Koukkaus vasemmalta
Liittoutuneiden pommari-armadat vyöryvät joukkojeni yli ja onnetar potkii rautakärkisillä kasseille. Vaikka miten on tiikeriä tankissa, seuraan armeijani tuhoa avuttomana, kourassani pelkästään natsikortit mustapekkahailla.
Alkuperäinen Panzer General aloitti menestyneiden puzzlestrategiapelien sarjan, jossa kierrettiin rintamat Stalingradista Narniaan. Panzer General Online palaa juurille, mutta selaimeen tungettuna korttipelinä, mikromaksumiljardien kiilto silmäkulmassa. Betan perusteella idea on veikeä, mutta en pyhäinhäväistyssyytöksiä vielä vedä takaisin.
Mennään hiljaa markkinoille
Esikuvaan verrattuna mittakaavaa on pienennetty rankasti. Pelilaudan koko on kolme kertaa kahdeksan ruutua ja enimmillään molemmissa armeijoissa voi olla yhdeksän yksikköä. Joukkoja ei edes komenneta suoraan, vaan zombilauma vyöryy vääjäämättä kohti kartan keskellä olevaa etulinjaa. Kenraali ohjaillee toimintaa komentokorttien avulla. Kolmen ruudun levyinen kartta ei kummoisia manöövereitä mahdollistaisikaan. Ideana pelissä on lähinnä tukkia kaikki hyökkäyslinjat ja yrittää saada omat joukot vihollisen puolustuksesta läpi. Toiminnot kuluttavat komentopisteitä, joiden ehtyessä tai kaikkien joukkojen tuhoutuessa tulee tappio.
Mukana ovat kaikki aselajit merivoimia lukuun ottamatta. Ilmavoimat tosin tulevat vain kartan ulkopuolelta korttipakan kautta. Yksiköt on roolitettu tarkasti sen mukaan, osaavatko ne hyökätä vai puolustaa, ja purevatko ne pehmeisiin vai koviin maaleihin. Normaali tankki esimerkiksi ei osaa tehdä mitään hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan ja PST-tykki tekee lämää vain puolustautuessaan panssarivaunun hyökkäystä vastaan. Ilmatorjunta on ainakin betassa oudon hampaatonta, sillä räiskii vain ja ainoastaan syöksypommittajia.
Metsästäjä-keräilijöitä koukutetaan muutamalla eri tempulla. Pelaamalla saa paitsi kokemuspisteitä kenraalin kykyjen kehittämiseksi myös rahaa. Sillä ostetaan joko suoraan yksiköitä toisilta pelaajilta julkisen torin kautta tai paketteina, joiden sisältö arvotaan. Tiikerien kuningas on luonnollisesti harvinaisempi saalis kuin kivääriryhmä. Yksiköiden mukana tulee komentokortteja, joita yhdistelemällä voi sopivalla tuurilla saada joko hyytävän turhan tiedustelukeikan tai kauhua herättävän mattopommituksen. Korttien yhdistelemisen ansiosta halvoillakin yksiköillä on paikkansa, sillä niiden avulla on edullista järjestää riittävästi arpajaisia hyvän tuloksen takaamiseksi.
Periaatteessa PGO keskittyy moninpeliin, mutta yksinpelisisältöäkin riittää kymmenien tuntien edestä, kunhan toistonsieto on tarpeeksi korkealla tasolla. Erilaisista tehtävistä ja haasteista koostuvat yksinpelikampanjat ovatkin käytännössä tehokkain tapa tahkota resursseja. Mielenkiintoista on myös PGO:n tapa rajoittaa yksinpelaamista huoltopisteillä, joiden hitaahko kertyminen pakottaa pitämään taukoja tai hankkimaan kavereita. Verkostoituminen kannattaa, sillä kaveria voi auttaa haastetehtävissä, mistä vastineeksi ropsahtaa mukava kasa peliä nopeuttavia huoltoresursseja.
Mysteeri laatikossa
PGO on edelleen beta, ja sen kyllä huomaa bugien ja tuskaisen hitaiden animaatioiden kaltaisista harmistuksista. Tasapainotuskin on vielä kesken, mutta mielenkiintoisin osuus, pelimekaniikka, on jo todennäköisesti aika lopullisessa muodossaan.
Yksiköitä ja komentokortteja on suhteellisen vähän, mutta satunnaislaatikoiden ja korttien yhdistelyn ansiosta keräilykoukku uppoaa syvälle kiduksiin. Vaikka erilaisia maastoja onkin jonkin verran, ei muutaman heksan kartasta saa aikaan äärettömästi permutaatioita. Joukkojen ja korttipakkojen erilaiset kombinaatiot sen sijaan vaikuttavat luovan yltäkylläisesti vaihtelua, joten syytä huoleen ei välttämättä ole.
Todellinen haaste pelisuunnittelussa tulee olemaan determinismin ja tuurin sekoittaminen sopivassa suhteessa. Suurin osa joukkojen yhteenottojen tuloksista kun on täysin ennalta määrättyjä, noppaa heitetään lähinnä tykistön ja ilmavoimien heittäessä epäreilua tulta ja tietenkin komentokorttipakkaa sekoitettaessa. Tyypilliset vahinkolukemat ja hiparimäärät ovat sen verran pieniä, että satunnaisuuden vaikutus on merkittävä. Tappelu ratkeaa turhan helposti siihen, kumman ilmavaivat heittävät kovemmat lämänopat sopivassa paikassa. PGO:ssa kyse ei oikeastaan ole Blood Bowl -tyylisestä riskinhallinnasta, sillä noppaa heitetään loppujen lopuksi aika harvoin, ja silloinkin kyse on vain siitä, montako hiparia viholliselta lähtee.
Kokonaisuutena Panzer General Online on jo nyt koukuttavassa kunnossa. Toistaiseksi oikeaa rahaa ei voi käyttää eikä sitä mihinkään tarvitsekaan. Se tietysti saattaa olla vain betan ominaisuus, onhan peliin maksukoukkukin saatava vaikka väkisin. Sisältöä on jopa yllättävän runsaasti ja on oletettavaa, että matsinjärjestyssäännötkin saadaan kuntoon ennen julkaisua. Niinpä kynnyskysymykseksi jää pelimekaniikan hiominen.
Toivottavasti se onnistuu, sillä PGO:ssa on paitsi lupausta myös kasvuvaraa tulevaisuutta ajatellen.
Antti Ilomäki
PGOnlinennakko_1:
Muodostelma kannattaa miettiä tarkasti, sillä toisen rivin yksiköt pystyvät tukemaan eturivin taistelijoita yhteenotoissa – ja tykistö myös takalinjoilta – mutta eturintaman väki ottaa vastaan kaiken vahingon.
PGOnlinennakko_2:
Tyypillinen tilanne matsin lopussa.
PGOnlinennakko_3:
Yksinpelitehtävät voi pelata läpi viisi kertaa, minkä jälkeen niistä ei enää saa rahaa tai kokemusta.
PGOnlinennakko_4:
Sotajoukko valmiina tositoimiin. Jokaisella yksiköllä on mukana enemmän tai vähemmän satunnaisia komentokortteja. Reservijoukkoja hyödyntämällä on mahdollista koota sopiva kokoonpano eri tehtäviin.
PGOnlinennakko_5:
Markkinoilla voi muuttaa ylimääräiset yksiköt rahaksi, tehdä täsmähankintoja tai vain leveillä omalla noppatuurilla.
openxcom.org
Selainpeli / Flash
Flash
Blue Byte / Ubisoft
Versio: Suljettu beta
Moninpeli: PvP / co-op
Vaatimus: Adobe Flash -tuki selaimessa
Ikäsuositus: ?
