QQP:n Perfect General kakkonen on klassinen heksapohjainen sotapeli niin kuin hyvin menestynyt edeltäjänsäkin. Perinteisen pelimallin varaan on rakennettu loistava strategiapeli, joka on hauska yksinkin, mutta kaksin aivan poskettoman mukava.
The Perfect General 2 keskittyy enemmänkin taktiikkaan kuin tiukkaan realismiin. Pelissä taistelevat kaksi osapuolta, siniset ja punaiset "nappulat", jotka kuvaavat skenaariosta riippuen milloin mitäkin kansakuntaa. Vaikka mukana on muutamia historiallisia tehtäviäkin, ovat useimmiten sekä osapuolet ja kartta täysin tekijöiden mielikuvituksen tuotetta.
Liipasimen vetoa vuorotahtia
Lautapelimielikuvaa ei voi välttää, mutta Perfect Generalin hyvin suunniteltuun peli-ideaan lautapelimäisyys sopii hyvin. Taistelut on jaettu vuoroihin, yhdessä taistelussa on yleensä noin kymmenestä pariinkymmeneen vuoroa. Vuorot on jaettu edelleen kahdeksaan vaiheeseen, joita ovat esimerkiksi tykistön maalien valitseminen, ensimmäinen ammuntavuoro ja liikkuminen, toinen ammuntavuoro ja lopuksi voittopisteiden kerääminen. Vuoron kussakin vaiheessa toimii ensiksi toinen osapuoli, sitten toinen osapuoli.
Monissa vuorottelupohjaisissa peleissä pääsevät hyvän siirtymiskyvyn omaavat nappulat helposti luikahtamaan vastustajan linjojen läpi. Toisin on Perfect Generalissa, yksiköt voivat ampua myös vastustajan siirtovuorolla. Ammunnan panttaaminen vihollisen siirtovuoroon asti on tärkeä osa strategiaa, aivan samalla tavalla kuin UFO:ssakin kannatti säästää aikayksiköitä.
Tietokonepelaajalla on esimerkiksi tapana tehdä pistohyökkäyksiä: se lähtee panssariautolla kaupungista, ampuu parkkeeratun lentokoneen säpäleiksi ja palaa vielä samalla vuorolla takaisin kaupunkiin. Ongelmaan auttaa pari lentokenttätien varteen sijoitettua sinkopartiota, jotka ampuvat heti kun tietokone siirtää panssariautonsa lähelle.
Kaukaisilla rannoilla
Taistelun voittaa keräämällä voittopisteitä, joita saa aina vuoron lopussa jos hallitsee tiettyjä taistelukentän osia. Pisteitä saa yleensä kaupungeista, mutta myös muista strategisesti tärkeistä ja toisinaan vähemmänkin tärkeistä kohteista. Esimerkiksi Neutral Supremo -taistelussa pieni metsän keskellä sijaitseva maatila antaa parhaimman pistepotin.
Yksittäiset skenaariot on ryhmitelty kokoelmiin, joissa kussakin on oma taktillinen haasteensa ja samalla myös viehätyksensä. Esimerkiksi Jalkaväki-kokoelmassa haasteena on rautatiekuljetusten oikea hyödyntäminen, Random Ecstacyssä taas nopeiden panssariautojen käyttäminen.
Lisäsääntöjä eri taistelukartoilla on mukavasti, esimerkiksi lisäyksiköitä voi saada tiettyjen alueiden hallitsemisesta. Joissakin skenaarioissa on mukana myös neutraaleja osapuolia, puolueettoman alueen loukkaaminen aiheuttaa neutraalin valtion sotaan liittymisen loukkaajaa vastaan.
Skenaariot alkavat yleensä yksiköiden valinnalla mikäli yksiköitä ei ole jo skenaarion asettelussa valmiiksi valittu. Yksiköiden vapaa valinta on hyvä ratkaisu, joka tukee omien taktisten ideoiden toteuttamista. Yksiköt saa pääsääntöisesti sijoittaa lähtöalueille vapaasti, joissakin skenaarioissa saa myös valita lähtöalueen muutaman mahdollisen alueen joukosta.
Taisteluita on kaiken kaikkiaan satakunta. Mukana tulee kaksi hienoa karttakirjaa, jossa on esitelty kunkin skenaarion kartta, tilanne, yksiköt ja tulossa olevat vahvistukset. Erillisten skenaarioiden lisäksi mukana on neljä kampanjaa, joissa kussakin on kymmenkunta taistelua. Kampanjassa taistelusta toiseen pääsee vain voittamalla, joten kampanjankin pelaamisessa on haasteen myötä tiettyä viehätystä. Ja siihen mennessä kun skenaariot on kaluttu loppuun, pitäisi mainosmateriaalin lupaama skenaarioeditorikin olla jo myynnissä.
Sivistyksen makua
Yksiköitä ohjastetaan hiirellä. Käyttöliittymä korostaa automaattisesti seuraavan siirtovuorossa olevan nappulan, jota voidaan joko siirtää tai se voidaan ohittaa vuoron ajaksi. Yksiköiden siirto muistuttaa hieman Civilizationia, mukana on esimerkiksi samalla tavalla toimivat vartioi (sentry), linnottaudu (fortify) ja seuraava yksikkö -toiminnot. Civilization-analogiaa on muutenkin, esimerkiksi pioneerit muistuttavat settlerejä, jotka rakentavat siltoja, rautateitä ja linnoituksia.
Historiallisten yksiköiden sijasta mukana on kevyitä ja raskaita tankkeja, pioneereja, sinkomiehiä ja muita yleisnimillä kuvattuja yksiköitä. Vähemmän sotahistoriaa tunteville ratkaisu on varmasti mieluinen, esimerkiksi kevyellä tankilla on aina samat ominaisuudet riippumatta siitä, mihin historialliseen ajankohtaan skenaario sijoittuu.
Yksiköt ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta monipuolisia ja niiden oikea hyödyntäminen on avain voittoon. Esimerkiksi Uuden-Guinean taistelussa sain jatkuvasti kuonooni kun japanilaisia vahvistuksia tulvi joka puolelta. Oikea vastaus ei ollut linjan vahvistaminen vaan vahvistusten sitominen tykkitulella, siltojen tuhoaminen ja miinoittaminen sekä vastustajan selustan häiritseminen.
Kaksin on hyvä sotia
Perfect Generalin tekoäly on hyvä, se osaa ajatella pitemmälle kuin seuraavaan vuoroon asti. Esimerkiksi jos jonkin kaupungin puolustaminen näyttää tekoälyn mielestä toivottomalta, se jättää puolustamisen ja vetäytyy uudelleenryhmittäytymistä varten.
Vaikka AI on varsin mainio ja pelaa häijysti, ei mikään voita sitä tunnetta kun elefanttitankit jyräävät vastustajan lyttyyn ja viereisestä huoneesta alkaa kuulua ison miehen surkeaa selittelyä ja itkun tuhertelua. Hilpeyttä lisää vielä F3-näppäimen taakse ohjelmoitu "lällätystoiminto", jolla voi lähettää valittuja sutkauksia.
The Perfect General 2 tukee sekä modeemia että suoraa kytkentää sarjaportista toiseen. Peliä voi pelata myös saman koneen ääressä vuorotellen. Samalla koneella pelaamista en suosittele, sillä kumpikin näkee kummankin kaikki yksiköt, joten suurin viehätys pelistä on heti pilalla.
Kaksinpeli eri koneilla on ehdottomasti parasta Perfect Generalia. Kaksinpeliä tukee hyvin pelin moneen vaiheeseen jaetut vuorot, kumpikin pelaaja tekee vaiheen loppuun asti ennen kuin peli etenee seuraavaan vaiheeseen. Lopputuloksena kaksinpelissä on vuorottelusta huolimatta toimintaa vähän väliä eikä toisen odotteluun ehdi kyllästyä. Toinen vuorottelua piristävä idea on se, että toisen pelaajan siirtovuorolla voi myös ampua, tämä tekee toisen pelaajan siirtovuoroista mukavaa kyttäystä.
The Perfect Generalin erottaa massasta pelin hyvä pelattavuus, sekä idea että pelin mekaniikka toimivat. Vaikka olin varma että heksapohjainen sotapeluu on aikansa elänyttä, The Perfect General 2 todisti luuloni vääriksi.
94
