Se on vihdoinkin tapahtunut: Xbox on saanut ensimmäisen maailmanluokan arcade-kaahailunsa. Vapise Gran Turismo!
Aitous on Project Gotham Racing 2:lle kaikki kaikessa. Autot ovat aitoja ja niin ovat myös valokuvantarkasti mallinnetut kaupungit, joissa kisat ajetaan.
Mukana on kymmenen metropolia: Sydney, Yokohama, Hongkong, Firenze, Chicago, Washington D.C., Barcelona, Moskova, Edinburgh ja Tukholma. Jälki on pikkutarkkaa, esimerkiksi Tukholman vanhan kaupungin maamerkit tunnistaa välittömästi.
Kustakin kaupungista on mallinnettu muutaman neliökilometrin kokoinen läntti katuverkkoa. Katuja sulkemalla ja puomittamalla peliin muodostuu satakunta erilaista katurataa. Ylimääräistä vaihtelua saadaan ajamalla kisoja öisin ja sateella.
Nürburgringin 21 kilometriä pitkä moottorirata on syheröisten kaupunkiratojen jälkeen puhdasta ajonautintoa. Saksalaisen maaseudun läpi viilettävä rata on kuin luotu suurille nopeuksille: pitkiä suoria riittää eikä loiviin mutkiin tarvitse paljon jarrutella.
Nürburgring kannustaa kummasti läpipeluuseen, sillä radalle pääsee ajamaan täyspitkää kisaa vasta aivan pelin lopussa.
Kudosta pankkiin
Gotham 2 ei mittaa pelkkää nopeutta ja sijoituksia, vaan myös ajotaitoa ja -tyyliä. Pelissä kerätään tyyli- eli kudos-pisteitä, joita kertyy hyvin valituista ajolinjoista, näyttävistä sivuluisuista, ilmalennoista, kahdella pyörällä ajosta ja edellä ajavan imussa kiihdyttelystä. Vaikka ylittäisi maalilinjan vasta kakkosena, olo on kuin voittajalla, jos on onnistunut ajamaan miehekkään kudos-saaliin.
Kudos-pisteet ovat Gothamissa rahaa, jolla lunastetaan käyttöön uusia autoja. Hulppea autovalikoima on jaettu neljäntoista autoluokan kesken ja kuhunkin luokkaan kuuluu kymmenkunta autoa.
Autot kallistuvat dramaattisesti mitä kovempiin autoluokkiin peli etenee, yhden Ultimate-sarjalaisen hinnalla ostaisi koko pikkusporttiluokan tyhjäksi. Koska peli etenee autoluokittain, pelaaja ei voi suoraan ostaa jotain ylivoimaista huippurassia, kuten Ferrari Enzoa.
Pelin autovalikoima on kiitettävän monipuolinen. Edustettuina ovat nyky-Ferrarien ja muiden superautojen lisäksi myös 60#70-lukujen klassiset urheiluautot, katumaasturit, itämaiset riisiraketit ja amerikkalaiset muskeliautot.
Autojen ajo-ominaisuuksissa ei ole tavoiteltu niinkään realismia kuin liioiteltua omaleimaisuutta. Ero autoluokasta toiseen siirtyessä tuntuu muussakin kuin kiihtyvyyden ja huippunopeuden nousussa. Ajotuntuma on äärimmäisen miellyttävä: ajaminen on vaivatonta, muttei liian helppoa. Autoilla on kaarteissa massaa ja ne lähtevät helposti nautittaviin sivuluisuihin. Tienpintojen erot välittyvät hienosti ohjaimen tärinöissä.
Nimettömät vastustajat
Kakkos-Gotham on alusta loppuun tyylipuhdasta arcade-ajelua. Menevä musiikki, nopeat autot ja makeat katuradat ovat selvästi pääasia. Kisat ovat lyhyitä ja yleensä ohi minuuteissa.
Kilpa-ajon ohella pelaamista värittävät erilaiset taitokisat. Nopeuskamerakisoissa yritetään kiihdyttää mahdollisimman suurella nopeudella mutkaisen radan liikennetutkaan, pujottelukisoissa taiteillaan kartioiden lomitse ja "kuumassa kierroksessa" tavoitellaan huippukierrosaikoja.
Kisoissa häiritsee jatkuvuuden puute. Suuria mestaruustaisteluita ei ole. Jos kisa on kerran läpäisty, sen tuloksella ei ole merkitystä myöhempiin kilpailuihin. Radalla vastustajat ovat persoonattomia konekuskeja, joiden sijoittumisesta ei tarvitse välittää tuon taivaallista.
Konekuskeilla on ärsyttävä tapa puskea ohituksissa pelaajan kylkeen. On vaikea sanoa, meneekö käytös kuskien v-mäisyyden vai huonon tilannetajun piikkiin. Toisaalta kolareista ei ole pientä pellin vääntymistä ja menetettyjä sekunteja pahempia seurauksia.
Kevyttä mutta makeaa
Anamorfisena laajakuvana piirtyvä Project Gotham Racing 2 antaa silmäniloa koko rahalla. Se on parhaimman näköisiä pelejä millään koneella.
Sulavalinjaiset autot ovat huikean yksityiskohtaisia ja viimeistä piirrettä myöten aidon näköisiä. Auringonvalossa autojen kromi hohtaa ja vahattu pelti helmeilee, eikä vaikutelmaa voi luonnehtia vähempää kuin valokuvantarkaksi.
Kaupungit eivät kalpene autokaunottarien rinnalla. Kaupunkeja mallintaneet graafikot eivät ole filmirullia säästelleet. Hauskat yksityiskohdat, kuten tuulen puhaltamat roskat, radanvartta viilettävät metrovaunut ja taivaalla parveilevat linnut, tuovat ratoihin sopivasti elävyyttä. Muun liikenteen seassa ajaminen kuitenkin puuttuu, mikä on harmi.
Äänet jäävät valitettavasti kaiken visuaalisuuden varjoon. Moottorien murinoissa ei ole sellaista munakkuutta, että 400 hevosvoimaa välittyisivät olohuoneeseen asti.
Gothamin pelillinen sisältö on höyhenenkevyttä, mutta sitäkin vetoavampaa. Nautittava pelattavuus yhdistettynä silmiä hivelevään visuaalisuuteen sai jopa kaltaiseni autopelivihaajan vilpittömästi innostumaan.
Uusilla autoilla palkitsevan kudos-systeemin nerokkuutta ei käy kieltäminen. Kaiken muun lisäksi se kannustaa ajamaan ajotaidon äärirajoilla. Mitä korkeammalla vaikeustasolla kisan läpäisee, sitä suuremmalla kudos-pistepotilla palkitaan. Vaikeustason voi valita jokaisen kisan alussa. Helpoimmalla tumpeloinkin voittaa, vaikeimmalla taas ei ole varaa yhteenkään ajovirheeseen. Mitään kuminauhaefektiä en kisoissa huomannut. Jos konekuskit pääsevät edelle, ne eivät ala huvin vuoksi jarruttelemaan.
Xbox Live -moninpelinsä kera Project Gotham Racing 2 hipoo täydellistä arcade-ajonautintoa. Se on genrensä säväyttävimpiä pelejä vuosiin.
* * * * *
Legendojen Nürburgring
Saksan Eifel-vuorilla sijaitseva Nürburgringin moottorirata valmistui vuonna 1927. Sitä pidetään moottoriurheilun historian yhtenä merkittävimmistä ja vaarallisimmista radoista.
Nürburgringin pohjoisreitti, Nordschleife, on 20,8 kilometriä pitkä ja lähtösuoraansa lukuunottamatta kauttaaltaan 6,7 metriä leveä. Radalla on 73 mutkaa, joiden oppimisen sanotaan vaativan hyvältäkin kuskilta keskimäärin 50-100 kierrosta.
F1-kilpailut lopetettiin Nürburgingilla vuonna 1976, kun formulatähti Niki Laudan vakava ulosajo oli kääntää radan kuolintilastot liian rumiksi (Laudasta oli tulla 139. uhri). Nürburgring palasi formulakalenteriin vasta vuonna 1984, kun Nordschleifen rinnalle rakennettiin uusi turvallisempi GP-rata.
Nürburgring on nykyään avoin yleisölle. Nimellistä maksua vastaan kuka tahansa pääsee ajamaan Nordschleifella. Rataa käy vuosittain kiertämässä 300 000 amatöörikuskia. Radalla noudatetaan samoja liikennesääntöjä kuin Saksan autobahneilla, eivätkä vakuutusyhtiöt kata radalla tapahtuvia onnettomuuksia.
Nürburgringin erikoisuus on 130 euroa maksava BMW-Ringtaxi. Rahan vastineeksi kolmihenkinen seurue pääsee kokemaan moottoriradan huumaa ammattikuskin ohjastaman huippubemarin kyydissä.
"En ikinä ajanut Nürburgringilla yhtäkään nopeaa kierrosta enempää kuin oli pakko", F1-legenda Jackie Stewart on sanonut. "Kuski joka väittää rakastavansa Ringia, joko valehtelee tai ei aja siellä tarpeeksi kovaa."
* * * * *
Moninpeli: Läpitunkeva Live
Live-moninpeli on upotettu läpitunkevasti toiseen Gothamiin. Peli tunnistaa nettiyhteyden heti käynnistyessään, koska kaikkia yksinpelin kisojakin ajettaessa suoritukset vertautuvat koko ajan maailmanlaajuisesti kaikkiin livettäviin Gotham-kuskeihin. Yksittäiseen pyrähdykseenkin tulee heti kummasti lisää potkua, kun näkee, miten pärjää maailman parhaita vastaan tai pystyykö noukkimaan keulimisoikeudet omassa kaveriporukassa. Oppia voi hakea imuroimalla huipulle päässeiden kuskien suoritukset haamuautoiksi.
Varsinainen nettikisailu toimii moitteetta. Jo pari päivää jenkkijulkaisun jälkeen kisoja oli valtavasti, tosin luokkana olivat useimmiten amerikkalaiset muskelit. Varppimista ja sekoilua ei ollut juuri lainkaan, vaikka muut kilpailijat olivat rapakon tuolla puolen. Meille lähinnä netissä kisaaville on oivallista, miten kudos-pisteitä voi kerätä yhtä hyvin netissä kuin yksinpelissäkin.
Näin Live-peli pitää toteuttaa. Jään innolla odottamaan, missä laajuudessa Liveen luvatut turnaukset, haastekisat, uudet radat ja autot toteutuvat.
Kaj Laaksonen
91
* * * * *
93
