Ajassa
Cloud gaming: Totta vai tarua?
Peliteollisuudella on unelma. Kun peleihin pääsee yhtä helposti käsiksi kuin musiikkiin ja elokuviin, niistä tulee maailman ykkösviihdettä.
Unelman muuttaa lihaksi pilvipelaaminen. Pelit valitaan pitkästä listasta, pelätty ”säätäminen” tarkoittaa virtanappulan painamista, ja mikä tahansa peli käynnistyy ilman levyä tai netistä latailua.
Koska pilvipelaaminen on pelijulkaisijoiden unelma, se sai jo syntyessään hirveän nosteen huolimatta siitä, että se kuulostaa täysin scifiltä. Hämmästyttävää kyllä, pilvipelien aika on koittanut.
Peli pieni pyörii, kaukana se hyörii
Olemme tottuneet maailmaan, jossa peli pyörii pelaajan omalla koneella. Kuinka hyvin, se riippuu prosessorin väännöstä ja näyttökortin tehosta.
Pilvipelaamisessa pelin pyöritys ulkoistetaan. Peli pyörii tehokkaassa pelikoneessa jossain muualla. Tämä pilvikone striimaa eli lähettää tosiajassa jatkuvalla syötöllä pelikuvaa sinun pelilaitteeseesi, ja vastaavasti sinun taidokkaat ohjausliikkeesi välitetään pilvikoneelle.
Innostavinta pilvipelaamisessa on se, että voit pelata mitä vaan millä vaan. Päätelaite voi olla mikä tahansa, mikä osaa letkuttaa kuvaa netistä: tietokone tai konsoli, mutta myös täppäri, älypuhelin, jopa älytelkkari. Päätelaitteen teholla ei ole mitään väliä, kunhan nettiyhteys on tarpeeksi nopea.
Hyvästi konesodat, pilvipelaaminen mahdollistaa cross platform- eli alustariippumattoman pelaamisen. Tai uusimpien raskaiden pc-hittien pelaamisen astmaisella nuhapumpulla. Tai täppärillä, jolla Gaikain pomo David Perry demosi pilveilyn ihanuutta: World of Warcraftia suoraan iPadilla.
Se toinen houkutteleva juttu on, että mikään ei ole niin helppoa kuin pilvipelaaminen. Nyt kun konsolipelaaminen on muuttunut säätämiseksi ihmepiuhoineen, pelitileineen ja dlc-latauksineen, pilvipelaamisessa pannaan vain laite päälle ja pelataan! Ihan kuin Nintendolla silloin lapsuuden ihanina vuosina!
Pelinjulkaisijaa kiehtoo bonuksena pilvipelaamisen tarjoamat uudet riskittömät rahastusmahdollisuudet. Se on kuin ihanaa digijakelua, mutta vielä vähemmillä kuluilla ja takuuvarmalla laiteyhteensopivuudella. Lisäksi se mahdollistaa helpon pelien vuokrauksen.
Eikä maailman nokkelinkaan piraatti pysty warettamaan pelattavaa pelikuvaa.
Pilvi on live, eikai?
Pilvipelaaminen on niin todellisuutta, että vakavissaan olevia yrittäjiä on jo ainakin kaksi ja lisää on luvassa. Pilveilyn pioneeri Onlive on tuotantokäytössä, kilpailija Gaikai sekin livenä mutta eri idealla. Gaikaita vetää pelintekijänäkin kunnostautunut David Perry. Ranskassa pyörii Playcast, joka pilvipelittää toistaiseksi vain digibokseissa.
Onlivellä on oma padiohjain ja televisioihin liitettävä päätelaite on luvattu. Onliven liiketoimintamalli muistuttaa Steamia ja Xbox Liveä. Pelitilille ostetaan (tai vuokrataan) pelejä, jotka steamatulle pc-pelaajalle tuntuvat yllättävän kalliilta. Varsinkin kun ne ovat vain pilviversioita. Vanhempaa pelinruppanaa saa edulliseen suurpakkaushintaan. Pelitarjonta ei ole kovinkaan ajantasaista, Batman: Arkham City ja Assassin’s Creed: Revelations ovat uusimmasta päästä, uusin on Wargame: European Escalation. Niukahko valikoima voi johtua siitä, että pelien lähdekoodiin pitää tehdä muutoksia.
Gaikain toiminta-ajatus on erilainen: se myy demopalvelua pelifirmoille, pelikaupoille ja muille halukkaille yhteistyökumppaneille, kuten Eurogamer. Tili on ilmainen, pelaaminen vaatii piskuisen Java-kilkkeen. Gaikain pelitarjonta on jonkin verran uudempaa, mutta pelejä voi pelata vain demoina ilman tallennusta. Jos haluat ostaa pelin, Gaikai ohjaa sinut julkaisijan nettikauppaan tai latauspalveluun. Gaikaihin liitetyt pelit eivät vaadi kuin minimaalisesti muuttelua.
Oman saittinsa lisäksi Gaikai tarjoaa mörpeistä The Lord of the Rings Onlinen ja Dungeons & Dragons Onlinen pilvikoepelailua näiden nettisaitilla. Gaikai on myös tehnyt invaasion Facebookiin ja sillä on diili LG:n televisioiden kanssa. Pilvipelipalvelu ja älytelkkarit ovat kuin luotuja toisilleen.
Massia ja farmeja
Kaikki tekniikka lepää pilvipelipalvelun tarjoajan harteilla, ja siinä kertoimet kuulostavat huonoilta.
Ensinnäkin pilvipelaaminen vaatii melkoisia investointeja. Jos yksi kone pyörittää yhtä peliä, koneita tarvitaan satoja (tai tuhansia) per serverifarmi. Jotta nettiviive saadaan minimoitua, farmeja pitää rakentaa ympäri maailmaa. Lisäksi pelaajat eivät jakaudu tasaisesti ympäri vuorokauden, vaan kasautuvat tiettyihin kellonaikoihin. Kaikki nämä ongelmat onneksi ovat vain ja ainoastaan rahasta kiinni.
Arveluttavinta ovat tekniset rajoitukset. Paikallispelissä omassa koneessa pyörivä peli nakkaa kuvaa ruudulle käytännöllisesti katsoen viiveettä, ainoa merkittävä viive on ohjausviive eli aika, joka kuluu ohjausliikkeestä (fire-napin painaminen) sen suorittamiseen (pyssy paukahtaa).
Pilvipelissä pelikuva pakataan videoksi ja lähetetään piuhaa pitkin pelaajalle. Kun videokuva pakataan, paketti on sitä pienempi, mitä vähemmän peräkkäisissä frameissa on eroa toisiinsa. Eli mitä enemmän ruudulla tapahtuu, sitä huonommin peli sopii pilviversioksi. Viiveeseen vaikuttaa etäisyys serveriin ja lähetettävän datan määrä.
Ohjausviiveeseenkin tulee pikku bonus, koska ohjausliike pitää lähettää takaisin pilvikoneelle. Niinpä videokuvan lähettäminen netin yli pelattavasti kuulostaa suorastaan mahdottomalta. Pilveen GFACE-palvelullaan pyrkivä Crytek esitti kiinnostavan idean: pelimoottori voisi sopeutua striimaukseen tiputtamalla grafiikasta pois vähemmän tärkeitä taustajuttuja ja keskittymällä pelillisesti tärkeimpiin.
Kumpikin pilvipalvelu työntää pelikuvaa h.264-videona tarkkuudella 720p, vaadittavan nettinopeuden alaraja on 3–5 megabittiä sekunnissa. Ei siis mitenkään kohtuutonta.
Onlive käyttää videokuvan pakkaukseen omaa kovopohjaista enkooderiaan ja tinkii grafiikan näyttävyydestä päästäkseen 60 frameen sekunnissa. Sen pelinpyörittäjäksi arvioidaan Dual Core -prosessoripohjaisia koneita Nvidian 9800GT- tai GTX-näyttökortilla. Nopea ruudunpäivitys sallii nopeammin reagoivat kontrollit, mikä luo illuusion sulavammasta pelistä ja auttaa peittämään pakkausartefakteja. Onliven Euroopan-serverit sijaitsevat Luxemburgissa.
Gaikai käyttää samaa x264-enkooderia kuin esimerkiksi YouTube, Facebook ja piljoonat muut. Gaikai tinkii ruudunpäivityksen framet puoleen Onlivesta, mutta panostaa näyttävämpään grafiikkaan. Joissain peleissä saa jopa säätää detaljeja. Seurauksena Gaikain pelit eivät tunnu pyörivän yhtä pehmeästi ja kärsivät enemmän jos yhteys nykii, mutta näyttävät paremmilta.
From Dustin optioista pääteltynä kone lienee Core i5 -prossu GTX560 Ti -kortilla, siis merkittävästi tehokkaampi kuin Onlivellä. Gaikailla on servereitä ainakin Britanniassa, kaikkiaan sillä on 24 datakeskusta.
Pakkaa kuvasi ja häivy
Nettiviive on selvää pässinlihaa, tuttua kaikille nettiräiskijöille. Suomessa se on pariakymmentä millisekuntia, Keski-Eurooppaan sellaista 30–70 millisekuntia. Mutta peleissä on nettiviiveen lisäksi toinen, jopa pitempi viive. Se on ohjausviive (input lag) eli aika, joka kuluu, kun painat nappia ja jotain tapahtuu. Aiheesta on kirjoittanut Mick West pelinkehittäjien saitilla GamaSutrassa.
Ohjausviive liittyy suoraan framerateen, joten ohjausviive on merkittävä tekijä nimenomaan konsolipeleissä. 30 fps:n (frames per second, kuvaa sekunnissa) konsolipelissä ohjausviive on 100 millisekunnin minimistä ylöspäin, yleensä noin 120 millisekuntia (150), 60 fps:n peleissä 50 millisekunnin minimistä ylöspäin, yleensä 66,67 millisekuntia. Modern Warfare on niitä harvoja pelejä, joissa viive on vain 50 millisekuntia. Ohimennen mainitussa peli-pc:ssä ohjausviive kuulemma on keskimäärin 60 millisekunnin luokkaa. Ilmeisesti kyseessä on tuore peli, jossa VSYNC on päällä. Usein pc-peleissä ruudunpäivitys on luokkaa 120 framea sekunnissa.
Viiveellä on raja, jossa se muuttuu häiritseväksi. Konsoli-Bulletstormin ohjausviive on 113 millisekuntia, mikä ei aiheuttanut paljon valitusta. PlayStation 3:n Killzone 2:ssa ohjausviive oli 150–166 ms, ja se aiheutti jo paljon kitinää veltosta ohjauksesta. Westin mukaan 166 millisekuntia olisi aika tarkkaan raja-arvo.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos netti ei lisää lagia merkittävästi eli kokonaisviive pysyy alle 150 millisekunnin, peli tuntuu ihan pelikelpoiselta. Ulkomailla tehdyissä mittauksissa Gaikailla viive on luokkaa 160–260 millisekuntia pelistä ja kuormituksesta riippuen, Onlivessä viiveet ovat keskimäärin korkeampia, pahimmillaan luokkaa 300 millisekuntia.
Bisnessaitti Gamesindustry.bizin tekniikkakolumni Tech Foundry mittasi Onliven viiveitä Briteissä, optimioloissa. Pc-pelien sulavuuteen ei ollut asiaa, mutta verrattuina Xbox-versioihin kokonaisviive jäi muutamiin kymmeniin millisekunteihin, sellaisillakin nopeilla peleillä kuin Unreal Tournament 3 (116 ms vs 160 ms) tai Borderlands (133 ms vs 166 ms). Pilvipelit siis pyörivät juuri hyväksyttävän pelattavuuden rajoilla.
Demonisointi ei ole turhaa
Lievänä yllätyksenä kumpikin palvelu toimii myös Suomessa. Servereitä ei varmasti ole, mutta tilin saa perustaa ja pelejä käpistellä. Isona yllätyksenä ne toimivat paremmin kuin osasin odottaa. Yleensä ottaen kuvanlaatu on JPG-grafiikkaa, kummassakin palvelussa.
Hitaammat pelit, kuten joku Orcs Must Die, pyörivät kummassakin täysin pelattavasti. Joten lisäsin panoksia. Onlivessä kokeilin tuttuina peleinä Dead Islandia ja tehosyöppö Metro 2033:a. Dead Island meni mitenkuten, veltosti kuin alitehoisella koneella ja kuva täynnä pakkausartefakteja. Mutta Metro ei sujunut oikeastaan lainkaan. Pilvikuva ei yksinkertaisesti pysynyt perässä. Gaikailla kokeilin Orcs Must Die’tä ja Witcher 2:ta. Yllätys oli suuri, kun kumpikin, jopa Witcher 2, pyöri täysin pelattavasti. Samplailin lisää, ja aloin nähdä pilvessä hopeareunuksia.
Käytännön kokeilu mursi myyttejä ja muutti mielipiteitäni. Ihan teoriapohjalta pidin pilvipelaamista myyttinä, jonka toimivuus muuten kuin optimiolosuhteissa on varmasti busted. Päädyinkin siihen, että jo nyt se on plausible. Laajakaistanopeuksien kasvaessa ja serverifarmien ilmestyessä lähemmäksi pilvipelaaminen alkaa teknisestikin olla varteenotettava vaihtoehto.
Tietyissä rajoissa. Tällä hetkellä pilvipelaaminen sopii aivan loistavasti pelien koepelaamiseen, koska mitään ei tarvitse imuroida ja asentaa. Se on kuin katsoisi videota, jota voi pelata. Gaikai on selvästi oikeilla jäljillä, sillä rahaa en tämäntasoisesta pelailusta maksaisi.
Pilvilinnoissa on muuri nurin
Todellisuuden aurinko haihduttaa unelmien vaaleanpunaista pilveä. Kenelle tämä on suunnattu, sillä cross-platformin kanssa on vähän heikkoa, eikä pilvipelien pelaamisessa pc:llä ole mitään järkeä, kun vanhempikin koneeni vastaa tehoiltaan Onliven pilvikonetta. Macin omistajat sentään voivat koepelata niitä pc-herkkuja, joita Macille ei ole.
Ehkä voisin pelata konsoleiden yksinoikeuspelejä? Red Dead Redemption ja Demon’s Souls, täältä tullaan! Eipä tullakaan, sillä pilvipelaaminen on täysin pc:n valtakuntaa. Siinä käytetään yksinomaan pc-pelejä, joista osaa tietysti voi pelata padilla. Konsoleita lienee teknisesti haastavaa muuttaa pilvikoneiksi, eikä pilvipelaaminen edes ole lisenssimaksuilla elävien konsolivalmistajien intresseissä. Onlive kävi viime kesänä joitain neuvotteluja Sonyn ja Microsoftin kanssa, mutta mitään näkyvää siitä ei ole seurannut, edes huhuina. Voisi kuvitella, että tulevaisuudessa konsoleilla ainakin pilvipelaaminen on ostettavissa palveluna, vaikkei niistä itsestään pilvikoneiksi olisi.
Nappaan käteeni iPadin. Gaikai ei suostu selaimen kautta yhteistyöhön (Flash!) eikä sille ole omaa appia. Mitä hemmettiä, juuri iPadillahan David ”Gaikai” Perry demosi World of Warcraftia!
Onlive tarjoaa appin, mutta silläkin saa vain seurata, kun muut pelaavat. Homma sentään toimii, joskin wifin puolinopeudella kuva pakataan lähinnä esittäväksi pelitaiteeksi. Kyllä siitä pelin tunnistaa. Androideilla homma ilmeisesti onnistuu, ja Onlivellä on jopa oma touch enabled -osionsa peleille, jotka sopivat kosketuspelailuun.
Cross-platform-pelaaminen jää siis toistaiseksi Mac-, pc- ja Android-laitteisiin.
Tolloissa on ääritulevaisuus
Nykyään kaikesta saa syövän ja nykyään kaikki on uhka konsolipelaamiselle. Niin myös pilvipelaaminen. Ehkä se on tulevaisuudessa, jos ja kun pilvitekniikka toimii hyvin. Konsolipelaaminenhan löi itsensä läpi, koska helppous ja vaivattomuus oli kansalle tärkeämpää kuin näyttävyys tai tekninen loisto. Nyt konsoleiden muuttuessa yhä työläämmiksi helpolle pelaamiselle löytyy taas reikä.
Siitä reiästä marssivat esiin älytelkkarit, kuten LG:n tänä vuonna ilmestyvät Cinema 3D -tv:t, joissa on Gaikai sisäänrakennettuna. Kilpailija Onlive integroidaan Vizion valmistamiin HD-telkkareihin, lisäksi se tulee Google TV:n kautta sitä tukeviin töllöihin.
Ja juuri tässä on pilveilylle breikin paikka. Ei kun virta töllöön, padi käteen ja peli käyntiin. Jo nyt esimerkiksi Witcher 2 on täysin pelikuntoinen, vaikkei se näytä edes konsolihyvältä. Optimiolosuhteissa pilvikuva on itse asiassa täysin kelvollista.
Kun pelaaminen kirjaimellisesti on yhtä helppoa kuin telkkarin avaaminen, peleihin pääsee yhtä helposti käsiksi kuin musiikkiin ja elokuviin, ja niistä tulee maailman ykkösviihdettä.
Ehkä.
Nnirvi
