Pantterit baanalle, Schmeisserit kainaloon ja Stukat syöksyyn! Aika tarjota jälleen kerran koko Euroopalle lyijyistä Ribbentroppia!
General-sarja oli yksi 90-luvun strategiapelien kruununjalokivistä. Juuri oikealla tavalla abstraktoitu pelimekaniikka ei laskenut jokaista panssarivaunua ja lentokonetta, ja pysyi sellaisenkin hanskassa, jonka iltalukemistoon ei kuulunut sataa sivua sotahistoriaa. Ja päinvastoin kuin suurin osa kovan tason strategiapeleistä edelleenkin tuntuu tekevän, Generalien käyttöliittymä ei ollut pelaajavihamielinen, vaan yksinkertainen, mutta sujuva, konsoloitu!
Ehkä terävin Panzer Generalin koukuista oli kampanjamoodi, jossa pelaajan sotajoukko eteni taistelusta toiseen kasvaen ja keräten kokemusta, ja sotaonnen niin salliessa muuttaen historian kulkua.
Slitherinen sotasankarit ovat nyt sitä mieltä, että on kenraalin paluun aika. Panzer Corps Wehrmacht kopioi General-pelien pelimekaniikan ja tuo sen 2010-luvulle.
Eurooppa tulessa
Panzer Corpsin liha on kampanjamoodissa. Sodan voi aloittaa Puolan sotaretkestä, Barbarossasta, länsirintaman uudesta avautumisesta Italiassa 1943 ja itärintaman operaatio Zitadellesta 1943. Kampanja haarautuu pelaajan voittojen ja tappioiden mukaan: esimerkiksi vain niukka voitto Ranskassa ei riitä Seelöween, Britannian maihinnousun yritykseen. Hieman harmillisesti Panzer Corps sivuuttaa taisteluissaan Pohjois-Afrikan. El Alamein jää kokematta pakosta, ei siksi että olisi aavikon kovin kettu.
Yksiköt ovat heti loogisia vahvuuksiltaan ja heikkouksiltaan. Jalkaväki omistaa kaupungeissa ja vaikeassa maastossa, panssarit hallitseva aroja ja liikkuvat vauhdilla murtokohtien läpi. Tykistön rooli on kriittinen: ne tarjoavat läheisille yksiköille suojaa hyökkäyksiltä, sekä heikentävät asemiinsa kaivautuneita yksikköjä ennen muiden hyökkäystä. Jalkaväen ja tykistön ongelma on huono liikkuvuus: jalkaisin ei ehdi mihinkään, kuormurin kyydissä taas on altis hyökkäyksille.
Kenraalin valuuttaa on tavoitekaupunkien valtaamisesta saatava arvovalta, jolla ostetaan uusia yksikköjä ja paikataan vanhojen tappioita. Lisäongelma on täydennysten taso. Veteraanit maksavat maltaita, mutta alokkaat laskevat yksikön kultaakin kalliimpaa kokemusta, joka sallii vaikka yksikön vahvistamisen yli sen määrävahvuuden todelliseksi superyksiköksi. Tekniikan kehittyessä pitäisi vielä tienata arvovaltaa siihen, että PzIII:t saa vaihtumaan Panttereihin. Arvovaltaa ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi.
Ja joskus vuoroja joutuu käyttämään yksinkertaisesti siihen, että taiston sijaan Stugin tankkiin ahdetaan lisää löpöä ja kanuunaan kuulia.
Älykästä sotaa
Parhaimmillaan Panzer Corpsin sotimisessa on puzzlemainen fiilis. Kuinka ylittää tuo joki parhaalla mahdollisella tavalla, mahdollisimman vähillä tappioilla? Kuinka riskillä pitää hyökätä, jos tästä taistelusta aikoo selvän voiton ottaa? Mekaanikkojen näennäinen yksinkertaisuus ei tarkoita syvyyden puutetta. Kun eri yksikkötyyppien erojen ja maaston vaikutuksen tyyliset asiat on helposti hahmotettavissa, parhaan strategian etsiminen on nautinnollista pohdiskelua.
Panzer Corpsin tekoäly ansaitsee erityismaininnan. Se tekee hyvin vähän, jos lainkaan, ilmeisen tyhmiä liikkeitä ja käyttää hanakasti hyväkseen pelaajan heikot kohdat. Eristetty tai etulinjassa tappioita kärsinyt yksikkö, jota ei tajua vetää ajoissa paikkaamaan haavojaan, joutuu äkkiä keskitetyn tulen kohteeksi. Kokeneiden yksikköjen lopullinen menetys, se kirpaisee! Murskavoitot eivät Panzer Corpsissa helpolla irtoa, joten luvassa ei ole paraatimarssia Los Angelesiin. Ilman alkusodan salamamenestystä edessä on puolustussota molemmilla rintamilla.
Generalin pelimekaniikat ovat siis edelleen rautaa, mutta taas ne alkavat venyä ja paukkua kun sota viedään merelle. Norjan valtaus ja Seelöwen kaltaiset maihinnoususkenaariot eivät tunnu veden päällä yhtä sujuvilta kuin kuivan maan kamppailut. Ei ihme, että Pacific General oli alkuperäisistä kenraalipeleistä heikoin.
Tutuissa taistoissa
Koska vanha Panzer General on vanhentunut arvokkaasti, ja kiitos PG Foreverin se on helposti pelattavissa, Panzer Corpsin suurin ongelma onkin se, ettei se tee mitään aidosti uutta. Toki Corpsin skenaariot ovat sen omia, mutta pelimekaniikka on melkein sama ja komentamisen tunne turhan tuttu. Kauniimpi ulkoasu, hieman sujuvampi uusi käyttöliittymä ja skenaarioiden kaksinpeli jäävät lopulta ainoiksi uudistuksiksi. Slitherine, hylkää toinen maailmansota, ota hyvä pelimoottorisi ja suuntaa jonkin vähemmän nähdyn konfliktin suuntaan. Tai miten olisi Fantasy Corps, olihan Fantasy General hienoin alkuperäisen General-sarjan peli.
Mutta turha nillitys on juuri sitä. Panzer Corps on sujuva, viihdyttävä pala klassista PC-peligenreä, jota ei liikaa ole edes näinä indiepelien runsaudenaikoina. Jos koskaan, niin nyt sarjaan pitäisi saada kunnon skenaario-, jopa kampanjaeditori. Innokas fanikunta voisi tehdä sillä ihmeitä.
* * * * *
PG Forever - Vanhan kansan vaihtoehto
http://rudankort.spb.ru/pgforever/
Panzer Corpsin rinnalla on myös puhdas, ilmainen fani-remake vanhoista Panzer ja Allied Generaleista. Kaupan päälle saa vielä kokeelliset ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvat fanikampanjat.
Mukana on kaikki oleellinen Generalien sisältö, miinus ne videoanimaatiot taisteluista, joita kukaan ei kuitenkaan parin ensimmäisen taiston jälkeen pitänyt päällä. Uudistuksia on tehty käyttöliittymään, joka ottaa nyt kaiken irti nykyajan resoluutioista ja näyttää muutenkin asiat selvemmin, sekä tekoälyyn, jonka parannettu versio tekee yhtä järkeviä kuin Panzer Corpsin vastineensa.
Ja tietenkin PG Forever toimii nykykoneilla heittämällä. Hyvä niin, molemmat Generalit ovat edelleen kelpo pelejä, jotka ovat vanhentuneet juuri niin vähän kuin voi kuvitellakin.
PG Forever on remakeksi erinomainen ja sen käyttöliittymäparannukset ovat juuri ne mitä vanha General kaipasi. Sen tekijä löysi työtä Panzer Corpsin tekijöiden riveistä, ja niinpä muutama PG Foreverin ominaisuus, kuten taistelun todennäköisyyksiin vaikuttavat asiat selvästi perkaava ennusteruutu, on napattu Panzer Corpsiin sellaisenaan.
85
