Kolmiulotteiset ammuskelupelit ovat PC-maailmassa tosi pop. Doomin, Rise of Triadin, Descentin ja Terminal Velocityn luulisi riittävän, mutta Psygnosis haluaa myös osansa.
Psygnosiksen CD-shoot'em up -vyörytys jatkuu 3D-roiskinnalla Pyrotechnica. Tällä kertaa CD-levyä käytetään pelkästään tiedon tallennukseen, sillä peli installoituu kokonaisuudessaan kiintolevylle.
Psygnosikselle tavanomainen pitkä ja tylsä taustatarina pohjustaa tapahtumia. On vuosi 2142. Intergalaktinen tutkimuslaitos on löytänyt muinaisilta sammuneilta tähdiltä informaatiokapseleja, joita THC:n (Terran Hardlight Corporation) palkaamat Runnerit ovat aikansa yrittäneet noukkia parempaan talteen. Vastassa on muukalaiskyborgiarmada, joka on ohjelmoitu puolustamaan tiedonmurusia viimeiseen henkeen ja -öljyyn.
Edellinen tutkimusretkikunta aluksineen on joutunut panttivangeiksi Punaisen tähden sisuksiin. Heidät pitää vapauttaa piinasta ja haalia mukaan etenemistä helpottaviksi siipiveikoiksi (wingmen). Pelaajan tehtävä on tarttua empimättä THC:n tarjoukseen ja lähteä Pyrodactyyli-purtilolla suihkimaan kohti seikkailua.
Pyrotechnica on ampumapeli, jossa lennetään pitkin surrealistisin vektorikuvioin koristeltuja käytäviä ja ammutaan niin lentäviä kuin seinämiin kiinnittyneitä vihamielisiä cyborgeja. Käytävät muodostavat kolmiulotteisen verkon, joten suuntavaistosta ei sakoteta. Aseistus on monipuolinen, joskin tylsä ja ennalta arvattava: ohjuksia, raketteja, kranaatteja, lasereita ja miinoja.
Aluksen asiallinen hallinta vaatii vilkasta näppäimistön naputtelua. Aluksen nopeus säädetään numeronäppäimillä, aseet valitaan funktionapeilla, kartalle, jarrulle ja peruutukselle, chaffille ja flarelle on omat näppäimensä. Toimintapelitunnelmaan simulaatiomaiset kontrollit eivät istu.
Aluksi Pyrotecnica tuntuu kiehtovalta. Sutjakkaasti soljuvat erikoiset virtuaalimaisemat luovat omituisen tunnelman: ammukset saavat seinän jännästi välkehtimään siihen osuessaan, pitkin poikin risteilevät käytävät innostavat etsimään erivärisiä bonusportaaleja ja panttivankeja.
Enimmillään neljä siipiveikkoa voi olla samanaikaisesti auttamassa tietojenmetsästyksessä. He hyökkäävät innokkaasti vihollisia pullollaan olevaan huoneeseen, jolloin tilanteen selkiytymistä voi seurata kaikessa rauhassa oviaukolla ja astua areenalle vasta kun suurin osa vihollisista on jo eliminoitu. Tämä on Pyrotechnican hilpein piirre.
Pätsistä ulosvievä luukku on löydettävä ja sen sulkeva voimakenttä eliminoitava tuhoamalla generaattori. Omituinen pallonpurskajaisbonusvaihe yrittää piristää ennen seuraavaan tehtävään siirtymistä.
Pyrotechnicaan kyllästyy nopeasti. Kentät ovat samanlaisia, tosin asteittain vaikeutuvia. Eteneminen palkitaan ainoastaan satunnaisilla lisäaluksilla ja aluksen ominaisuudet eivät pelin edetessä kehity: punaisen bonusportaalin läpilento virittää aseet tehokkaammaksi vain 60 sekunnin ajaksi!
Pyrotechnicaa on pakko verrata Descentiin, Interplayn 3D-räiskintään. Pyrotechnicassa on huonompi grafiikka, nihkeämmät kontrollit, tylsemmät kentät ja vaikeaselkoisempi kartta. Mitä enemmän Pyrotechnicaa pelaa, sitä enemmän Descentiä arvostaa.
PC-toimintapeleihin näyttää pätevän yksinkertainen sääntö: jos pelistä uskalletaan julkaistaan ensin shareware-versio, lopullinen kaupallinen versio on todennäköisesti hyvä, eikä Pyrotechnicallekaan olisi tehnyt hallaa antaa se ensin himopelaajien testattavaksi ja kommentoitavaksi.
Nautittavaan räiskintään on kaikki ainekset, mutta...
76
