Project X on lahjakkaan Team 17 -tekijäryhmän kolmas peli. Vaatimattomina he yksinkertaisesti halusivat tehdä sen parhaan shoot 'em upin Amigalle.
Ryxx-planeetta on joutunut massiivisten biomutantti-insektoididroidien valtaan, kiitos aavistuksen epäonnistuneiden tieteellisten kokeilujen. Projekti X on kyseisen planeetan puhdistamisoperaatio. Peli alkaa asteroidivyöhykkeen läpilennolla, ja myöhemmät vaiheet vievät pelaajan yhä syvemmälle planeetan sisuksiin, kunnes viimeinen, kuudes vaihe tuo pelaajan jälleen planeetan pinnalle.
Teknisesti peli lupaa paljon _ ja myös pitää lupauksensa. Peli hyödyntää koko kuvaruudun näyttöä 32-värisenä, johon copperefektit tuovat vielä lisävärisävyjä. Osa vihollisdroideista sekä taustan vieritys päivittyvät kolikkopelin tasoisesti (50Hz). Lisäksi peliin on ympätty paljon vaikuttavia ääni- ja puhesampleja.
Project X on erittäin vaikuttavan näköinen. Taustat ovat kauniit, mutta myös erittäin selkeät. Älykkäällä värien käytöllä myös etualan väistettävät rakenteet tulevat hyvin esille, upeiten esimerkiksi tulivuorivaiheessa. Grafiikka on hämmästyttävän kolmiulotteista, vaikkei parallaksivieritystä olekaan käytetty hyväksi. Lentävät esineet ovat huolella piirrettyjä ja animoituja, tosin nopeimmin liikkuvia tuskin ehtii edes hahmottaa. Airbuster-vaikutteinen bonusvaihe on huisin nopea.
Alusvalikoimaan kuuluu kolme alusta, jotka eroavat toisistaan nopeudeltaan ja ohjattavuudeltaan. Nopeimpaan pystyy kasaamaan vähiten asearsenaalia, hitaimmassa taas on valmiina kohtuullinen varustus jo perusmallissa. Lisäaseita saadaan P-ikoneja keräämällä ja aktivoimalla kuvaruudun alaosassa oleva kykyvalikko. Tarjolla on plasma-asetta, lasereita, magmaa, ohjuksia. Käytännössä nopein ja helpoin tapa saada kohtuullinen aseistus on kuitenkin kerätä perusaseeseen nopeasti muutama kerrannainen, mikä tuo mieleen Apidyan.
Ensimmäinen kenttä on sopiva lämmittely peliin. Samalla se antaa vinkin pelin vaikeustasosta; helposta pelistä ei todellakaan ole kysymys. Toinen vaihe on pelattavuudeltaan pettymys, pelikokemuksena hyvin katkonainen: jenttä vierittyy hetkisen, pysähtyy, eteen tulee erittäin nihkeästi tuhoutuva örkki, kenttä vierittyy jne. Yhdenkin osuman jälkeen asearsenaali heikentyy niin, ettei mainittujen vihollisten tuhoaminen juurikaan onnistu ja peli menee väistelyksi. Kolmas vaihe on sentään mainiota addiktiivista räiskintää.
Tehokkaan aseen (esimerkiksi laserin) valinta vie käsikirjan mukaan energiaa muilta asesysteemeiltä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osa aiemmin kerätyistä aseista inaktivoituu eli paremman aseen aktivoimista seuraa harmillinen tulivoiman vähenemisen tunne. Puolustukseksi on todettava, ettei yksi osuma vie onneksi koko asearsenaalia. Uutta peliä toiselta tai kolmannelta tasolta aloitettaessa ensimmäinen alus on myös varsin mukavasti valmiiksi varusteltu, mikä on huomaavaista.
Peli on vaikea ja sitä voi suositella vain kokeneille toimintapelaajille. Valittavana on tosin rookie-vaikeustaso, mutta tällöin pääsee pelaamaan ainoastaan paria ensimmäistä kenttää. Jatkoyrityksiä ei sinänsä ole, mutta pelin voi aloittaa kolmesta ensimmäisestä kentästä sinne kertaalleen edettyään. Miksi aloitustasoksi ei toisaalta voisi valita myös neljättä ja viidettä vaihetta? Liian helpoksi peli tuskin tulisi.
Parasta Project X:ssä on se tunnelma, jonka upea grafiikka, loistavat ääniefektit ja selkeät opastavat puheosuudet luovat. Pelattavuus ei kaikilta osin ole moitteetonta, mikä estää pelin nousemisen klassikoiden joukkoon. Lisäksi peli on aavistuksen liian vaikea ollakseen todella nautittava. Se kuitenkin näyttää upeasti, mihin Amiga pystyy parhaimmillaan. Shoot 'em up -fanaatikolle Project X on ehdoton hankinta.
86
