Suurkaupungin kovia rikollisia vastaan tarvitaan kovia miehiä. Los Angelesin MC Overkillit hoitaa LAPD:n SWAT-erikoisyksikkö (Special Weapons And Tactics), poliisin erikoisyksikkö, joka joutuu töihin kun seinän taakse pitää olla muutakin tarjolla kuin patukkaa.
Erikoisjoukkoihin ei ihan kuka tahansa pääsekään. Paitsi pelissä, jonka suunnitteluun Sierra palkkasi LAPD:n ex-komentajan Darryl F. Gatesin, Police Quest 4:sta jo tutun. Gates yrittää parantaa kaupunkinsa lainvartijoiden mainetta ja kumota monia harhaluuloja erikoisjoukoista
Kolme laukausta omaan tauluun _ ampukaa!
Pelaaja on SWAT-joukkoihin juuri tullut vasta-alkaja Poju, joka lähtee tutustumaan SWAT-jääkärin arkeen. Mopon päivä jakautuu karkeasti kolmeen osa-alueeseen: fyysiseen harjoitteluun (joka tosin on pelistä unohdettu tyystin), aseharjoitteluun, johon kuuluvat niin rata- kuin taisteluammunnatkin ja tositilanteisiin. Unohtamatta tietysti luennoilla istumista.
Opiskeluun kuuluu oppitunteja kaikilta D-joukkueen osa-alueilta, mukaan lukien puhelinneuvottelut, lääkintäjoukot ja SWAT:n joukkueenjohtajien videohaastattelut.
Aseista kiinnostuneiden iloksi jokaisesta aseesta (Colt .45, RK, haulikko ja KP) on mukana lähes varttitunnin mittainen selostus. Halutessaan voi tutustua vaikka Robar SR-60:n jalustan rakenteeseen tai suojanaamarin suodatinosan kemiaan.
Aseita pääsee tietysti kokeilemaan myös käytännössä kolmella harjoittelutavalla. Ensimmäisessä ammutaan kymmenen metrin etäisyydeltä reikiä siluetteihin kouluttajan ohjeiden mukaan kaikilla mahdollisilla aseilla.
Rataharjoittelu on hyvin oikean tuntuista ja yhtäläisyydet armeijan vastaavaan ovat suorastaan käsin kosketeltavia. Tähtäin esimerkiksi hyppii rekyylin voimasta ja taustalla kuuluva vierustovereiden aseiden pauke toi elävästi mieleen Vekaranjärven ampumaradat. Oikeastaan vain tauluille juokseminen ja reikien paikkaaminen puuttuvat. Nih, ja metsäkukat.
Kakkosradalla ammutaan Robarin pitkällä kiväärillä tarkkaan tähdättyjä laukauksia pidemmillä matkoilla. Kuvaan kuuluu tietysti aseen tähtäinten säätäminen koelaukausten ja iskemäkeskeispisteen määritysten avulla. Jälleen kerran sa-intistä tuttua.
Viimeisenä osuutena rata-ammunnoissa ovat taisteluammunnat, joihin pääsee käsiksi jahka muissa ammunnoissa on pärjännyt jotenkuten. Taisteluammunnoissa räiskitään jantterimaaleja vailla huolta ammusten kulutuksesta, ja mitä paremmat refleksit, sitä parempi tulos.
Suojaa sinä, minä etenen!
Varsinaiset tehtävät alkavat SWAT-ryhmän saapuessa tapahtumapaikalle ja kuulustellessa naapurustoa. Pelaaja huolehtii asiasta klikkailemalla henkilöitä kunnes heillä ei ole enää mitään uutta sanottavaa, ja raportoi tulokset joukkueenjohtajalle.
Sitten päästään itse toimintaan. Lipas kiinnitä, lataa ja varmista!
Toimintavaiheet on kuvattu pelaajan silmin. Muu ryhmä etenee komentojen mukaan ja kun pelaajan vuoro tulee liikkua, ruudulla klikataan oikeaa kohtaa oikealla toimintakursorilla. Jos klikkaus osui nappiin, toimii Poju kuten ryhmän jäsenen kuuluukin ja tehtävä etenee.
Pojun toimintoihin kuuluvat normaali liikkuminen, nurkan takaa nopeasti kiepsahtaminen, ampuminen, käsimerkit ja tietysti erilaisten esineiden käyttö ympäristöön. Ainoa tarpeellinen esine on pitkävartinen peili, jolla tiiraillaan josko kulman takana on jotain vaarallista.
Myöhemmin pääsee kokeilemaan taitojaan joko ryhmänjohtajana tai tarkk'ampujana. Uraputken voi luoda myös rivijääkärinä.
Kerrasta poikki
Police Quest SWATin suurin hauskuus ja valituksen aihe ovat juuri toimintavaiheet. Käytännössä yksikin väärä liike (klikkaus) saa tehtävän menemään persiilleen. Lievimmillään Poju komennetaan takaisin piiriin pänttäämään ohjekirjaa, mutta yleensä jostain hornankuusesta ilmestyy paha terroristi, joka ampuu pelaajan seulaksi.
Kerrasta poikki -meininkiä voi tavallaan puolustella sillä, että niin se on oikeastikin: pienestä virheestä voi lähteä henki. Mutta ei siitä tarvitse pitää. Vaikeustasosta olisi voitu vähän tinkiä, sillä jatkuva kuoleminen ja lataaminen kohottaa v-käyrän taivaisiin. Joku autotallennus tai Oho!-toiminto olisi tervetullut.
Onko peli, jossa pelaajan ainoana tehtävänä on klikata oikeanmuotoista kursoria oikeassa kohtaa ruutua oikeaan aikaan, peli lainkaan? Onneksi tehtävien imu korvaa käyttöliittymän imemisen, sillä vaikka ruudun tapahtumiin ei kovin vapaasti voi vaikuttaa, on muiden ryhmäläisten toiminta sen verran vaikuttavan näköistä, että tehtävien tunnelma vie mukanaan. Varsinkin niissä toimintaosuuksissa, joissa pikselinviilaus on jätetty vähemmälle ja klikkausvaihtoehdot ovat itsestään selviä.
Uusintoja
Sisukkaasti kahlasin kolme ensimmäistä tehtävää läpi ja ylenin ryhmänjohtajaksi. Järkytys olikin melkoinen, kun kolmannen tehtävän jälkeen peli alkoi toistaa aikaisempia tehtäviä.
Näyttää pahasti siltä, että viidennessä Police Questissa on todellakin vain kolme tehtävää. Sen jälkeen vanhat tehtävät käydään uudelleen läpi hieman satunnaisesti muunnettuina, joku tehtävän elementti muuttuu, mutta ympäristö pysyy samana. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla rauhallisesti antautunut sekopää saattaakin toisella kertaa uhkailla panttivangin ampumisella ja löytyä aivan eri puolelta rakennusta.
Tehtävien kierrättäminen tuntuu todella typerältä idealta. Kun kerran pelille on uhrattu neljä kokonaista romppua, miksei mieluummin karsittu tarpeetonta kamaa ja käytetty niiden viemää tilaa useampiin tehtäviin?
Lisää pahaa mieltä aiheuttaa pelin munattomuus. Esimerksi aggressiivisesta poliisinampujapsykopaatista puhuttaessa käytetään poliittisesti korrektia termiä "henkisesti rajoittunut". Pelin kovimmat räiskyttelyt käydään ampumaradalla ja paras tehtävä on tehtävä ilman laukaustenvaihtoa. Vaikka oikeassa elämässä näin onkin, olisi mukana saanut olla yksi lyijyisempikin tehtävä.
Ulkoisesti OK
Teknisesti viides Police Quest on hyvä. Koko ruudun täyttävät animaatiot SWAT-miesten liikkeistä ovat paitsi näyttävän näköisiä myös sulavia. Ulkoisesti Police Quest SWAT on siis OK. Peli pyörii Windows 95:ssä sutjakasti ja merkittäviä bugeja ei tuntuisi olevan.
Harjoitteluosuudet ovat tarpeeksi haasteellisia ja jopa hauskoja. Itse tehtävät puolestaan kärsivät karmeasta käyttöliittymästä, mutta niiden vetovoima sekä tunnelmallisuus korvaavat käyttöliittymän rajoittuneisuuden.
79
