Outlawsin piti olla sekoitus Dark Forcesin kaltaista 3D-räiskintää ja Full Throttlen seikkailua Villissä Lännessä. LucasArts jätti seikkailut sikseen ja päätti tehdä vanhan kunnon räiskintäpelin. Villin Lännen teema sopii tällaiseen peliin mainiosti, varsinkin kun LucasArts osaa tehdä peleistään elokuvamaisia.
Outlawssa hyödynnetään kaikki spagettiwesternien herkullisimmat kliseet. Jo intro on kuin suoraan 60-luvun halpislänkkäristä. Musiikki tuo mieleen sellaiset klassikot kuin Vain kourallinen dollareita ja Huuliharppukostaja. Rautalanka laulaa ja vihellykset ujeltavat kuin Morriconella ikään, ja karrikoidut, mutta elokuvamaiset animaatiot osaltaan vielä lisäävät tunnelmaa.
Päähenkilön saappaisiin ei ole vaikea kuvitella Clint Eastwoodia, varsinkin kun juoni on repäisty kuin suoraan Armottomasta. Eläkkeelle jäänyt sheriffi James Anderson on vanhoilla päivillään vaihtanut kuudestilaukeavan kuokkaan ja elättää perhettään syrjäisellä maatilallaan. Auvoinen idylli särkyy, kun rautatieyhtiö palkkaa konnalauman raivaamaan maajussit pois tulevan rautatien alta. Andersonin tullessa ostoksilta hän löytää kotinsa poltettuna, vaimon tapettuna ja tyttären kaapattuna. On aika kaivaa revolveri esiin.
Hyvät
Yhdeksän tason mittaisen juonellisen seikkailun lisäksi pääsee kokeilemaan taitojaan sheriffinä. Idea on vangita etsintäkuulutusten roistoja, elävänä tai kuolleena.
Varsinaisen kostoretken aikana käydään läpi useimmat länkkäreiden kliseet. On rähjäistä kaupunkia, meksikolaista kylää, aavikkolinnake, kultakaivos ja pari kanjonia. Ympärillä viuhuvat luodit pöllähdyksineen, hajoavine ikkunoineen ja varsinkin saluunoissa sirpaleiksi särkyvine pulloineen ja kilahtavine sylkykuppeineen nostavat Outlawsin stetsonin verran tusinaräiskinnän yläpuolelle. Tusinadoomahtavalla tulitusnappi pohjassa rynnäköimisellä taistelu tyssää heti alussa: kostajamme ei kestä kuin yhden tai kaksi osumaa. Niinpä peli onkin enemmän väistelyä ja harkittua etenemistä, jatkuvasti pälyillen mistä seuraava laukaus tuleekaan.
Uutuutena aseet pitää ladata. Esimerkiksi revolveriin mahtuu vain kuusi luotia, ja ne pitää ladata yksi kerrallaan. Aseilla on myös erilainen kantama. Yksi- tai kaksipiippuisilla haulikoilla ammutaan yhdellä latauksella vain kerran. Pitkille etäisyyksille sopivaan ja tarkkaan Winchesteriin mahtuu useampi ammus ja sen voi varustaa myöhemmin kiikaritähtäimellä. Vihulaisten napsiminen piilosta kiikarikiväärillä aiheuttaa suunnatonta nautintoa varsinkin moninpelissä. Revolveri on tarkka vain lyhyillä etäisyyksillä ja haulikot ovat melkein lyömäaseita.
Muita aseita ovat nyrkit, dynamiitti ja heittoveitset. Ainoa sarjatuliase on Gatling-kuularuisku, joka on kuitenkin niin raskas, ettei sillä ampuessa voi liikkua. Vähän suppeaksi asevalikoima silti jää, varsinkin kun kolme erilaista haulikkoa tuntuu turhalta. Missä on esimerkiksi jokaisen korttihuijarin perusase Derringer?
LucasArts otti oppia Dark Forcesista puuttuneen moninpelin aiheuttamasta kritiikistä. Outlawsissa moninpeli on tehty hyvin. Normaalin lipunryöstön lisäksi löytyy hilpeä "kill the fool with the chicken", jossa ideana on löytää pelikentällä toikkaroiva kana. Pelaajat saavat ampua vain sitä pelaajaa, joka kantaa mukanaan kanaa, mutta tämä saa ampua kaikkia muita.
Useimpia tällaisia moninpelejä riivaava tolkuton juoksentelu on estetty sillä, että juokseminen ja hyppiminen väsyttävät ja hengästyneen pelaajan huohotuksen kuulee kauas. Hyvää on sekin, ettei pelissä ole singon kaltaista pitkän matkan ilonpilaajaa.
Pahat
Alun hyvä tunnelma lässähtää pelin edetessä. Erilaisia vihollisia on aivan liian vähän ja monotonisuus iskee liian nopeasti. Myöhemmillä tasoilla vaikeusastetta nostetaan lisäämällä vihollisten määrää yltiöpäisesti, jolloin alun jännä piilottelu ei enää onnistu ja homma äityy täysin yhdentekeväksi räiskinnäksi. Tasojen suunnittelu on heikennyt loppua kohti, eivätkä pimeät kaivoskäytävät ja loputtomat kanjonit enää jaksa innostaa.
Vihollisten tekoäly on tavallista parempaa. Ne sentään osaavat mennä suojaan ja ampua piilosta, mutta mikään tekoälyn riemuvoitto Outlaws ei ole.
Rumat
Quakemaista 3D-grafiikkaa halajavat tulevat pettymään. Outlaws on rakennettu pari vuotta vanhan Dark Forcesin enginellä ja se näkyy. Rakennukset ja maisemat ovat kyllä parempia kuin Dukeissa ja klooneissa, mutta viholliset ovat kiusallisen litteitä, huonosti animoituja pahviukkoja. Ja samannäköisyys vielä lisää pökkelömäisyyttä.
Outlawsia ei oikeastaan voi suositella kuin pahimmille westernien ystäville. Villin Lännen pelejä ei viime aikoina ole pahemmin ilmestynyt ja Outlawsissa ainakin herkutellaan kliseillä koko rahan edestä. Hyvät idea kantavat hetken, mutta ennen pitkää alkaa tuntua siltä kuin tekijöiden ideat olisivat loppuneet kesken ja peli olisi vain tyrkätty pois käsistä. Toivottavasti Outlawsin mainiot ideat pultataan moderniin 3D-engineen, mielenkiintoisilla tasoilla terästettyinä.
78
