Ajassa
Moniydin ja moniosaaminen korvaavat ydinasian
Pelikonsolit: Seuraava sukupolvi
Ihminen loi konsolit. Ne kehittyivät. Ne kopioivat. On monta alustaa. Ja niillä on Suunnitelma.
Nykykonsoleiden vauhti hiipuu ja myynti yskii, sukupolvenvaihdos on taas käsillä. Ennusmerkkien mukaan se ei tule menemään tuttuun malliin, jossa uusi sukupolvi tarjoaa lisää sitä samaa, mutta merkittävästi paremmalla tekniikalla. Tekniikka kun on sillä tasolla, että porkkana ei ole enää iso.
Seuraava konsolisukupolvi joutuu sopeutumaan ihan uudenlaiseen maailmaan. Maailmantalous natisee, perinteinen konsolipelibisnes on hälyttävässä laskussa. Sitä nakertaa vääristynyt yläpainoinen pelimyynti, käytetyt pelit, uudessa nousussa oleva pc ja sen luomat uudet pelibisnesmallit (digitaalinen jakelu, free-to-play, pilvipelaaminen, sosiaaliset mediat), nopeasti kehittyvät täppärit ja älypuhelimet, vieläpä mahdolliset uudet konsolit Applelta ja Valvelta. Sekä tietysti nykyisen sukupolven edelleen iskussa olevat konsolit.
Uuden konsolin pitäisi kestää aikaa jotakuinkin yhtä kauan kuin nykykonsolit eli noin vuoteen 2020. Tehoa ja näyttävää grafiikkaa tarvitaan, mutta hintaa ei saa tulla liikaa. Siinä on melkoinen haaste tasapainotteluun, joka ei onnistunut tässäkään sukupolvessa. Pullonkaulaksi muodostui pihtaaminen keskusmuistissa.
Huhumylly pyörii, mekin siinä hyörii
Prosessi on käynnissä. Pelinkehittäjille on pidetty kokouksia, speksejä on kerrottu, jaettu jopa kehityssettejä. NDA-padon raoista tihkuu jo väistämättä ”tietoa”. Jouluksi 2012 ilmestyvä Nintendon Wii U saa(nee) lihaa luiden päälle jo E3-messuilla. Sonyn ja Microsoftin uudet konsolit ilmestyvät vuotta myöhemmin, jouluksi 2013, ja Sony aikoo olla tämän kierroksen ensimmäinen.
Kävimme läpi valtavan määrän materiaalia ja tiristimme niistä ”luotettavien lähteiden” kiinnostavat ”faktat” esiin. Luettavuuden nimissä otamme huhut tosissamme, sillä ei savua ilman tulta.
Koko artikkeli on siis puhdasta spekulaatiota,
joka voi toteutua, tai sitten syntyy ihan jotain muuta.
Perinteisesti nykyisyyteen: Wii U
Nintendon HD-seuraaja Wiille, Project Cafe, esiteltiin nimellä Wii U 7. kesäkuuta 2011. Seuraavana päivänä Nintendon osakekurssi putosi melkein 10 pistettä, alemmaksi kuin koskaan sitten vuoden 2006. Ilkeästi sanottuna Nintendo ei julkaise seuraavan, vaan nykyisen sukupolven konsolin.
Wii U on yhteensopiva Wiin pelien ja ohjaimien kanssa. Se on teholtaan samaa luokkaa (tai uusimpien huhujen mukaan ei ihan) kuin konkarit PlayStation 3 ja Xbox 360. Myös Nintendon nettistrategia siirtyy nykyaikaan. Nintendo Networkissa pelitileistä tehdään käyttäjä-, ei konekohtaisia, numerokoodit haudataan, pelien digitaalista jakelua tutkitaan ja dlc-kauppakin vihdoin onnistuu.
Wii U:n prosessori on moniytiminen, IBM:n valmistama POWER7-tyyppinen suoritin. HD-grafiikan puskee ruudulle AMD Radeonin grafiikkaprosessori, joka vastaa noin Radeonin R770- tai HD4800-sarjaa. Shaderit ovat mallia 4.1, nyky-Boksissa ja -Pleikassa ne ovat vanhempaa 3.0-mallia.
Wii U:n teho on arvoitus. Tiedetään, että se sijoittuu samaan pallopuistoon nykypolven kanssa, mutta kumpaan päätyyn? Aluksi innostuneet devaajat kertoivat, että Wii U olisi selkeästi tehokkaampi, nyt erilliset lähteet väittävät, että HD-grafiikastaan huolimatta Wii U ei ole edes yhtä tehokas kuin PS3 tai Xbox 360.
Wii U:n valttikortti on täppäriohjain. Kosketusnäytöllä varustetun peliohjaimen ruudun resoluutio on 854 x 480. Ohjain voi näyttää suoraan peligrafiikkaa tai toimia vaikka erikoisohjaimena. Wii U tukee mahdollisesti vain yhtä täppäriohjainta, ja perhepeleissä loput huitovat Wiimote-tyyppisillä palikoilla. Upad aiheuttaa pari ongelmaa. Se ei ole halpa, joten Nintendon täytyy säästää muussa tekniikassa. Toiseksi sen hyödyntäminen saattaa olla pelintekijöille ongelma. Innovaatioita odotetaan, mutta tulos voi olla kinectiä.
Toisaalta Nintendo on Nintendo, joten viimeistään Mario, Zelda ja muut iankaikkiset kestosuosikit jälleen kerran hoitavat homman kotiin. Lisäksi tällä kierroksella peleistä tuskin tulee pulaa, kun Assassin’s Creedit ja muut nykypolven suosikit vauhdilla käännetään Wii U:lle.
Nintendo valitsee kikkaohjaimeen perustuvan halvan kansankonsolin tien, jolla se voitti viime kierroksenkin. Hinnaksi arvioidaan osien ja historian perusteella 299 dollaria, sama puntina ja euroina.
Voi elämän kehät: PlayStation Orbis
Sony ei virallisesti edes julkistanut tekevänsä PlayStation 3:lle seuraajaa. Nimikin on ongelma: PlayStation 4 menee länsimaissa, mutta Japanissa nelkku on huonon onnen luku. Äännettynä se kuulostaa samalta kuin kuolema.
Koodinimi on todennäköisesti Orbis. Paitsi että Orbis Vitae tarkoittaa elämän ympyrää, PlayStation Vitan paljastaneelle nettiosoitteelle vita.scedev.net löytyy kaveri, orbis.scedev.net, joka myös osoittaa Sonyn sivuille. Orbis onkin jo vakiintunut nelos-Pleikan käyttönimeksi.
Yllätyksenä Sony dumppaa oman kalliin, itsekehitetyn teknologiansa. Cell-prosessorit ovat nyt historiaa, Orbis sisältää AMD:n moniydinprosessorin ja ruutunäkymistä vastaa AMD HD 7000 -sarjan grafiikkaprosessori (GPU). Vuonna 2011 julkistettu 7000-sarjan GPU pystyy veivaamaan grafiikkaa huimalla resoluutiolla 4096x2160, jota FullHD-televisio ei pysty edes näyttämään, tulevat 4K-telkkarit kylläkin. Lisäksi teho riittää FullHD-tasoiseen 1080p 3D-grafiikkaan, kun PS3:lla raja meni käytännössä 720p:ssä. Grafiikkarajapinta lienee OpenGL-pohjainen.
Luonnollisesti Orbis ei ole PS3-yhteensopiva, ja pahempaa seuraa. Orbiksen pelit myydään joko Blu-ray-levyllä tai PSN-latauksena, mutta kummassakin tapauksessa ne sidotaan kiinteästi yhteen PSN-tiliin, samaan tapaan kuin pc-pelit vaikka Steamiin. Pelit myös vaativat jatkuvan nettiyhteyden. Omia pelejään voi tietysti poistaa kiintolevyltä ja asentaa myöhemmin uudestaan, mutta niitä ei enää voi myydä eteenpäin. Edes levylle painettuna: Orbiksessa on sisäänrakennettu tunnistus käytetyille pelilevyille. Muilla paitsi omistajalla ne ilmeisesti toimivat joko demoina, tai ehkä niiden ostaja joutuu maksamaan pelistä aktivointimaksun.
Jos Wii U:n täppäriohjain paljastuu voittajaksi, Orbiksella on takataskussa PS Vita. Nimettömien kehittäjien mukaan sillä pystyy tekemään vielä enemmän kuin uPadilla, plus se on helpommin ohjelmoitava. Tosin se ei tule Orbiksen mukana ja maksaa, mutta kuitenkin. Joidenkin huhujen mukaan Orbiksessa on joka tapauksessa jollain tavalla mukana kamera ja kosketusnäyttö.
Orbis vastaa tehoiltaan noin nykyistä hyvää peli-pc:tä. Hinnaltaan se lienee Wii U:n (299 dollaria) ja seuraavan Xboxin (600–700 dollaria) välissä.
Bingo bango, täältä tulee Xbox Durango
Xbox 360:n seuraajalle oli monta nimeä: Xbox 720, Xbox Loop, Nextbox. Mutta sen oikea koodinimi paljastui vahingossa helmikuun lopussa, kun Crytekin grafiikkaguru twiittasi, jotta: ”Nautiskelen Lontoossa Durango-kehittäjien huippukokouksessa. Mielenkiintoista puhetta ja mainioita tuotelahjoja.”
Durangossa on AMD:n valmistama moniydinprosessori, 4–6 ytimellä, joista yksi on kiinteästi nakitettu sisäänrakennetulle Kinectille ja toinen käyttöjärjestelmälle. Durangon käyttöjärjestelmän ydin pohjautuu enemmän tai vähemmän Windowsiin, todennäköisesti kahdeksikkoon, mutta Windows ysistäkin on huhuttu. Durangon sydän on integroitu piiri koodinimeltään Oban, jota IBM ja Global Foundries jo valmistavat.
Viime vuoden lopulla spekseiksi huhuttiin kuusiydinprosessoria ja kahden gigatavun keskusmuistia. Se on surkean vähän muistia. Kehittäjien, kuten huippukokoukseen osallistuneen Crytekin, toiveena olisi vähintään neljän ja mieluiten kahdeksan gigatavun muisti. Ikävä kyllä, tämän päivän muistitekniikalla kustannustehokkuuden raja menee kahdessa.
Grafiikkaa pyörittää kaksi AMD:n grafiikkasuoritinta, jotka kumpikin vastaavat teholtaan upouusia AMD:n 7000-sarjan näyttökortteja. Päinvastoin kuin pc:n Crossfire- tai SLI-tekniikka, jossa kaksi GPU:ta työskentelee vuorotellen, Durangon tuplasuorittimet työskentelevät itsenäisesti ja samaan aikaan. Ohjelmointirajapinta on luonnollisesti DirectX 11. Tiivistettynä Durangon sanotaan olevan kuusi kertaa 360:ntä tehokkaampi, ja ilmeisesti ainakin vähän tehokkaampi kuin Orbis.
Durango ei ole Xbox 360 -yhteensopiva. Pelien digijakelu Xbox Livessä on lähes satavarma, mutta fyysisten pelilevyjen kanssa soudetaan ja huovataan. Maaliskuussa huhut kertoivat, että Durango dumppaa kokonaan optisen (DVD- tai Blu-ray-) aseman, ja korvaa sen vaihdettavaan solid-state memoryyn pohjautuvalla ratkaisulla, siis muistitikulla tai vastaavalla.
Solid-state memory sopisi tekniikkana konsolikäyttöön hyvin: se on pieni, ei sisällä liikkuvia osia, siitä ei lähde ääntä eikä pahemmin lämpöä, eikä se syö sähköä. Muistikortinlukija olisi myös halpa, mutta muistikortit eivät. Optisessa mediassa juttu on päinvastoin: asema on kallis, kuuma ja hajoaa, mutta pelien tallennus levyille on melkein ilmaista.
Huhtikuun alun huhuissa optinen asema palasi, vieläpä Blu-ray-asemana. Samassa huhupaketissa myös Durangoon ilmestyi jatkuvaan nettiyhteyteen perustuva DRM-systeemi sekä jonkinlainen käytettyjen pelien tunnistaminen/esto, aivan kuten Orbiksessa.
Kikkaohjaimista puheen ollen Blizzardin kerrotaan käyneen Durango-keskusteluja, jotka ilmeisesti liittyvät siihen, ettei yhtiön pelejä voi pelata padilla. Ei siis kannata yllättyä, jos Durangolle julkaistaan virallinen toimintanaksu- tai wowitus-ohjain.
Durango on kallis laite, hinnaksi on arvailtu 600–700 dollaria. Siinä on tehoa noin 3–6 kertaa enemmän kuin nyky-Boksissa eli hyvän peli-pc:n verran plus sisäänrakennettu Kinect.
Mutta mitä se merkitsee?
Ero tämän ja seuraavan konsolisukupolven välillä vastaa jotakuinkin Battlefield 3:n eroa konsoleilla ja pc:llä. Pc-Bäfä on joka suhteessa parempi, laajempi, tarkempi, näyttävämpi ja nopeampi, mutta ei tavalla, joka välittömästi hyppää silmille ja pakottaa investoimaan uuteen pelikoneeseen. Juuri tämä on seuraavan sukupolven perusongelma. Samaan aikaan pelinkehityskulujen arvioidaan triplautuvan ennakoidun laitemyynnin jäädessä puoleen nykypolvesta.
Seuraava konsolipolvi on mahdollisesti myös viimeinen, joten sen pitää toimia tulevaisuuden pelisäännöillä. Onneksi Apple ja pc kertovat, mitkä ne ovat. Siksi uudet konsolit ovat jo lähtöviivalta nettiriippuvaisia, valmiina digijakeluun ja muihin ajan ilmiöihin.
Murros alkaa sitomalla pelit käyttäjätileihin Steamin tapaan, vaikka pelilevy olisikin ostettu lähimarketista. Se eliminoi kätevästi vihatun käytettyjen pelien kaupan, josta hyötyvät vain kauppias ja kuluttaja. Firmat ovat varmaan tehneet salaisen keskinäisen sopimuksen, koska tavattoman epäsuosittu päätös sataisi yksipuolisena suoraan toisen laariin.
Sillä, onko jokaisella laajakaista, ei ole mitään väliä. Vaikka käytettyjen pelien kaupan vaikutukset jätetään huomioimatta, pelkästään digitaalisen jakelun paremman katteen ansiosta pelifirmoilla on varaa menettää kaksi ostajaa kolmesta (maltillinen arvio) ja saada silti samat voitot. Koska uudet konsolit myydään aluksi tappiolla, konsolivalmistajakin säästää. Lisäksi laajakaistat leviävät ja nopeutuvat vauhdilla, eikä pelien imurointi edes tarvitse huippunopeaa laajakaistaa. Digitaalisen jakelun toimivuus ja ylivertaisuus normipeleillä on jo todistettu pc:llä.
Hyvästi, pelit!
Digitaalinen maailma on olennainen osa Sonyn ja Microsoftin yritysstrategiaa. Warren Spector ilmaisi jo vuonna 2009 huolensa siitä, että pelit ovat konsolijäteille lähinnä välttämätön paha. ”Minusta vaikuttaa, että Sony ja Microsoft keskittyvät omistamaan olohuoneen. Yhdellä laitteella, jolla voi katsoa elokuvia, televisiota, kuunnella musiikkia ja pelata.”
Nyt konsolit muuttuvat pelikonsoleista viihdekonsoleiksi. Sony ja Microsoft panostavat palveluihin, joista pelit ovat yksi, eikä välttämättä se tärkein alue. Puhutaan jo melkein faktana siitä, että pelikonsoleiden asemasta saamme entertainment consolen, viihdekeskuksen, jolla pelaamisen lisäksi katsotaan tv:tä, elokuvia, kuunnellaan musiikkia ja varmaan surffataan internetissä. Jos pilvipelaaminen lyö läpi, eikun mukaan pakettiin.
Pelätty kiinteästi päällä olevan nettiyhteys tuskin on UbiSoftin vihattu natsi-DRM. Peleille se tarkoittanee sitä, että kun pelin käynnistää, se tarkistaa käyttöoikeuden PSN:stä tai Livestä. Tai 24/7-tila on vain optio, jolloin konsoli pystyy koko ajan päivittämään sisältöään, patsaamaan pelejä tai imuroimaan suosikkisarjan uusinta jaksoa.
Se on varmaa, että pc:n kaltaista vapaata kilpailua ei synny, kaikki kulkee Applen esimerkin mukaisesti vain Sonyn, Nintendon ja Microsoftin omien nettipalveluiden kautta. Pelien ja muun sisällön lisenssimaksut ovat syy, miksi konsoleita edes valmistetaan.
Ennusmerkit ovat seinällä. Viime syksynä kolmekuuskymppisen dashboard päivittyi versioksi, jossa pelaaminen ei selvästi ollut pääasia. Muun muassa indiepelit vaativat jo hakemista. Microsoftin maaliskuussa julkaisemassa tiedotteessa väitettiin, että Xbox 360 ei enää ole pelikonsoli. Xbox Liven kultajäsenet käyttävät Xbox Livessä enemmän aikaa elokuvien ja tv:n katseluun sekä musiikin kuunteluun ja muuhun puuhasteluun kuin pelaamiseen.
Yhdysvalloissa palveluun kuuluukin paljon sisältöä, kuten videovuokraamoita, tv-kanavia tyyliin HBO Direct ja kymmeniä muita palveluita. Neuvotteluita käydään jatkuvasti: Sony teki diilin Amazonin kanssa näiden videostriimauspalvelusta, Microsoft avaa uuden, Spotifyn kanssa kilpailevan musiikkipalvelu Woodstockin, jopa Skype palkkaa Xbox-asiantuntijoita. Vastaavaa uutisointia näkee melkein viikoittain.
Kuten Warren Spector ilmeisen oikein arvaa, Durango ja Orbis tulevat olemaan olohuoneen yleisviihdelaitteita, elokuvien, tv:n, musiikin sekä tietysti myös pelien digitaalisia jakelu- ja toistolaitteita. 500–700 euroa pelikoneesta on paljon, viihdepysäkistä ei niinkään.
Voi olla, että sen maailman viimeisen pelikonsolin, johon vain pannaan peli sisään ja pelataan, valmistaa Nintendo.
Nnirvi
