Tuskin mihinkään peliin on ikinä kohdistunut niin valtavia ennakko-odotuksia kuin idin Quakeen. Kun maailmankaikkeuden järisyttäjäksi kruunattu peli paljastui ilmestyessään lähinnä kolmiulotteiseksi Doomiksi, krapula oli melkoinen.
Quake on Doomin manttelinperijä, eli pelaaminen tarkoittaa suoraviivaista helvetinhörhöjen muuttamista punamuusiksi nyt entistäkin sarjakuvamaisemmin väkivaltaefektein. Ikärajaksi kanteen on raapustettu 15, eikä väkivalta olekaan yhtä päällekäyvän painostavaa kuin Doomissa.
Quaken kokoversio onnistuu paikkamaan osan shareware-version puutteista, tärkeimpänä vaikeustason. Siinä missä shareware-version surffasi läpi kädet selän takana, silmät kiinni ja monitori suljettuna, on kokojäristyksessä väännetty vaikeustasohanikkaa reilusti oikealle. Siis todella reilusti: kun haulikkoon on kaksi panosta ja nurkan takaa singahtaa esiin kolme shambleria, herkempi pillahtaa itkuun.
Quaken engineä on nyt suorastaan käytetty hyväksi, ja kentät ovat huomattavasti kolmiulotteisemman tuntuisia kuin sw-version Doom-kentät, esimerkiksi yhdessä kentässä leijutaan paikasta toiseen ilmanvaihtoputkia pitkin. Niinpä jopa yksinpelissä on jo jotain mieltä, joskaan ei Quake vieläkään yllä sen enempää Doomin ahdistavaan tunnelmaan kuin Duken tarjoamaan vaihteluun.
Uudet hirviöt
Quakessa pelaajaa ahdistelevat koirat, haulikkoja paukuttelevat gruntit, miekkaa heiluttavat ritarit, vihreää limaa rykivät lentävät skragit, moottorisahaa heiluttavat ja kranaatteja viskovat ogret sekä salamoita sinkoavat shamblerit. Vaikuttavimmat hirviöt ovat kuitenkin fiend, hyppivä paholainen, ja pelaajaa oman lihansa paloilla nakkeleva zombie, joka ei pysy kuolleena jollei sitä räjäytä paloiksi.
Koko-Quake tarjoaa vielä viisi uutta hirviötä ja Shub-Niggurathin, uuden loppuhirviön. Suht' vaarattomia ovat Enforcer, gruntin laserpyssykällä aseistettu isoveli, ja vedessä uiskenteleva Rotfish. Ongelmat nostavat päätään kun esiin astuu Hellknight, ritarin isoveli, jolla on bonusaseena mittava laserpläjäys, tai Vore, hämähäkkisekasikiö, joka ampuu maaliinhakeutuvia "ohjuksia". Säkin näköinen Spawn on yllättävän kohtalokas, sillä jos sitä ampuu, se räjähtää silmille.
Tätä hirviökaartia lahdataan sitten mielikuvituksellisella asevalikoimalla: haulikko, sinko, konetuliase... näitä ei ennen olekaan nähty! Jostain syystä Quaken perusaseet ovat suoraa Doom-perintöä eri nimillä, uutuksina lähinnä kranaattikivääri ja sinkoakin pahempi salamapyssykkä. Konekivääri lienee ristitty naulapyssyksi kunnianosoituksena soundtrackin tehneelle Nine Inch Nailsille, jotta ammuslaatikoihin on saatu NINin logo.
Kentistä kerätään ammuksia ja mariinille lisää terveyttä. Kentällä on myös hetkellisiä bonusesineitä: aseiden vaurion nelinkertaistus, kuolemattomuus ja näkymättömyys (silmät jäävät kyllä näkyviin).
Örrr Görrr. Mörrr! Oih!
CD:ltä kajahtaa Nine Inch Nailsin erikoisesti Quakea varten tekemä soundtrack, ja samaisen laulu- ja soitinyhtyeen Trent Reznor on vastuussa myös Quaken ääniefekteistä. Soundtrack on erinomainen (melkein lähdin kauppaan ostamaan Nine Inch Nailsia lisää) ja sopii Quaken taustalle todella hyvin.
Sen sijaan Reznorin ääniefektit ovat enimmäkseen aika vaimeaa kamaa. Kuten Joona viime numerossa tiivisti: "Siinä missä Doomissa haulikko sanoo PUMMM ja monsteri AIEEERGH, siinä Quakessa tussari panee pof ja zombi splurts." Ja siinä herra Vainio osuu yhdeksän tuuman naulan kantaan. Doomin hirviötkin ääntelivät vakuuttavammin kuin quakelaiset.
Joukossa Quake tiivistyy
Deathmatchissa Quake on luonnollisesti parhaimmillaan, ja 16 pelaajaa verkossa on jo peliltä varsin hyvä saavutus. Quake-serveriksi riittää nopea 486 (66 ei vielä riitä), ja Winded-ohjelmalla serveri pyörii niin Windows 95:n kuin Windows NT:kin alta. Eli jos työpaikalla on Internetiin kytketty työkone, sen voi viikonlopun ajaksi jättää Quake-serveriksi. Modeemipelin kanssa on raportoitu melkoisista viiveistä ja nykimisestä, sarjakaapelin kanssa ei moisesta näkynyt jälkiä kuin satunnaisesti.
Vaan entäpä yksinpelinä? Mitä enemmän Quakea hakkasin sen enemmän otsa rypistyi. Toki Quake on Doom-klooni parhaasta päästä, mutta se on vain Doom-klooni. Pelaaja juoksee autioita käytäviä, ja ampuu hirviöitä, jotka ovat pääsääntöisesti liian kestäviä, eikä hauskaa overkill-fiilistä synny. Kaikki tämä on jo nähty: Quake ei pysty kertaakaan yllättämään.
Miksi kolmiulotteista engineä ei ole hyödynnetty kunnolla? Miksei sankari osaa kyykistyä? Tai kiipeillä? Tai hyppiä 30 senttiä korkeammalle? Missä on erillisvahinko eri ruumiinosiin? Miksei hirviöitä voi työntää, vaikka engine sallii sen? (QuakeC-patchit siihen on jo tehty.) Jossain on vikaa, kun kotikoodaajat saavat aikaiseksi asioita, johon toimintapelin nykyjumalat eivät pystyneet. Quakehan puristettiin loppuvaiheessa pakolla kokoon, ja kerrotaan, että John Romero lähti koska hän ei ollut tyytyväinen lopputulokseen.
Pettynyt? Minäkö? Olen ja en ole. Quaken kompromisseihin olen edelleenkin pettynyt, mutta tämä koko versio on sentään kunnon kamaa, vaikkei se olekaan se kaiken muuttava messias-peli.
Hyvähän tämä on yksinkin (yksinpelikin paranee kun pulttaa kiinni pari hauskaa lisäasetta), mutta varsinainen voima on moninpelissä ja pelin muuttelemisessa. Katsoi asiaa mistä vinkkelistä tahansa, Quake on jo osa pelaajan yleissivistystä.
88
