Pitkän hypen jälkeen Quake ei ollut se jyräys, jollaiseksi se kuviteltiin. Quake on mahtava verkkopeli, mutta yksinpelinä se on kuolettavan tylsä. Teknisesti vanhanaikainen, mutta pelisuunnittelultaan oivallinen Duke 3D tuntuu edelleen olevan massojen suosikki.
Scourge of Armagon on paketti uusia tasoja, aseita ja hirviöitä Quakeen. Mitä järkeä sitten on julkaista kaupallisena samaa tauhkaa, jota netti ja purkit ovat väärällään ja vieläpä ilmaiseksi? Mutta entäpä jos satojen tusinatasojen sijaan saakin Duke 3D:n tasojen suunnittelijoiden tekemän paketin, joka tekee Quakesta vihdoin sellaisen, mikä sen piti alunperinkin olla?
Vaatimatonta?
Numeroina Scource of Armagon on varsin vaatimaton paketti: 15 tasoa yksinpeliin, yksi moninpelitaso, kolme uutta asetta, kolme uutta bonusta, kaksi uutta hirviötä ja muutama uusi ansa. Aseista hyödyllisin on laserkivääri, jonka säteet kimpoilevat seinistä. Läheisyysmiinoja läiskitään kranaatinheittimellä seiniin ja lattioihin, joista ne laukeavat kun joku kävelee läheltä. Mjolnir on legendaarinen salamoita syöksevä moukari, jonka piti olla Quaken ainoa ase silloin kun siitä oltiin vielä tekemässä keskiaikaista peliä.
Bonukset eivät nekään yksinään kuulosta juuri miltään. Empatiakilpi jakaa vauriot ampujan ja kohteen kesken. Märkäpuku parantaa liikkuvuutta ja sähköiskujen kestävyyttä veden alla. Hauskin on sarvi, jota puhaltamalla saa yhden tai useamman hirviön omalle puolelleen. Rinnalla kulkeva isällinen ritari tuo kummasti itsevarmuutta.
Centroidit ovat jättimäisiä skorpioneja, joilla on konetykit saksien tilalla. Gremlinit hyökkäävät laumoina, varastavat pelaajan aseen ja ampuvat sillä takaisin. Gremlinit kuolevat helposti, mutta liikkuvat ja hyppivät pirun nopeasti. Gremlinit ovat aina nälkäisiä, joten jos kuulee mässytystä ja näkee veren sekä lihakimpaleitten lentelevän, tietää gremlinin lounastavan löytämäänsä raatoa.
Ansat ovat minkä tahansa tämän lajin pelin suola. Quakessa niitä ei ollut juuri lainkaan, joten onneksi tässä paketissa niitä on reippaasti. Lattiat voivat räjähtää tai romahtaa alta, tiputtaen pelaajan yleensä laavaan. Piikkimiinat leijuvat ilmassa ja päästessään tarpeeksi lähelle räjähtävät singoten hirvittävän läjän nauloja ympärilleen. Seiniin ja lattioihin viritettyjen salamaniskujen kanssa voi leikkiä hyppynarua. Vierivät kivenlohkareet ovat kuin suoraan Indiana Jonesista.
Scourge of Armagonia ei kuitenkaan voi mitata pelkillä uusien jippojen määrällä. Ainutlaatuiseksi sen tekee tasojen suunnittelu. Ne ovat täynnä yllätyksiä ja hirviöiden sekä ansojen määrä on saatu juuri sopivaksi, niin että eteneminen tuntuu jatkuvasti olevan hiuskarvan varassa. Näin ainakin minulla normaalivaikeustasolla, tosin en ole mikään tuhansien deathmatchien veteraani.
Tasot täynnä yllätyksiä
Arkkitehtuuri on paljon mielikuvituksekkaampaa kuin Quakessa. Tekstuurit eivät ole enää pelkkää ruskeanvihreää mössöä, vaan etenkin GLQuakella parhaat tasot ovat täynnä värisävyjä, muttei kuitenkaan riemunkirjavana, kuten Dukessa. Ensimmäisten tasojen ulkonäkymät ja futuristiset tukikohdat vaihtuvat myöhemmin keskiaikaisiksi linnoiksi ja katakombeiksi.
Ennen linnojen hallit ja käytävät kumisivat tyhjyyttä, nyt tilalla on alttareita, tuoleja, pöytiä, kirjahyllyjä ja kaikkea muuta mitä linnasta olettaisikin löytyvän. Upean ulkonäön lisäksi tasot on pidetty sen verran yksinkertaisina, ettei niihin eksy harhailemaan kuten liian usein Quakessa. Yksityiskohtia tuntuu riittävän, varsinkin kun lähes joka tasolla tuntuu olevan oma teemansa. Tasot, aseet, hirviöt ja bonukset eivät tunnu irrallisilta tempuilta, vaan nivoutuvat yhteen kokonaiseksi peliksi.
Jotain Scourge of Armagonin laadusta kai kertoo se, että allekirjoittanut oli jo totaalisen ryytynyt koko genreen, mutta näitä leveleitä olen pelaillut täysin innoissani. Harmittaa vaan, ettei Hipnotic suunnitellut jo alunperin Quaken tasoja, oltaisiin saatu kertaheitolla hyvä engine ja peli. Nyt kannattaakin satsata laatuun eikä määrään.
87
