksi sopivia olioita.
Ennen sadonkorjuuta kerääjät joutuvat kuitenkin testaamaan tulevien pihvien aivokapasiteetin, sillä älykkäitä eliömuotoja ei lain mukaan saa jauhaa hampurilaismateriaaliksi.
Niinpä he abduktoivat yhden umpimähkään valitun ihmisen, Wilburin, alukselleen. Hän epäonnistuu surkeasti heti ensimmäisessä tehtävässä. Normaalin abduktioprotokollan mukaan kerääjät pyyhkivät tulevan jauhelihan muistin ja lähettävät hänet takaisin Maahan, tarkalleen samaan aikaan ja paikkaan, missä hän kaapatessa oli.
Muttta jotain menee pieleen. Paitsi, että Wilbur muistaa kaiken, hän ilmestyy kotikyläänsä tuntia ennen abduktiota. Asia ei välttämättä ole vielä pihvi.
Aika aikaansa kutakin
Aikaparadoksit ovat lähes kaikessa muussa kuin Star Trekissä (jossa aihe on kulutettu puhki) erittäin mielenkiintoisia juoniperustoja. Päivä murmelina -tyylinen idea samaan päivään (tai tarkemmin sanottuna tuntiin) juuttuneesta sankarista ei ole uusi, mutta Orion Burger osaa ottaa idean parhaat puolet hyötykäyttöön.
Koska sankari ilmestyy aina testissä epäonnistuttuaan samaan aikaan ja paikkaan, voi hän käyttää tietoa tulevaisuudestaan hyödyksi. Esimerkiksi sama auto kaahaa kylän läpi joka kerta täsmälleen samaan aikaan tai rokkibändi ilmestyy paikallisen kahvilan parkkipaikalle aina samalla hetkellä. Halutessaan sankari voi valmistautua eri tapahtumiin ja puuttua asioiden kulkuun, sillä hän osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Koska sankari tietää joutuvansa abduktoiduksi ja testattavaksi tunnin kuluttua, hänellä on aikaa valmistautua muukalaisten testeihin. Epäreiluja kun ovat, eivät muukalaiset aina anna Wilburille kaikkia testeistä selviytymiseen tarvittavia tavaroita. Niinpä sankari joutuu huhkimaan läpi pienen kotikylänsä etsien apua seuraavaan testiin. Mokaaminen ei kuitenkaan ole kovin paha juttu, sillä Wilbur voi kokeilla testejä, kunnes onnistuu.
Ajattelu sallittua
Wilburin seikkailu ajassa ja paikassa sujuu näppärällä Sierran ja LucasArtsin käyttiksiä yhdistelevällä hiirisysteemillä. Hiiren oikealla napilla valittavia toimintoja on yhteensä vain kolme erilaista, mutta ne riittävät mainiosti hyvin toimivan pelin luomiseen. Onnistunut ratkaisu on myös se, että peli ei näytä pelkkiä hotspotteja, vaan yksinkertaisesti nimeää kaikki ruudulla olevan kohteet hiiren niihin osuessa. Näin peli ei helpotu turhaan, ja varaa miettimiseen jää.
Jotkut tahot ovat valittaneet pelin aikarajoitteisten ongelmien pilaavan koko pelin. Näin ei todellakaan ole asian laita, vaikka abduktointi tapahtuukin aina tietyin väliajoin. Aikaa riittää kuitenkin yllin kyllin, eikä ainakaan minulla loppunut aika kesken kertaakaan. Sitäpaitsi päivän voi aina aloittaa uudelleen ja tehdä tarvittavat asiat nopeammin.
Jos Wilbur mokaa myöhemmän testin, ei hänen tarvitse enää kerätä aikaisempiin testeihin tarvittuja asioita uudelleen, sillä hän kipaisee hoitamassa asiat kuntoon automaattisesti. Halutessaan voi myös hypätä jäljellä olevan ajan yli suoraan abduktointiin.
Itse ongelmat vaihtelevat helpoista suorastaan nerokkaisiin. Etenkin pelin keskivaiheen pulmat ovat erittäin onnistuneita, ja täytyypä eräässä testissä opetella ymmärtämään pari sanaa vierasta kieltäkin. Pulmat ovatkin pelin paras puoli, ja niiden selvittämiseen tarvitaan tarkkaavaisuutta ja oivallusta, eikä vain kaikkien esineiden testaamista kaikkeen eteen osuvaan. Pulmat eivät kuitenkaan ole liian vaikeita, vaan niiden parissa tuntee aitoa oivaltamisen iloa. Niinpä pelin loppu tuleekin vastaan liian pian, paria paikoilleen jämähtämistä lukuun ottamatta Orion Burgerin pelaa läpi muutamassa päivässä.
Repullinen hyvää tuulta
Orion Burger on erittäin hauska. Peli vilisee alkuhetkistä lähtien hyviä herjoja, mutta hauskimmat hetket koituvat erilaisille ihmisille naureskelusta. Sankari itse on erinomainen karikatyyri aivan liian yleisestä puhdasotsaisesta seikkailupelisankarista, joka pukeutuu tyylikkäästi ja huolehtii sekä tukan asennosta että kellon näkymisestä.
Ulkoisesti Orion Burger tuo mieleen LucasArtsin Day of the Tentaclen. Grafiikka on samalla tavalla veikeän surrealistisesti piirrettyä, ja ympäröivä maailma vaikuttaa jotenkin vinksahtaneelta. Hahmot ovat eläviä yksilöitä, eikä animaatiossa ole säästelty. Visuaalisia vitsejä on joka puolella, ja viimeistään toiseksi viimeisen testin riiviöt saavat hyvälle tuulelle.
Peli tarjoaa herkkua myös korville, sillä maailma on täynnä erilaisia ääniä linnunlaulusta kaupunkimaiseen taustahälyyn. Hahmojen äänet eivät voisi olla parempia, ja parastaan pistävät ääninäyttelijät viimeistelevät hahmojen persoonallisuudet tyylikkäästi. Esimerkiksi Wilbur saa aivan uuden ulottuvuuden loistavalla äänellään. Musiikkia ei ainakaan minun koneessani raikunut ilmoille laisinkaan, aivan loppua lukuunottamatta.
Orion Burgerin parissa viihtyy, sillä pelissä on yksiselitteisen mukava ja letkeä tunnelma. Vaikka ihmiskunnan tulevaisuus on taas kerran vaakalaudalla, on peli kaikkea muuta kuin synkkä. Taattu hyvän tuulen tuoja.
92
