Kivi? Paperi? Sakset? Turha arpoa, titaani voittaa ne kaikki.
Legendaarisen toimintastrategia Total Annihilationin pojanpoika Planetary Annihilation sai ilmestyessään aika nihkeän vastaanoton, muun muassa Nikolta (Pelit 1/2014, 70 pistettä). Osittain siksi, että se julkaistiin raakileena, osittain siksi että Totalin ja sen poikien, Supreme Commandereiden kaksiulotteisen taistelukentän taivuttaminen palloksi ja aurinkokunniksi ei kaikkia miellyttänyt. Hintana oli oudon pelikentän lisäksi raa’asti leikattu yksikkö- ja rakennusvalikoima..
Aikaa on kulunut ja lastentaudit parannettu, Gustav Holstia levysoittimeen ja Planeettojen sota alkakoon!
Titaaneilla terästetty, uudestaan julkaistu Planetary Annihilation lisää uusia yksikköjä, karttoja, pelimuotoja ja viilaa koko peliä uuteen uskoon. Planeettoja repivää tuhoa kylvetään nyt myös viidellä TITAN-yksiköllä, perusruokavaliota monipuolistaa kuusitoista uutta perusyksikköä. Uusi selkeämpi tutoriaali opettaa pelin salat valonnopeudella. Tarinallista sisältöä ei ole, kaikki uusi roina on moninpeliin ja skirmishiin.
Tapaa titaanit
Jättimäiset titaanit ovat pelin suola. Kivi, paperi vai sakset? Ei, ne kaikki häviävät titaanille.
Seisminen Atlas kävelee meren pohjaa pitkin polkemaan vastustajan tukikohdat pannukakuiksi. Se pystyy hyökkäämään kaiken muun paitsi kiertorata-alusten kimppuun, mutta sen heikkous on ilmapuolustus.
Jättivaunu Ares leijailee huomaamattomasti maata pitkin ja tarjoaa epäsuoraa, tehokasta tykkitulitukea. Lentävä Zeus ampuu kohteita kaukaa, mutta sekään ei yllä kiertoradalle. Zeus on kuin luotu metsästämään Komentajia. Helios pyörii kiertoradalla ja osaa teleportata joukkoja halutulle planeetalle, sekä myös hyökätä ihan kaiken kimppuun. Zöön tavoin sekin toimii Komentajan saalistajana, sillä teleportin kautta kulkee kätevästi vaikka atomipommi.
Viidentenä muttei vähäisimpänä itsetuhoinen Ragnarok vie valmistuessaan koko planeetan mukanaan.
Tuunausta ja puunausta
Myös kunnon annos uusia perusyksiköitä rikastuttaa kivi-paperi-sakset -filosofialla toimivaa peliä mukavasti, bottien rooli tuntuu vain jäävän pieneksi. Varsinkin kiertoradalla tuntuu nyt tapahtuvan, siellä pyörivät härvelit näkyvät pelaajille aina, jopa jo rakennusvaiheessa. Näky on vaikuttava ja tunnelmaa tiivistävä, ilmassa on kunnon alienit tuloo -henkeä.
Kaikkiaan peliä on tuunattu paremmaksi, aina tehtaiden tuotantovauhtia myöten, jossa nyt hitaita yksiköitä tehdään nopeasti ja toisinpäin. Muutoksia ja korjauksia on leegio. Tuhoutuneet joukot jättävät jälkeensä romurautaa, joka ei tosin blokkaa joukkojen kulkua tai lentäviä ammuksia.
Nysse toimii
Titanoitu Planetary Annihilation toimii hienosti. Onhan se vielä vähän apean näköinen, mutta kuka pinnalle asti grafiikkaa zoomaakaan? Paitsi matsin tuleva häviäjä, voittaja kun komentaa symboliarmeijaa.
Pelattavuus on parantunut, laajennetun viestisysteemin avulla pelitapahtumista pysyy helpommin kärryillä. Usean planeetan mittelöissä äksönin keskelle voi hypätä kätevästi suoraan kuva-kuvassa-ikkunasta. Ruudunpäivitys pysyy sulavana enkä törmännyt teknisiin ongelmiin moninpelissä. Tappiin vedetty tekoäly tarjoaa hyvän vastuksen, vaikka sortuu typeryyksiin laivoja vastaan ja ahtaassa maastossa.
Pelaaminen ihmisiä vastaan muistuttaa temmoltaan Starcraftia, mutta isommalla mittakaavalla. Suurimmillaan useiden planeettojen kartoilla joka pallolla on oma luonteensa, aina saarilla piileskelystä ahtaisiin ramppeihin, keskitettyihin resurssikeskittymiin ja jokimaisemiin. Pelialueilla on nyt myös korkeusvaihteluita sekä pullonkauloja. Uusi useiden pelaajien matseihin tarkoitettu Bounty-pelimuoto yrittää estää matsien menemistä asemasodaksi. Armeijan tuhoamisesta saa merkittäviä resurssibonuksia, joten hyökkäämättä on paha pärjätä. Supreme Commanderiin verrattuna tukikohtien pikku rakentelija saa niskaansa vain tulta ja fissiota.
Planetary Annihilation on nyt lähes erinomainen toimintastrategia. Kosminen paketti on vihdoinkin siinä kunnossa jossa sen olisi pitänyt olla alunperinkin, mutta en silti uskalla väittää, että Titans lämmittää kaikki pallonpintasodalle kylmät sydämet.
Varsinkin kun peli myydään täyteen hintaan uudestaan, tosin alennuksella peruspelin ostaneille ja ilmaiseksi joukkorahoittajille.
Yksiköistä monikkoon
Perusyksikkö-lisäyksissä maininnan ansaitsevat rakennukset syövä nanobotti-parvi ja niiden sähköinen torjuja, Sparks-botti. Vaunuissa Drifter kelluu ilmassa lipuen vaikka laavan yli, hitaasti rullaava Manhattan kulkee vaikka meren pohjaa ja tuhoutuu ydinpommin voimalla..
Storm on taasen kuin tulevaisuuden Shilka ilmahärveleitä vastaan, joista uusi Icarus on suojaukseltaan heikko aurinkovoimala. Raskaasti panssaroitu pommikone Wyrm selviää aina kohteeseensa, paitsi jo vastassa on pelottava Kolibri.
Työväen voimaa kasvattaa kakkostason Colonel, joka osaa rakentaa mutta myös puolustautua. Angel korjaa yksiköiden vahinkoa ja ampuu samalla raketteja laserillaan. Merivoimien Barnacle osaa korjata ja miinoittaa laineet. Niillä kelluva lentotukialus Typhoon toimii samalla Squall-ohjusdroneja sylkevänä tehtaana. Squallit eivät kestä vahinkoa, mutta päästessään kohteeseen ovat merkittävän tehokkaita. Leijuva hävittäjälaiva Kaiju kulkee myös maan päällä ja on tehokas tie voittoon.
Uusista kiertorata-aluksista Hermes tarjoaa tiedustelubonuksen, sillä se näkee allaan maanpinnalla kulkevat joukot. Omega-taistelulaiva valtaa kiertoradan itselleen. Raidetykki Artemis on myös tehokas, mutta vaatii paljon energiaa ja latautuu hitaasti.
Ja on pelissä yksi uusi rakennuskin, Lob, joka rakentaa botteja ja sinkoaa kohteeseen kunhan se on lähellä.
Planetary Annihilation: TITANS
Arvostelu PC
Uber Entertainment
Versio: 86422
Minimi: Windows 7 64-bit, Quad Core Prosessori, 8Gb muistia, Shader 3.0/OpenGL 3.2 1Gb näytönohjain, 5Gb kovalevytilaa, internet-yhteys.
Moninpeli: 2-10
Testattu: Intel i7 2600k (3,4 GHz), 8 Gt, GeForce GTX780, Windows 7 64bit, SSD
Ikäraja: Ei tiedossa
87
